Electronic Artsilla piti olla yksinoikeudet MM-kisapelaajiin, mutta ilmeisesti Adidaksen ansiosta Power Soccerissa pelaajat esiintyvät omilla nimillään, toisin kuin useimmissa muissa vuoden futispeleissä. Asia tuntuu pikku yksityiskohdalta, mutta nimeä myöten todelliset pelaajat luovat pelille hyvän pohjatunnelman.
Aidot pelaajat eivät edes rajoitu kisakävijöihin, vaan heidän seuranaan on useimpien futiksen mahtimaiden seurajoukkueita. Eri maissa pelattavia turnauksia on haalittu kasaan yhtä kunnioitettava tukku. Mikä parasta, pelin MM-turnaus, Mestareiden liiga, Cup-voittajien cup, Uefa cup, Copa America, Copa Libertadores, Afrikan mestareiden liiga ja Afrikka cup noudattavat esikuviensa turnausmuotoja. Esimerkiksi Mestareiden liigassa pelataan ensin lohkoissa kaksinkertainen alkusarja, jonka jälkeen parhaat jatkavat pelaamalla cup-muodossa pudotuspelejä. Näiden turnausten lisäksi voi pelata normaalin sarjakauden kansallisilla seurajoukkueilla.
Hyvä nuija
Erotuomari on onnistunut erinomaisesti, sillä kaverin luonteen ja taidot voi määrätä mielensä mukaan ailahtelevasti viheltäjästä puolueelliseen. Mikä sen hauskempaa kuin pelata kerrankin matsi, jossa voi olla varma että tuomari todella suosii vastustajaa.
Selostaja on varsin erikoinen tapaus. Ukkeli on jatkuvasti äänessä ja kaverilla on sanavarastossaan muutakin kuin lauseet: "Hieno laukaus. Hieno torjunta." Jostain kumman syystä mies ei yleensä noteeraa kenttätapahtumia lainkaan. Tämän takia ottelukommentit ovat suorastaan surkuhupaisia. Minkä tahansa tv-yhtiön ohjelmapäivystys tukkeutuisi varmasti, jos oikea selostaja jättäisi kommentoimatta ottelun kaikki maalit, ja sen asemasta kertoisi vain siitä, kuinka mukava kyseisellä stadionilla on käydä selostamassa.
Kokonaisuutena äänimaailma on heikko. Pallon potkiminen kuulostaa siltä kuin pelivälineenä olisi kuntopallo, varsinkin kun jokaista pukkausta seuraa pelaajan tuskainen ähkäisy. Huonon äänimaailman viimeistelee tolppalaukauksesta kuuluva ääni, sillä miehekkään tömähdyksen sijasta kuuluu vain epämääräinen plink, joka tuo mieleen pikemminkin keskuslukituksen kuin jalkapallo-ottelun.
Grafiikka ei ole paljoa paremmin onnistunut, vaan näyttää rujolta. Löytyy siitä kivoja pikkujippojakin, kuten ottelutapahtumia näyttävä stadionin videotaulu. Visuaalisesti parasta antia ovat Adidaksen mainospätkät, jotka pyörähtävät käyntiin ennen jokaista peliä.
Power Soccerin kontrollit ovat lähes kokonaan toimiviksi todettua peruskamaa, joissa syötöt, spurtit, taklaukset ja lisäherkkuna askelharhautukset onnistuvat omasta napistaan. Laukaussysteemi on toteutettu hieman persoonallisemmin. Laukaisunappi käynnistää vedon voimaa kuvaavan mittarin ja mitä lähempänä maksimia napin vapauttaa, sitä kovempi kuti lähtee. Systeemi on pelitilanteessa rasittavan hidas eikä touhussa edes ole mitään järkeä, koska hiljaisesta vedosta ei saa mitään etua, kuten tarkemmin suuntautuvaa laukausta. Huono laukomissysteemi pudottaakin pelattavuutta ja koko pelin mielenkiintoa rutkasti. Pienenä valopilkkuna voimamittarin ansiosta voi potkia vahingossa onnettomia lussuja.
Taktiikkapuoli on niin niukka, ettei se herätä suurempaa ihastusta. Valittavana on pelaajaryhmitys tuttuina numerosarjoina ja sen lisäksi voi pelaajille antaa ohjeita, kuinka laajalla alueella haluaa heidän liikkuvan. Onneksi taktiikoihin ei tarvitse pahemmin puuttua, sillä niillä ei ole suurempaa merkitystä pelitapahtumiin.
Kone ei anna vastusta
Kuten useimmat urheilupelit, Power Soccer on kaksinpelinä parhaimmillaan. Yksin konetta vastaankin jaksaa pelata, jos ei odota saavansa vastusta. Tekoälyllä on omat hetkensä, jolloin se väistää taklauksia parilla harhautuksella, ja se ampuu aina ärhäkästi saamistaan maalipaikoista.
Joukkuetoverina tekoäly on huono. Koneen ohjaamat pakit vain peruuttelevat vastustajan edessä eikä irtopalloihin lähde ikinä kukaan muu. Kaiken huipuksi maalivahtikin jättää pysähtyneen pallon koskemattomana rangaistusalueelle. Ongelmien takia peli on melkoista sooloilua, sillä kentällä ei tapahdu mitään ellei pelaaja tee sitä itse.
Adidas Power Soccer on pettymys. Se olisi voinut olla niin paljon parempi, sillä jalkapalloilijoiden ja seurojen suuri määrä ja eri suurturnausten aitojen sarjasysteemien käyttö antavat hyvän pohjan futispelille. Heikko pelattavuus on kuitenkin anteeksiantamaton virhe, varsinkin kun pelissä on selvästi pyritty kepeään arcade-otteeseen.
63
