Vaikka pelimaailma tekee yhä enemmän ja enemmän massoille suunnattuja pelejä, varmaankin vahingossa julkaistaan myös HC-miehille tarkoitettuja pelejä. Kuten Iremin R-Type Tactics, joka naittaa shmupin ja taktiikan.
Iremin 90-luvun taitteen R-Typet olivat sivulta kuvattuja räiskintäpelejä, joissa yksinäinen Arrowhead-hävittäjä puolusti ihmiskuntaa kyborgikummajaisia vastaan. Peleille oli tyypillistä pirullisen tiukka vaikeustaso ja massiiviset pomotaistelut, joissa vastassa riehui koko ruudun täyttävä orgaaninen bydo-lippulaiva.
R-Type Tactics on sitä samaa, mutta iskuosastokokoluokassa, resurssihallinnalla piristettynä ja vuoropohjaisena. Idea myytiin minulle arviolta noin heti.
Ei Maata näkyvissä
Tarina keskittyy sotilaallisen tarkasti vain tehtäväkuvauksiin, vaikka pohjavirtana soljuu ikiaikainen, turha pelko liian pitkälle menevän tieteen ja ihmisen uteliaisuuden seurauksista. Juoni saa jopa hc-scifiuskottavuuspisteitä, sillä bydot eivät hyökkää aurinkokuntaan klassisen typerästi Pluto, Neptunus, Uranus -järjestyksessä vaan rysäyttävät ensi-iskussa Maan matojen valtakunnaksi.
Pelaaja komentaa vasta koulutuksessa ollutta pientä iskuryhmää, joka lähetetään epätoivoiselle kostoretkelle ylivoimaista vihollista vastaan. Taistelussa on alkuperäisten Star Warsien eeppisyyttä. Pari hassua hävittäjää lähestyy jättimäistä lippulaivaa yrittäen ampua viimeiset fotonitorpedonsa vastustajan sydämeen. Vaikka oma saattue tuhoutuisi ympäriltä, voittoon riittää tavoitteen täyttäminen.
Tehtävissä epäonnistuminen on jopa vaihtoehto. Pieleen menneestä keikasta saa pitää löytämänsä raaka-aineet ja tekniikat, joilla voi rakentaa parempia aluksia. Vahvistetuilla joukoilla seuraava yritys on vähän helpompi, sillä taistelussa tuhoutuneet yksiköt saa takaisin, niiden pilotit eivät vain kerää kokemusta.
Nykyaikaisen merisodan tapaan taisteluiden pääosassa ovat pommikoneet ja hävittäjät. Mukana kulkevat myös rahtialukset, risteilijät ja taistelualukset. Niiden tärkein funktio ei ole taistelutoimiin osallistuminen vaan hävittäjämuodostelmien korjaaminen. Jos vaurioitunutta parvea lojuttaa vuoron ajan lentokannella, puuttuvat koneet korvataan uusilla. Ei järin realistista, mutta sääntö lisää taisteluihin yhden taktisen elementin lisää.
Sota on puzzle
Tekoäly ei liiku aktiivisesti, vaan odottaa pelaajan saapumista iskuetäisyydelle, joten oikeat kohteet pitää valita kauas näkevien AWACS-tutkakoneiden avulla. Asia ei ole suoranainen virhe, sillä jokainen taistelu on rakennettu puzzleksi, jossa vastustajat kannattaa tuhota tietyssä järjestyksessä.
Ratkaisu on peligyldyyrinen viittaus alkuperäisiin R-Typeihin. Pirullisen vaikeissa peleissä ei muutamin kohdin ollut kuin pari paikkaa, joihin alus mahtui, mikä määräsi myös vihollisen tuhoamisjärjestyksen. Tactics-versiota ei voi pirullisen vaikeaksi kehua, mutta joutuu pelissä sentään katsomaan, mitä milloinkin tekee.
Lajityypin vaihdosta huolimatta Tactics kopioi alkuperäisten räiskintäpelien tapahtumat massiivisia loppupomoja myöten, sillä ammusten lisäksi myös liikkuvat raajat uhkaavat pelaajaa. Vuoropohjaisessa versiossa vain näytetään, mihin otuksen skorpionihäntä seuraavaksi liikkuu. Kohtaan voi siirtyä, mutta alus murskaantuu raajaan vuoron vaihtuessa, ellei ehdi kuluvalla kierroksella läjäyttämään loppupomoa ruudulta.
Toiminnan piristämiseksi hyökkäykset näytetään peruspeliä komeampina animaatioina, joiden lataaminen UMD-levyltä vie niin kauan, ettei ominaisuutta viitsi pitää kovin pitkään päällä. Jos lautapelimäiset grafiikat eivät varsinaisesti säväytä, niin musiikkikaan ei ole kaksista. Taustalla viipyilee vain parin tahdin pituinen luuppaava avaruudellinen ambient-tekno.
R-Type Tactics on nimenomaan pelaajan peli. Se ammentaa ideansa tekijöiden historiasta ja muuttaa suoraviivaisen räiskintäpelin puzzlemaisen koukuttavaksi. Alunperin tarkoitukseni oli pelata vain duunimatkoilla, mutta aina huomasin jatkavani tehtävän loppuun vielä kotiin päästyäni uuden alustyypin tai ylennyksen toivossa.
Peliarmeijan arvoasteikko pitäisi ottaa välittömästi Suomen puolustusvoimien käyttöön: ”Heti, herra kuningaskunnan kulmakivi!”
83
