Viime vuoden lopulla Commodore raotti salaisuuden verhoa ja esitteli uuden sukupolven 32-bittisen kotimikron vastaukseksi PC:n ja konsoleiden haasteeseen. Siitä lähtien on konetta odoteltu kuin Next Generationia takaisin televisioon. Pelit-lehti sai käsiinsä Amigan seuraavan sukupolven heti sen maahantultua, ja testaa nyt sen ominaisuuksista tärkeimmän: pelaamisen.
Commodoren vastaisku PC:n ja konsolien invaasiolle on siis kalpea kaunotar Amiga 1200, Amiga 4000:n peli- ja kotikäyttöön suunnattu pikkusisko. Lunastaako se paikkansa uutena lippulaivana ja mikä ehkä tärkeämpää, onko sillä mahdollisuuksia säilyttää asemansa?
Historian havinaa
Amiga 500:n julkistaminen syksyllä 1987 merkitsi uuden sivun kääntämistä kotimikroilussa. 16-bittinen teknologia tarjosi ennennäkemättömät mahdollisuudet luovaan työskentelyyn ja ennen kaikkea pelaamiseen. Taistelu Atari ST:n kanssa päättyi Amigan voittoon, mutta kaksi uutta vaaraa ponnahti esiin: nopeat PC:t VGA-grafiikalla ja ensimmäinen 16-bittinen pelikonsoli Sega Megadrive.
Laajat simulaattorit, rooli-ja seikkailupelit kehitetään PC-tehomyllyissä ja Amiga-käännökset ovat harvoin onnistuneita. Suureen massaan uppoavat väkivalta- ja toimintapelit ovat kovaa valuuttaa konsolimarkkinoilla. Toki Amiga on pysynyt jaloillaan ja siihen on julkaistu ja julkaistaan edelleen roppakaupalla huippupelejä, mutta silti entinen tiennäyttäjä on jäänyt perävaunuksi.
Commodoren viime vuonna julkaisemat 500+- sekä 600-mallit eivät tuoneet tilanteeseen muutoksia. Perus-Amigan konekanta on kuitenkin valtava, eikä se kuihdu vielä vuosiin, mutta jotakin oli tehtävä, että Amiga-pelaaminen nousisi entiseen loistoonsa. Tätä yrittää nyt Amiga 1200.
Kalpea kaunotar
Ulkoisesti uusi Amiga muistuttaa A600:sta mutta numeronäppäimistöllä varustettuna ja lähes luonnonvalkoisena. Kone on viissatasta sirompi ja syvyyssuunnassa kapeampi. Joystick/hiiriportit ovat palanneet 500:sesta tutuille paikoilleen koneen taakse. Takaseinän RF-liitin kertoo TV-modulaattoorin olevan vakiovaruste, eli ylimääräisiä palikoita TV:hen liittämistä varten ei tarvita.
Commodore on myös vihdoinkin päässyt eroon ylisyöneestä rotastaan: uusi hiirimalli on pieni, pyöreä ja istuu käteen mukavasti. Tuntuma on hyvä ja napit tarkat.
"Let's make Amiga Big Again"
Uuden Amigan sisällä on tapahtunut lähes täydellinen elinten siirto. Motorolan 68000-prosessori on vaihtunut 32-bittiseen Motorolan 68020-prosessoriin, joka hyrrää kellotaajuudella 14,19 MHz, ja myös Amigan apupiirit toimivat nyt 32-bittisellä teholla. Koneessa on myös vakiona 2 megatavua chip-RAMia. Käytännössä A1200 on kahdesta viiteen kertaa A500:sta nopeampi, tehtävästä riippuen.
Uusi AGA-multichip-apuprosessorisysteemi Aliceineen ja Lisoineen onkin varsinainen tapaus. Väripaletti on vaatimattomat 16 777 216 eli 4 096 kertaa isompi kuin Amiga 500:ssa. Uudet näyttömoodit, joita voi ihailla taulukosta 1, pystyvät näyttämään 256 väriä kerralla ruudussa. Entisen HAM-moodin korvaava HAM-8 kykenee yli 256 000 värin esittämiseen millä tahansa näyttömoodilla. HAM-moodista ei kuitenkaan ole hyötyä peleille, sillä prosessoritehoa kuluu vietävästi.
Yhtä Amigan grafiikan erikoisominaisuuksista, niin kutsuttua dual-playfieldiä, joka mahdollisti kahden 8-värisen kuvan päällekkäisvierityksen, on niin ikään parannettu. Nyt kuvaruudulla pystytään vierittämään kahta 16-väristä ruutua päällekkäin. Spritejä on edelleen vain kahdeksan, mutta ne voivat olla 16-värisiä, 64 pikseliä leveitä ja minkä korkuisia tahansa, eli enää ohjelmoijien ei tarvitse koota suuria ja värikkäitä hahmoja pienistä palasista. Mitä taas tulee spritejen lukumäärään, se ei ole koskaan ollut rajoitus, kuten vaikka Sensible Soccer todistaa.
Jotta korkeimmista grafiikkatiloista saisi kaiken irti, on Multiscan-monitori paras vaihtoehto. Tavallisilla monitoreilla (kuten Commodoren oma 1084S ja Philips CM8833 Mk2) pärjää kuitenkin pitkälle, eikä pelikäyttöön kummempia tarvita. VGA-monitori sen sijaan on huono valinta, koska se ei pysty näyttämään kunnolla tavallisimpia grafiikkatiloja.
Kaikkea ei ole sentään pistetty uusiksi: 1200:n äänistä vastaa edelleen vanha tuttu Paula-piiri.
Laajennettavuuden ongelmia
A500:n vasemman kyljen läpivientiportti on saanut väistyä PCMCIA-väylän tieltä, joka oli jo Amiga 600:ssa. Laitteen pohjassa on 150-pinninen laajennusportti, joka on ristitty CPU-liittimeksi.
Läpiviennin korvaaminen PCMCIA-väylällä ei tunnu maailman järkevimmältä idealta, onhan porttiin saatavilla kymmeniä erilaisia lisälaitteita, kuten kiintolevy, lisämuistia ja tietysti Action Replay.
PCMCIA:n 2,0-tuumainen kortti, vastoin useita harhaluuloja, ei tule olemaan mikään softamedia. Sen sijaan läpeen syötetään muistia tai esimerkiksi uuden sukupolven kiintolevy. Sen voi vaikka sujauttaa taskuun ja mennä kaverille kylään uudet pelit luottokortin kokoisessa tilassa, kuten Commodoren Englannin pomo Kelly Sumner asian ilmaisee. Korttikiintolevy on kyllä mielenkiintoinen idea, mutta toteutuuko se käytännössä yhtä näppärästi?
Commodore ei koskaan ole ollut oikein fiksu mitä kiintolevyihin tulee. A1200 käyttää kiintolevyohjaimena PC:stä tuttua IDE-standardia, joka on hitaampi kuin SCSI, mutta halvempi, koska ei tarvitse enää ostaa kuin itse kiintolevy. Valmis paikka 2,5 tuuman kokoiselle kiintolevylle löytyy 1200:n sisuksissa, mutta väistämättä tulee mieleen, etteikö 1200:sta olisi jo vakiona voinut varustaa kiintolevyllä?
Muut A500:n lisälaitteet, kuten printterit ja lisälevarit, toimivat, vaikka yhteensopivuusongelmia saattaakin esiintyä. Useat laitevamistajat, kuten GVP, ovat valmiita tukemaan A1200:ta.
Tulevaisuuden näkymiä
On sanomattakin selvää, mitä 32-bittinen teknologia tekee Amiga-pelaamiselle. PC-koneisiin suunnitellut suuret seikkailu- ja roolipelit saadaan periaatteessa käännettyä entistä helpommin, ja niitä voitaisiin teoriassa jopa parantaa. Ongelma onkin lähinnä maantieteellinen. Edellä mainitut pelityypit valmistetaan lähes poikkeuksetta ison rapakon takana ja Amigan asema ei siellä tunnetusti ole hääppöinen.
Muun muassa LucasArtsin Euroopan markkinaosuus on kuitenkin niin huomattava, että yhtiö on luvannut tapauskohtaisesti harkita A1200-versioita peleistään. X-Wing olisi ihan kiva, kiitos.
Vektoripelit luonnollisesti hyötyvät uudesta nopeudesta, mutta lentosimulaattorien kärkipäätä, esimerkiksi Falcon 3.0:aa, on kuitenkin turha odotella. Kaikesta huolimatta Amiga 1200:n prosessorinopeus ei vastaa esimerkiksi 486:tta ja vektoripeleissä eivät apuprosessorit auta. Toinen asia taas on bittikarttapinnoitettu vektorigrafiikka eli texture mapping, ja yleensäkin bittikarttagrafiikan erikoiskäyttö, jonka pyörittämiseen AGA-piiri on omiaan. Wing Commanderin 256-värinen versio (tai WC II) ei olisi mikään ihme.
Toimintapelit hyötyvät suuresti kehittyneestä teknologiasta, joka jättää konsolit jälkeensä mennen tullen. Sega Megadriven teknisen kehityksen tämänhetkinen kärki, Ecco the Dolphin -toimintapeli, olisi A1200:lla jokapäiväistä tavaraa, eikä edes korkealaatuisinta.
Isosiskon pahin vihollinen
Ensimmäisissä A1200-peleissä ei kuitenkaan ole aihetta riemuun. Paljon myydyn Amiga 500:n haamu kummittelee taustalla ja siitä voi t
ulla vaikka uuden isosiskonsa pahin vihollinen tyyliin C64 ja 128. Eurooppalaisten peliyhtiöiden kun ei kannata edes harkita 500:n hylkäämistä, joten on syytä suhtautua varauksella suurten firmojen, esimerkiksi Oceanin ja Gremlinin, lupailemiin 32-bittisiin pelikokemuksiin. Siirtymäkaudella 1200-pelit eivät tule hyödyntämään ylivertaista teknologiaa muuhun kuin muutamaan lisäväriin, runsaampaan äänitaustaan ja vähennettyihin lataustaukoihin. Jos ja kun konekanta alkaa kasvaa, voi kelloon tulla toinen ääni.
Ensimmäisiä todellisia Amiga 1200:aa hyödyntäviä pelejä voi odotella sellaisilta ohjelmoijilta ja ohjelmointiryhmiltä kuin Andrew Braybrookilta, Team 17:ltä, Bitmap Brothersilta ja Archer McLeanilta. Archer on väläytellyt ideaa 256-värisestä Snookerista ja Poolista, Project X:n jatko-osa tullee erikseen A1200:een ja Braybrook on enemmän kuin kiinnostunut uuden koneen mahdollisuuksista.
Jokereiksi voi laskea muun muassa DID:n, joka hämmästytti Epicillään repimällä perus-Amigasta sellaista vektorigrafiikkaa, jota ei ikinä olisi uskonut mahdolliseksi. Hyviä uutisia onkin, että DID koodaa parhaillaan kahta vektoripohjaista 1200-peliä (katso Pelit 1/93), jotka ainakin vaikuttavat lupaavilta.
Mitä todennäköisimmin eurooppalaiset rooli- ja seikkailupelit tulevat erillisinä 1200-versioina, kuten Virginin uusin, Revolutionin koodaama Beneath the Steal Sky, jonka parissa muuten työskentee Watchmenin luoja Dave Gibbons.
Kissapurilaisia pikavauhdilla
Lähes yhtä tärkeäksi kysymykseksi pelien tulevaisuuden rinnalle nousee pelien nykyisyys. Amiga 500:aan on tuhansia ja tuhansia pelejä, mutta joutuvatko nekin kierrätykseen vanhan Amigan kanssa? Entäs uudet amigistit? Mitä he vielä tekevät uudella koneella, jos vanhat pelit eivät siihen käy? Eri tahot ovat esittäneet vaihtelevia ennusteita ohjelmiston toimivuudesta aina 80:sta varovaiseen 60 prosenttiin, joka on myös Commodoren oma arvio. Kova kovaa vastaan, joten testasimme kaikkiaan 80 peliä.
Vain 65 prosenttia peleistä toimii suoraan levykkeen asemaan laittamalla, mutta hätä ei ole tämän näköinen. Amiga 1200 osaa nimittäin emuloida sekä Amiga 500:n alkuperäistä piiriä että 500+/600:n Enhanced Chip Setiä. Suurin syy toimimattomuuteen on kuitenkin uuden keskusyksikön cache-muisti, joka on tutumpi PC-maailmassa kuin Amigassa. Painamalla kumpaakin hiirennappia pohjassa koneen käynnistyksen tai resetoinnin yhteydessä saa esille boot-valikon, josta voi valita haluamansa emulointi-tilan sekä kytkeä "kakun" pois päältä.
80 pelistä toimi loppujen lopuksi 64, joten toimivuus on tasan 80 prosenttia. Pieni ihme on, että etukäteen murheenkryyniksi veikatun Oceanin kaikki 10 testattua peliä toimivat. Yllättävästi saimme toimimaan sellaisiakin pelejä, joita ulkomaiden Amiga-lehdet eivät saaneet. Taulukkoon 2 on listattu testipelit, niiden toimivuus ja mahdollinen vaikutus verrattuna turbottomaan 500:een.
On turha odottaa, että vanhojen pelien lataustauot lyhenisivät, sillä läheskään kaikki pelit eivät ota huomioon laajempaa chip-RAMia. Poikkeuksia ovat muun muassa Wizkid, joka nauttii lisä-äänistä sekä Lemmings 2, joka varastoi enemmän dataa muistiin. Vektoripeleissä uuden prosessorin vaikutus on lähes poikkeuksetta positiivinen. Esimerkiksi Epic pudottaa tuolilta ja Wing Commander venäyttää leuan (vaarallinen laite tämä uusi Amiga). Toimintapeleissä ei luonnollisesti ole juuri vaikutuksia.
Kerro, kerro kuvastin
Amiga 1200 merkitsee uuden kauden alkua pelirintamalla. Sen 32-bittinen teknologia, parannettu grafiikka ja suurempi muisti tarjoavat uskomattoman potentiaalin ja hintaansa nähden lähes lyömättömän hinta-laatu-suhteen. Kauan odotettu vastaisku PC:lle ja pelikonsoleille on saatu.
Pelit-lehti seuraa Amiga 1200:aa ja sen uusia pelejä. Mahdollisuuksien puitteissa tulevissa arvosteluissa ilmoitetaan A1200-yhteensopivuus, ja jos tarpeellista, pisteytetään A1200-versio erikseen.
Tekniset tiedot
Prosessori: 32-bittinen Motorola 68EC020/14,19 MHz
Grafiikkapiiri: AGA Multichip -apuprosessorisysteemi
Apupiirit: Alice, Lisa ja Paula videokuvan, grafiikan ja äänien käsittelyyn
Muisti:
ROM: 512 kt
Chip-RAM: 2 Mt
Fast-RAM saatavilla: 4 Mt (32-bit) CPU-liitäntään, 4 Mt (16-bit) PCMCIA-väylään
Ulkoiset liitännät: 2 x peliohjain/hiiri, sarja, rinnakkais, levyasema, RGB, RF, ääni, PCMCIA-laajennusväylä
Sisäiset liitännät: AT IDE -kiintolevyohjain, CPU-liitäntä
Levyasema:
Koko: 3,5 tuumaa
Kapasiteetti: 880 kt
Tyyppi: Double Density
Grafiikka:
Väripaletti: 16,777,216
Tarkkuudet/värien määrä:
320 x 256, 256 väriä
320 x 512, 256 väriä
320 x 1024, 256 väriä (lomitettu)
640 x 256, 256 väriä
640 x 512, 256 väriä
640 x 1024, 256 väriä (lomitettu)
Spritet: 64xYx16, 8 kpl
Äänet: 4-kanavainen stereoääni (8-bittiä)
