Valoa ja varjoja: Shadow of the Colossus

Team Icon Shadow of the Colossus tunnetaan ainutlaatuisena, jopa taiteellisena pelikokemuksena, joka sai ilmestyessään sekä pelaajilta, että pelimedialta suitsuttavan vastaanoton. Osa lukee sen jopa kaikkien aikojen parhaimpien pelien joukkoon. Myös allekirjoittanut on sitä mieltä, että teoksen voisi laittaa pyörimään vaikka joka päivä kyllästymättä. Mikä tässä pelissä vetoaa niin kovasti? Väittäisin yhtenä suurimpana syynä olevan Team Icon tavaramerkkinä tunnettu, paljon tulkinnanvaraa jättävä minimalistinen tarinankerronta ja sen komeat puitteet. Shadow of the Colossuksen juonesta on vuosien varrella esitetty monenlaista spekulaatiota, mutta kaikista yksityiskohdista päästään tuskin koskaan kaikkia tyydyttävään yhteisymmärrykseen. Haluaisinkin tässä blogissa esittää oman käsitykseni tarinasta mestariteoksen takana spoilereita säästämättä. Onkin siis sanomattakin selvää, että suosittelen kaikkia peliä pelaamattomia kokemaan seikkailun ennen blogin lukemista.

Shadow of the Colossuksen tarina kertoo ennen kaikkea päähenkilö Wanderista ja hänen pyrkimyksestään herättää kuolleista nuori Mono-tyttö, joka on uhrattu rituaalisesti kirotun kohtalonsa vuoksi. Tässä onnistuakseen nuorukainen on ratsastanut maailman ääriin niin kutsuttuun kiellettyyn maahan pitämään neuvoa valtavassa pyhäkössä majailevan jumalallisen Dormin-olennon kanssa. Wander saa Dorminilta tehtäväkseen kaataa 16 kolossia, joiden menehtyessä murskaantuvat myös pyhäkön pääsalissa niitä edustavat idolipatsaat. Vasta tämän mahdottomalta tuntuvan tehtävän jälkeen jumala pohtii Monon sielun palauttamiselle olevan suotuisat olosuhteet.

Wanderin ja Monon suhteesta on väitelty pitkään, mutta itse kallistun sille kannalle, että todennäköisesti kyseessä oli joko Wanderin yksipuolinen rakkaus, tai kaksikon välillä ei ollut minkäänlaista romanttista kipinää. Joka tapauksessa päähenkilöämme ajaa syyllisyyden tunne, koska ei joko voinut estää vääräksi kokemaansa neidon rituaalista uhraamista, tai hän vasta havahtui vääryyteen asian tapahduttua. Saattaa jopa olla, että Wander itse uhrasi Monon. Tätä puoltaa Wanderin vaatetuksesta pääteltävissä oleva virka uskontonsa pappismiehenä. Ainakin hän oli hyvin vihkiytynyt vanhoihin legendoihin ja uskontonsa seremoniallisen muinaisen miekan osuuteen niissä, sillä ratsastettuaan kiellettyyn maahan hän kiinnittää Dorminin huomion nimenomaan sillä. 

Dormin härnää ensin Waderia tokaisemalla, että kuolevaisten sääntöjen mukaan menetettyjä sieluja ei voi enää saada takaisin, mutta saattaa kuitenkin olla, että miekan avulla se onnistuu. Ja kuinka ollakaan, tämä vaatimattoman näköinen ase kykenee heijastamaan Dorminin valoa näyttämään suuntaa ja iskemään kolossien heikkoihin kohtiin. Wanderia eivät kielletyn maan jumalan varoittelut kalliista hinnasta saatika kerta toisensa jälkeen nuorukaisen ruumiin sisälle kolossien sisältä purkautuvat pimeyden lonkerot hetkauta, vaan hän on päättänyt yrittää Monon herättämistä omasta hengestään välittämättä ja ilman mitään takeita Dormiin kyvyistä suorittaa tämä ihme.

Pelin lopussa selviää, että Dormin on todennäköisesti vuosisatoja sitten juuri tällä muinaisella rituaalimiekalla kiellettyyn maahan sinetöity jumala, joka näyttäytyy kaikkien kolossien kaaduttua mustana sarvipäisenä demonina. Näyttää aluksi siltä, että kielletyn maan jumala on vain käyttänyt Wanderin syyllisyyttä hyväkseen ja moni varmasti ajatteleekin Dorminia pelin pääpahiksena. Kuitenkin, kun erinäisten sattumusten jälkeen jumala sinetöidään uudelleen ja pöly laskeutuu, pitää olento kuitenkin lupauksensa, Mono nimittäin herää henkiin. Lisäksi kalliin hinnan maksanut Wander syntyy uudelleen sarvipäisenä vauvana, joten voiko Dormin kuitenkaan olla pohjimiltaan täysin paha?

Olen monen eri teorian lukemisen jälkeen päätynyt sellaiselle kannalle, että kielletyssä maassa kukoisti aikoinaan kulttuuri, jossa palvottiin dualistijumala Dorminia, jonka olemukseen kuuluivat sekä maskuliinisuus että feminiinisyys, valo ja varjo, elämä ja kuolema. Menetetyt läheiset eivät välttämättä olleet lopullisesti maan majoilla, vaan Dorminilla oli kyky vaikuttaa sielujen kiertokulkuun. Jossakin vaiheessa nousi kuitenkin toinen uskonto, jonka mukaan kuolleiden on syytä pysyä kuolleena ja jonka rituaaleihin kuuluivat muun muassa ihmisuhrit. Muinaista miekkaa käyttämällä tämän uuden uskonnon harjoittajat lopulta sinetöivät Dorminin erottamalla jumalan valoisan ja pimeän puolen, sekä jakamalla molemmat 16:een osaan, nimesivät entisen asuinlaaksonsa kielletyksi maaksi ja muuttivat mahdollisimman kauas. Valoisan puolen osat sinetöitiin pyhäkön idolipatsaisiin ja pimeän puolen osat kolosseihin, jotka puolustautuivat agressiivisesti jos joku tulevaisuudessa olisi niin tyhmä, että yrittäisi rikkoa sinetin. Tätä teoriaa puoltaa Dorminin esiintyminen valon olentona aina siihen asti, että jokaisen kolossin sisällä olevat pimeyden lonkerot pääsevät vapauteen. Dormin jäi tapahtumien jälkeen kantamaan kaunaa ihmisille ja tämä tunne kasvoi vuosien varrella valtaviin mittasuhteisiin.

Toisin sanoen Shadow of the Colossuksen pääpahis saattaakin olla papisto, joka pelin lopussa saapuu sinetöimään Dorminia uudelleen. Kaikkensa antaneen Wanderin kropassa uudelleen syntynyt jumala ei pysty yrityksistään huolimatta vastustaa muinaisen miekan mahtia, vaan jää jälleen kerran vangiksi. Toki sinetti ei todennäköisesti toisella kerralla ole läheskään yhtä pitävä, koska siihen ei liity kolossien ja idolipatsaiden kaltaista monimutkaista järjestelmää, vaan ainoastaan miekka ja mystinen vesiallas. Siispä Dorminin vankeuden voidaa päätellä olevan tulevaisuudessa hyvinkin tilapäistä. Ainakaan se ei estänyt olentoa toteuttamasta Wanderille lupaamaansa toivetta. 

Ja tässä spekulaatiossa emme edes sivunneet kielletyn maan muiden rakennusten alkuperää saatika kolossien symbolisuutta. Shadow of the Colossuksen tarinassa ja teemoituksessa on paljon mielikuvitusta kutkuttavaa ja mielestäni onkin juuri täydellistä, että valmiita vastauksia ei ole olemassa. Oikeastaan ainoa virallinen asia, jonka olemme Team Icon pääjehulta, Fumito Uedalta, saaneet kuulla, on että kehitystiimin ensimmäisessä pelissä nähtävä Ico-poika on sarvipäisenä vauvana uudelleensyntyneen Wanderin jälkeläinen. Ja tästä pääsisimmekin luomaan yhä monimutkaisempia teorioita.

Mutta se onkin sitten kokonaan toisen blogin aihe. Nyt on aika keskittyä Shadow of the Colossukseen ja sen vuoksi aloitankin Let's Play-kanavallani sarjan kyseisestä pelistä. Tämä teos on pelattava hitaasti ja nautiskellen, joten olen päättänyt jokaisessa videossa kaataa ainoastaan yhden kolossin. Tästä riittää siis iloa pitkälle toukokuuhun! Tervetuloa mukaan!

Post Comment

Lisää aiheesta