Miltei kolikkopelien tasoisia elämyksiä lupaa Segan uusi 32-bittinen superkonsoli Saturn. Testasimme Saturnin USA-version sekä katsastimme sen tämänhetkistä pelitarjontaa.
Saturn on livahtanut markkinoille lähes varkain. Suomessa laitteen lanseerausta on saatu odotella turhaan, vaikka sekä Yhdysvalloissa sekä Japanissa se julkaistiin samoihin aikoihin PlayStationin kanssa, ja Euroopassakin jo paljon ennen joulua. Etsivä kuitenkin löytää ainakin USA-versiota erikoiskaupoista.
Todellinen Plug & Play
Konsolien tapaan Saturn on pienehkö, musta laatikko, joka istuu mukavasti telkkarin ja videoiden sekaan. Laite käynnistyy hieman videoiden tai CD-soittimen ohjauksia muistuttavaan ruutuun, josta voidaan joko soitella musiikkia tavallisilta CD-levyiltä tai käynnistää peli. Jos romppu on valmiina koneessa, peli käynnistyy automaattisesti mukavan lyhyen latausajan jälkeen.
Kaareva kahdeksannappinen laattaohjain sopii isompaankin käteen. Perinteinen ristiohjain on vasemmalla, kuusi nappia kahdessa rivissä oikean peukalon alla ja ohjaimen yläpäässä etusormien alla on kaksi pitkulaista nappia. Käynnistysnappi on ohjaimen keskellä. Ohjain on hyvän tuntuinen verrattuna vanhoihin Graviksen ja Nintendon padeihin.
Vain yhden pelin vuoksi
Saturnin tähän asti suurin hitti on Virtua Fighter 2. Pinnalta VF2 näyttää samalta kuin mikä tahansa kolmiulotteinen mättöpeli, mutta todellisuudessa se erottuu massasta budolajien tekniikoita matkivalla monipuolisella taistelusysteemillään ja luonnollisella animaatiollaan.
Riittänee kun sanon, että ostin Saturnin vain tätä yhtä peliä varten. Se on yksi parhaista koskaan näkemistäni arcadekäännöksistä ja samalla paras pelaamani mätkintäpeli. Alkuperäiseen kolikkopeliin verrattuna on jouduttu tekemään muutamia kompromisseja taustagrafiikassa ja hahmojen koossa, mutta animaatio, kontrollit ja toiminta ovat käytännössä identtisiä originaalin kanssa. Saturn-versioon on myös lisätty pelattavuutta pidentäviä optioita ja pelimuotoja, kuten monen taistelijan turnajaiset ja tekoäly, joka oppii matkimaan pelaajan taistelutyylejä ja käyttää näitä pelaajaa vastaan.
Sega Rally on sekin käännös suositusta kolikkopelistä. Rally on vaikuttava kokemus, vaikka grafiikan resoluutiota ja yksityiskohtia on karsittu. Pelattavuus on kohdallaan ja vaikka ralli on yksinäistä tietä vastaan taistelemista, on kiemuraisilla hiekkateilla ja vuoristoserpentiineillä puikottelu onnistuttu saamaan yllättävän addiktiiviseksi. Saturn-versioon on lisätty yksi uusi rata ja erilaisia pelivaihtoehtoja. Kaksinpeli onnistuu kahteen osaan jaetulla kuvaruudulla.
Panzer Dragoon on Saturnin vanhempaa kirjastoa ja näyttää kyllä laitteen mahtavan kyvyn skaalata bittikarttoja ja spritejä, muttei pelinä jaksa innostaa kovin pitkään. Etukäteen määrättyä reittiä lentävän lohikäärmeen selästä pitäisi räiskiä vihollisia ja selvitä tason lopussa olevaan isoon pahikseen asti. Kuvakulmat vaihtuvat villisti ja lohhariratsastajan ampumasuuntaa ja päätä voi käännellä vapaasti erikseen, minkä takia Panzer Dragoon erottuu muista vastaavista räiskinnöistä. Peli on kaikin puolin komea ilmestys, muttei tarpeeksi pelattavaa.
Tasohyppelyjä edustaa jo vanhahko Bug!, jonka ideana on tehdä tasohyppely kolmiulotteisesti. Toimintaa seurataan milloin perinteisesti sivulta, milloin suoraan ylhäältä ja joskus ruutua kohti syvyysssuunnassa. Bugissa on erinomaisen värikästä grafiikkaa ja hassusti animoituja ötököitä, eikä se ylipäätään ole ollenkaan hassumpi lajinsa edustaja.
Tasapaksua tusinatavaraa julkaistaan Saturnille aivan samalla tavalla kuin muillekin pelikoneille. Daytona on vain häivähdys alkuperäisestä, NHL All Star Hockey on suttuinen ja yksinkertainen lätkäpeli, Shin Shinobi Den taas on sinänsä mukava taisteleva tasohyppely, jossa vähän Mortal Kombatin näköiset digitoidut ninjat viiltelevät toisiaan.
Ikäväkseni en onnistunut saamaan käsiini yhtään perinteistä kaksiulotteista räiskintäpeliä, koska niissä Saturnin ominaisuudet kuulemma pääsevät oikeuksiinsa, samoin kuin japanilaisissa roolipeleissä. Ongelma on, ettei läheskään kaikkia Japanissa julkaistuja pelejä koskaan nähdä Yhdysvalloissa ja vielä vähemmän Euroopassa.
Konsolit aikuistuvat
Konsoleiden pelitarjonta on ajan mittaan muuttunut yhä lähemmäksi PC:tä. "Matolaatikoita" ja niiden simppeleitä pelejä mollanneet ovat joutuneet yllättymään, kun peleissä on muutakin kuin pelkkiä supermarioita ja soniceja. Vaikka PC:n rikasta ja monipuolista tarjontaa ei konsoleissa varmasti koskaan nähdä, konsolit ovat aikuistuneet samalla kuin pelaajatkin.
Sega on tunnettu erityisesti kolikkopeleistään. Useimmiten nimenomaan Sega on keksinyt teknisesti ja ideoiltaan tuoreen pelin, jota muut kolikkopelien valmistajat ovat kopioineet. Esimerkeistä käyvät vaikkapa Space Harrier, Outrun, Afterburner, Daytona USA tai Virtua Fighter. Lupaus lähes yksi yhteen tarkoista kolikkohittikäännöksistä houkutteleekin varmasti monia.
Saturnin ensimmäiset pelit olivat kuitenkin monelle pettymys. Virtua Fighter ja Daytona USA olivat kyllä pelattavuudeltaan hyvin lähelle alkuperäisiä, mutta alun perin niin toimiva grafiikka ei kääntynyt kunnolla kotikoneeseen. Vasta viime aikoina julkaistut "seuraavan sukupolven" pelit ovat alkaneet näyttää merkkejä siitä, ettei Saturn ole suinkaan vielä näyttänyt kynsiään. Jatkossa Sega onkin luvannut kääntää valtaosan kolikkopeleistään Saturnille. Alun vaatimattomia pelejä on perusteltu myös sillä, että kahta rinnakkaista RISC-prosessoria ja useaa apuprosessoria käyttävää Saturnia on vaikea ohjelmoida.
Miksei PC riitä?
Minkä takia sitten meikäläinen, kymmenen vuotta PC:llä pelannut päättää käyttää pari tonnia mieluummin konsoliin kuin (taas) PC:n päivittämiseen? Konsoli ei suinkaan korvaa PC:tä pelikoneena, mutta uusien konsoleiden pelit ovat mukavaa vaihtelua ja täysin erilaista toimintaa kuin useimmat PC-pelit. PC kun ei vielä vedä vertoja yksinkertaisissa toimintapeleissä, tasohyppelyissä, beat-em-upeissa ja räiskinnöissä uusien konsoleiden näyttävyydelle ja toimivuudelle.
Saturnin suuntaan kannattaa kuikuilla, jos rahaa kuluu pelihalleissa ja jos toimintapelit maistuvat. Kolikkopelit kotiin -väittämä ei nimittäin ole täyttä huuhaataa. Ainakaan kaikissa peleissä.
Tekniset tiedot
Suorittimet:
Kaksi 32-bittistä Hitachi SH2 RISC -prosessoria (molemmat 28,6 MHz, 25 MIPS)
Hitachi SH1 32-bittinen RISC-prosessori
VDP 1 32-bit (Video Display Processor)
VDP 2 32-bit (Video Display Processor)
Saturn Control Unit
Motorola 68EC000 -äänipiiri
Yamaha FH1 -digitaalinen signaaliprosessori
Muisti:
4 Mt RAM-muistia, jaettuna seuraavasti:
2 Mt RAM
1,54 Mt VRAM (Video RAM)
540 kt Audio RAM
540 kt CD-ROM Cache
Grafiikka:
VDP 1 & 2 -prosessorit
Spritejen, polygonien ja geometrian hallinta
Kaksi 256 kilotavun frame bufferia objektien skaalaukseen ja pyöritykseen
Tekstuuripinnat
Gouraud-varjostus
512 kt cache tekstuureita varten
Taustagrafiikka ja grafiikan skrollaus
Viisi samanaikaista skrollaavaa taustakuvaa
200 000 kuvioitua polygonia sekunnissa
Päivitysnopeus 60 kuvaa sekunnissa
24-bittinen true colour väripaletti (16,8 miljoonaa värisävyä)
Resoluutio 320x224 ja 720x576 pistettä
Äänet:
Yamaha FH1 24-bittinen digitaalinen sign
aaliprosessori
Motorola 68EC000 -äänipiiri
32 PCM-kanavaa
8 FM-kanavaa
44,1 kHz näytteenottotaajuus
Tuplanopeus CD-ROM
Yhteensopivuus:
Audio CD, CD+G, CD+EG, CD Single (8 cm)
Optiona Video CD, Photo CD, EBook ja Digital Karaoke
I/O:
32-bittinen laajennusportti
Multi AV -liitäntä Video CD (MPEG) -sovittimelle
Komposiittisignaali (Video/Stereo)
NTSC- tai PAL-antenniliitäntä (optio)
RGB-liitäntä (optio)
HDTV-yhteensopiva
Kaksi analogista pad-ohjainta (toinen lisävarusteena)
Saturn US
Testikappale: Game Corner Oy
Hinta: 2140 mk
Sisältää: konsoli, pad-ohjain, SCART-RGB-kaapeli, virtalähde ja pari pelidemoa
Pelit: 250-525 mk (Virtua Cop + valopistooli 595 mk)
Pad-ohjain: 195 mk
Rattiohjain: 575 mk
Arcade-joystickit: 395-500 mk
Saturn PAL
Maahantuoja: Playmix
Hinta: 3290 mk
Sisältää: konsoli, pad-ohjain, SCART-RGB-kaapeli, virtalähde ja peli
Pelit: 450-550 mk
Pad-ohjain: 195 mk
VideoCD MPEG -laajennus: noin 1600 mk
