Strategia- ja roolipeleihin erikoistunut SSI on pysynyt viisitoista vuotta leiviskässään. Niinpä se on edelleen olemassa siinä missä moni kuuseen kurkottanut kilpailija on kapsahtanut katajaan.
Kävimme tiedustamassa SSI:n perustajan ja toimitusjohtajan Joel Billingsin tuntoja pelimarkkinoiden menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.
Olin juuri palannut vuoristosta tutustumasta Sierra On-Linen ja Tsunami Median toimintaan, kun matkaohjelmaani oli kirjoitettu kolme isoa kirjainta: SSI. Minulle oli juuri kahdella suulla juurta jaksain selitetty, miten edukasta pelisoftatalolle on sijaita kaukana Losin ja Friscon hälinästä. Miten ihmeessä Strategic Simulations Inc. on voinut pysyä pystyssä kaikki nämä vuodet Sunnyvalessa, San Franciscon ja San Josen puristuksessa, Piilaakson sydämessä?
"SSI perustettiin tänne, koska alueella on hyvin monta samalla alalla toimivaa yritystä", SSI:n perustaja ja pääjohtaja Joel Billings kertoo, kun kysyn häneltä Piilaakson etuja peliohjelmatalolle. "Täältä löytyy runsaasti ammattitaitoisia ihmisiä, joita SSI on voinut värvätä palvelukseensa." Värväystä on todella harrastettu, sillä kun SSI:llä oli perustettaessa vuonna 1979 palkkalistoillaan kolme työntekijää, tällä hetkellä SSI:n palveluksessa on kaikkiaan 82 ihmistä.
"Toinen tärkeä tekijä oli se, että myös Electronic Arts sijaitsee alueella, ja meillä on ollut heidän kanssaan alusta alkaen runsaasti yhteistyötä", Joel Billings jatkaa. "Vuonna 1988 Electronic Arts osti SSI:stä viidenneksen, ja on markkinoinut sen jälkeen meidän pelejämme Pohjois-Amerikassa."
Pelit-lehden haastattelun jälkeen saamien tietojen mukaan EA hoitaa tästedes myös SSI:n Euroopan markkinoinnin. SSI:n ulkomaanmarkkinoista vastaava Marion Clifford ei kuitenkaan halua kieltää eikä vahvistaa tätä tietoa, sillä "neuvottelut ovat edelleen kesken".
Apple II:sta on-lineen
Viidessätoista vuodessa tietokonepelimarkkinoilla on ehtinyt tapahtua paljon. SSI:tä alusta asti vetänyt Joel Billings on voinut seurata kehitystä näköalapaikalta.
"Aloitimme 80-luvun alussa Apple II:n strategiapeleistä. Vuonna 1984 mukana tulivat myös roolipelit, esimerkiksi Phantasie-sarja." Joel muistelee. "Myös Apple Computersin pääkonttori sijaitsee muuten aivan tässä lähellä eli teknistä tukea ei tarvinnut hakea kaukaa."
"Joitakin vuosia myöhemmin Commodore 64 tuli markkinoille. Se oli hyvää aikaa", Joel Billings melkein huokaa. "Parhaina vuosina me myimme Commodorelle enemmän pelejä kuin nykyään PC:lle."
Mutta miltä pelien tulevaisuus sitten näyttää? Jatkaako PC voittokulkuaan vai lyökö jokin uusi pelikone itsensä läpi?
"Jatkossa on odotettavissa kaksi linjaa, mitä strategia- ja roolipelaamiseen käytettäviin laitteisiin tulee: CD-ROMilla varustettu PC sekä monen pelaajan on-line-pelit", Joel Billings ennustaa hetken mietittyään. "Tähän asti tietokone on ollut pelkkä inhimillisen vuorovaikutuksen korvike, mutta pian se pikemmin tukee ihmisten välistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi SSI:n ensimmäinen modeemipeli tullee markkinoille ensi tammikuussa. Aiomme kokeilla onneamme myös 3DO-konsolin kanssa."
CD-ROM-pelit ovat ohjelmatalon kannalta sekä halpoja että kalliita. "CD-pelin ohjelmoiminen on kallista, koska grafiikan, animaation ja äänten on oltava huomattavasti aiempaa parempia. Sen sijaan yksittäisen pelin valmistaminen on halvempaa. Yhden CD-levyn, ohjekirjan ja laatikon valmistuskustannukset ovat kahdesta kolmeen dollaria. Sen sijaan vastaavan kuusi levykettä sisältävän pelin valmistaminen maksaa noin neljä dollaria. Pelien jälleenmyyntihinta tulee uskoakseni laskemaan", Billings laskeskelee. Ohjelmatalojen riskit tulevat joka tapauksessa kasvamaan, sillä uuden pelin kehittämisestä tulee entistäkin suurempi investointi.
"Viime vuosi on eletty CD-ROMien etsikkoaikaa. Ensimmäisistä CD-peleistä on usein itse peli hukassa", Joel Billings jatkaa. "SSI tekee pelinsä samalla periaatteella, levitettiin ne sitten levykkeillä tai CD:llä. CD:lle me kuitenkin laitamme peliä vielä enemmän."
Mutta kuinka kauan pelaaja tulee toimeen ilman CD-ROM-asemaa? Koska kaikki ohjelmat levitetään vain ja ainoastaan CD-levyillä?
"Kun 3,5 tuuman levykeet taannoin yleistyivät, me jouduimme puolentoista vuoden ajan tekemään ohjelmistamme sekä 3,5 että 5 tuuman versiot. Todennäköisestä CD-ROMeihin siirtyminen vie yhtä kauan eli ensi vuoden lopulla julkaistavista peleistä tehdään vain CD-ROM-versiot. Jo tämän vuoden joulumarkkinoilla on kaikista PC-peleistä saatavana sekä CD- että levykeversiot."
"Pitkällä tähtäimellä näyttää siltä, että peli- ja elokuvateollisuus sulautuvat yhteen", Joel huomauttaa ennen kuin ehdin siirtyä seuraavaan aiheeseen. "Elokuvastudiot ostavat jo nyt peliohjelmatalojen osakkeita tai perustavat LucasFilmin tavoin omia pelitalojaan."
Menestyksen avain
Mutta miten SSI on selvinnyt hengissä markkinoilla, joilta paljon suuremmat ja kauniimmat ohjelmatalot ovat kaatuneet saappaat jalassa?
"Me olemme pitäytyneet omalla alallamme, asioissa, jotka olemme osanneet hyvin, strategia- ja roolipeleissä", Billings selittää. "Tietysti vuonna 1987 saatu TSR:n Advanced Dungeons & Dragons -lisenssi on myös auttanut paljon. Olemme myyneet yksin Pool of Radiance -sarjan pelejä yli 800 000 kappaletta. Kaikkiaan AD&D-lisenssillä on julkaistu noin 30 peliä.
"SSI ei ole myöskään lähtenyt keinottelemaan osakkeillaan", Joel Billings jatkaa. "Kaiken kaikkiaan sanoisin meidän olevan hyvin varovaisia ja konservatiivisia. Ja vaikka SSI varovaisuutensa seurauksena onkin suhteellisen pieni peliohjelmatalo, se on pystyssä siinä missä moni muu on kaatunut."
Pieni? SSI on julkaissut vuosien kuluessa yli 150 peliä, joita on myyty kaikkiaan noin 5,5 miljoonaa kappaletta.
Mainostemppu
TSR:n lisenssi johdattaa keskustelun luontevasti Dungeons & Dragons -pelin ympärillä käytyyn demonikeskusteluun.
"Ilman tietokonetta pelattavalla Dungeons & Dragonsilla on ollut tietty maine. Pelaajien on pelätty menettävän todellisuudentajunsa. Tästä syystä TSR on ollut hyvin tarkka myös meidän AD&D-linsenssillä tekemistämme roolipeleistä", Billings kertoo. "Joka tapauksessa me emme ole saaneet roolipelejä vastustavia painostusryhmiä kimppuumme."
Mutta mikä on SSI:n suhde muuhun pelien ympärillä Yhdysvalloissa käytävään keskusteluun?
"Segan Night Trapin aiheuttama kohu ja kongressin kuulustelut ovat tietysti herättäneet huomiota myös SSI:llä", Billings kertoo. "Meidän peleissämme ei ole kuitenkaan eksplisiittistä väkivaltaa. Itse asiassa koko Night Trap -episodi vaikutti lähinnä markkinointitempulta. Peli vedettiin markkinoilta vasta, kun se oli myyty kohun ansiosta loppuun. Mutta mikäli peleille määritellään ikärajat, me tulemme tietysti noudattamaan niitä."
"Joka tapauksessa SSI:n pelien kohderyhmänä eivät ole alle 15- tai edes alle 20-vuotiaat. Meidän parhaita asiakkaitamme ovat yli 30-vuotiaat pelaajat. Itse asiassa me haluaisimme laajentaa asiakaskuntaamme alaspäin, aina 12-vuotiaisiin pelaajiin asti. Meidän tulevat projektimme ovat kuitenkin Great Naval Battlesin kaltaisia strategiapelejä sekä roolipelejä, joista TSR-lisenssin loputtua on karsittu AD&D-vaikutteet. Uutena alueena mainitsisin urheilupelit, sekä työn alla olevan scifi-strategiapelin, jota voisi parhaiten kuvailla Wing Commanderiksi. Kyseessä on siis avaruussoda
n johtaminen, vaikkei Wing Commanderilla ja meidän pelillämme ole varsinaisesti mitään tekemistä keskenään."
Mitä muuta vierailusta SSI:llä jäi käteen? No, ainakin toive, että Suomen sodista saadaan joskus kunnollinen strategiapeli. Puolet Joel Billingsin kanssa käymästäni keskustelusta kului nimittäin hänen tentatessaan minulta, mitä ja miksi talvi-, jatko- ja Lapin sodassa oikein tapahtui. Itärintaman pohjoisosahan on jouduttu jättämään monesta strategiapelistä pois, koska Leningradista pohjoiseen mitkään laskentasäännöt eivät tahdo toimia.
