Rennon letkeän WRC-rallisarjan pelit eivät edes yritä olla simulaatioita, mutta Amiga-ajoilta tutun koodipaja Traveller's Talesin PSP-käännös vääntää arcadenupin aikaisempaakin jyrkemmin kaakkoon. FIA:n virallisissa WRC-raasereissa on aina automaattivaihteet, huoltotaukoja ei tunneta ja vahingot ovat puhtaasti kosmeettisia.
Arcademaisuutta korostetaan pikataipaleita kansoittavilla haamuautoilla. Siniset, punaiset ja keltaiset kummituskaarat merkkaavat muiden kilpailijoiden suorituksia. Kun yksi väriläiskä jää taakse, sijoitus paranee pykälällä. Minua haamut lähinnä häiritsivät, sillä ne eivät muutu näkymättömiksi lähituntumassa eikä kummituksia saa pois päältä.
Maisemat rullaavat rivakasti, mutta suunnittelu ontuu paikoitellen. Kun on kerran kisannut Keski-Suomen kanjoneissa ja kuilujen partaalla, alkaa väistämättä epäillä muitakin miljöitä. Tunnelma on apea, sillä turhan monen maaston paletti on suttuinen ja likaiseen harmaaseen kallellaan.
Ratojen uskottavuutta koetellaan silloille ja muihin kapeikkoihin kasatuilla shikaaneilla. Huomionaruilla merkatut henkilöautot keskellä pikataivalta olisivat oikeilla rallitiellä hengenvaarallisia. Nykyralleille tyypilliset ansaristeykset ovat nekin kiusana. Jos ei kuuntele selkeästi opastavaa kartturia, suhauttaa risteyksessä olevasta 90 asteen mutkasta suoraan.
Ajotuntuma oli aluksi likimain mahdoton. Autoa saa komentaa joko suuntaohjaimella tai analogitatilla, mutta herkkyyssäätöjä ei ole. Kaara singahteli puolelta toiselle täysin holtittomasti ja hävisin jopa helpoimmalla vaikeustasolla.
Muutaman ärräpään jälkeen keksin ratkaisun, sillä konepeltikuvakulma ja analogiohjaus pitivät miehen tiellä. Parin päivän harjoittelun jälkeen rallien voitot irtosivat kevyesti, vaikka rälläsin useita kolareita ja töksähtelin kiviin. Kun olemattomaan vahinkomallinnukseen naitetaan vapaat uusintayritykset ja tallennus joka etapin jälkeen, vaikeustaso ei ole kummoinen.
Helppoudesta huolimatta en ole edelleenkään vakuuttunut siitä, että PSP olisi oikea alusta edes etäisesti todellisuutta apinoiville autopeleille. WRC maistuu hengettömältä rahastukselta: kaikki on nähty hienompana ja paremmalla ohjauksella höystettynä muualla. Jos on aivan pakko ajaa PSP-rallia, Kilin Kolinin taskupainos on vakuuttavampi.
77
