Hiiriohjaukseen perustuvia perinteisiä strategianaksuja harvemmin käännetään konsoleille. Earth Assaultin 360-käännös muistuttaa siitä, miksi se on yleensä viisas päätös.
Ihmiskunta vetelee vaihteeksi viimeisiään. Avaruuden pimeydestä pölähtänyt, maailmoja toisensa perään ahmiva Hierarkia vetelee Telluksen alkuperäisväestöä turpaan sata–nolla, eikä toivoa näy ihmiskunnan viimeisten linnakkeiden sortuessa pienien vihreiden miehien jalkoihin. Valkoisen talon kaatuessa kaikki näyttää olevan ohi, mutta lihan pettäessä nousee metalli.
Hierarkiaa päihittämään suunniteltu robottirotu Novus saapuu torjumaan galaktisia syöpäläisiä maan päältä. Motiivina ei tosin ole ihmisen suojelu, sillä karvattomien apinoiden mahdollinen henkiinjääminen on rautaherroille sivuseikka. Kun Egyptin pyramidit laukaisevat hälytyksen, heräävät merten syvyydestä masarit, antiikin aikana ihmiskunnan jumalina häärineet avaruusaristokraatit. Kolmen suuren ottaessa yhteen ovat ihmispolot vain tiellä.
Universe at War: Earth Assault on lajissaan harvinainen, sillä se on ehta monialustanaksu. Xbox 360 -versio seuraa PC-version välittömässä vanavedessä (Pelit 3/2008, 81 pistettä). Julkaisukiire valitettavasti näkyy, sillä alun perinkin vain kohtalaista naksua huonontaa koko joukko teknisiä ongelmia.
Arkaaista avaruusfantasiaa
Universe at War on sielultaan erittäin perinteinen strategianaksu. Pienehköt armeijat keräilevät resursseja, rakentavat taskukokoisia tukikohtia ja kohtaavat toisensa parin tusinan yksikön kärhämissä jalkaväen, kulkuneuvojen ja ilmavoimien avulla. Peruskaavaa tuuletetaan pelin kolmen pelattavan rodun erikoisominaisuuksilla. Novuksen robotit ovat muuten genren perussettiä, mutta jippona mutteripäiden rakennukset vaativat sähköä, jota jaetaan hohtavilla energialangoilla. Novuksen pienemmät yksiköt pystyvät myös matkustamaan pikavauhtia näitä lankoja pitkin, mikä luo mielenkiintoisia taktisia mahdollisuuksia.
Masarien erikoisuus on heidän armeijansa kaksi eri olotilaa. Valon energiaa käytettäessä muinaisen avaruusrodun yksiköt näkevät kauemmas, liikkuvat nopeammin ja tekevät enemmän vahinkoa, kun taas pimeään energiaan vaihdettaessa masarit kestävät enemmän rangaistusta ja ampuvat nopeammin. Pimeyden laskeutuminen myös jalkauttaa masarien enkelimäiset ilmavoimat.
Siinä missä Novus ja Masari ovat muutamalla jipolla maustettua strategianaksuttelujen peruskauraa, on Hierarkialla pelaaminen virkistävän erilaista. Kosmoksen alati nälkäisillä heinäsirkoilla ei ole laskeutumisalueen lisäksi ollenkaan kiinteitä rakennuksia. Yksikkötuotanto tapahtuu valtavissa kävelijäroboteissa, joita on kolmea eri sorttia jalkaväen, ajoneuvojen ja ilmavoimien tuotantoon. Kävelijöihin pystyy lisäksi pulttaamaan lisäosia, joilla järkälemäisen robotin voi kustomoida entistä monipuolisemmaksi tehtaaksi tai mahdollisimman tehokkaaksi sotakoneeksi.
Valuva taivas ja tahmainen maa
Kolmen erilaisen armeijan ja kiinnostavan tarinan ansiosta Universe at War voisi olla kohtalaisen viihdyttävä scifispektaakkeli, mutta konsoliversion kiirehditty ja hiomaton käännöstyö tekee pelaamisesta kestämätöntä. Sekundaluokan työjälki näkyy räikeimmin tekniikassa: muutenkin vanhahtavat grafiikat sekä tahmaavat että pätkivät, ja epävakaus johtaa pahimmillaan koko roskan kaatumiseen. Ruudunpäivitysongelmat eivät edes liity ruudun tapahtumiin, vaan pätkiminen on suurin piirtein yhtä yleistä sekä isoissa taisteluissa että aivan tavallisessa tukikohdan rakentelussa.
Lepsu optimointi on harmi, sillä hiiriohjaukseen nojaava toimintastrategia on muuten kääntynyt konsolin padille kohtuullisesti. Yksikköjen komentelu kameran mukana liikkuvalla peruskursorilla on kankeaa, minkä takia kaikille yksikkötyypeille ja rakennuksille on omat komentonsa olkanäppäimistä aukeavissa ympyrävalikoissa. Olkanäppäimillä komennetaan myös teknologisia päivityksiä, tutkimuspuuta ja yksiköiden erikoiskykyjä. Erilaisten komentojen määrän takia järjestelmä ei helpolla uppoa selkärankaan, mutta tätä puutetta paikataan ruudulla alituiseen näkyvillä muistutuskuvakkeilla, jotka erittelevät, minkä komentoympyrän kukin liipaisin avaa.
Earth Assaultin moninpeli on PC-version kanssa yhteinen, mikä on ajatuksena varsin kutkuttava. Valitettavasti konsolipelaaja on altavastaajan asemassa, sillä padiohjaus on väkisinkin näppis ja hiiri -komboa hitaampi ja luonnottomampi.
Universe At War: Earth Assault on kohtalaisen viihdyttävä b-luokan strategianaksu, jonka konsolikäännös on kärsinyt ö-luokan kohtelusta. Grafiikoiden tahmaaminen on niin yleistä ja jatkuvaa, ettei kyseessä voi olla vain arvosteluversion ongelma. Potentiaalisesti viihdyttävä scifipläjäys vajoaa tämän räikeän puutteen takia mitäänsanomattomuuden suohon.
68
