Mitä tahansa elämässä tapahtuukaan, Nintendon eläinsaarella kaikki ovat onnellisia.
Kukapa ei olisi unelmoinut täydellisestä vapaudesta? Siitä, että kaiken ajan voi käyttää omiin projekteihin ja itse valitsemiin suhteisiin? Oman asunnon kalustamiseen ja pihamaan möyhimiseen? Eikö silloin elämä hymyilisi enemmän? Kuulostaa houkuttelulta kulttiin, mutta kyse on vain uudesta Animal Crossingista.
Gamecuben Animal Crossing (2001) loi omanlaisen puuhastelupelien sarjan, jonka ydintä kilpailijat eivät ole osanneet kopioida. New Horizons tulee tarpeeseen, sillä edellinen sarjan pääpeli New Leaf ilmestyi kauan sitten vuonna 2012 Nintendo 3DS:lle. New Leaf oli rautaa, mutta Switch-version laatu ei ollut itsestään selvää. Wiin City Folk (2008) oli ilmestyessään vanhaa kierrättänyt turhake.
Animal Crossingin ydin on vapaus, mutta simulaatiolla on selkeä alku. Pelaaja muuttaa eläinten kanssa saarelle, jonka hän rakentaa pesukarhu Tom Nookin ohjastuksessa omaksi kuvakseen. Teltasta siirrytään omaan asuntoon, jonka asuntolainaa maksetaan yksi bell kerrallaan pankkiautomaatille. Eläinasukkaiden kanssa jutellaan päivittäin ja rakennetaan ihmis… eläin… suhteita. Tämä kaikki rullaa reaaliajassa. Aamulla myös pelimaailmassa on aamu ja illalla taivaalta voi laskea tähtiä. Päivien kuluessa kylään saapuu uusia pysyviä kyläläisiä ja muita vieraita. Vuodenaikojen mukaan vaihtelevat myös löydettävät kalat ja öttiäiset.
Tämä kuvailu kertoo siitä, mitä pelissä tehdään, mutta ei pysty täysin tavoittamaan sitä, miltä se tuntuu. Mukana on kalenteriin sidottu metataso. Peli on parhaimmillaan, kun kylää palaa rakentelemaan päivittäin. Animal Crossing muuttuu ajan kuluessa elämäsimulaatiosta tärkeäksi osaksi elämää.
Mestari astuu ruudulle
New Horizonsin graafinen ilme pyyhkii pöytää muilla hiekkalaatikkopeleillä. On todella vaikeaa tehdä näin selkeää ja tv-ruutuun sopivaa grafiikkaa, joka on samalla myös elävää. Eläinystävät ovat söpöjä, hellyttäviä ja toisinaan hieman omituisia. Rakennukset ja puut ja huonekalut ovat myös yksityiskohtaisia, kuten lukuisat ötökät, kalat ja museossa tiirattavat dinosaurusten luurangot. Tietenkin peli pohjautuu sarjan lähes 20 vuoden rautaiseen historiaan, mutta herttaisen designin määrä pelissä on hämmästyttävä. New Leaf näytti aikoinaan hienolta, mutta nyt tavoitettu täysin se, miltä Animal Crossingin pitää näyttää vuonna 2020.
Söpön grafiikan lisäksi sarja tunnetaan ikonisen täydellisestä äänimaisemasta. Kun kävelee ulkona ja kuulee laineiden kohinan, hiekan rahinan kenkien alla ja rennon musiikin kaiken taustalla, on immersio täydellistä. Eläinten puhe on Animal Crossing -sirputusta, eikä saarelle nyt mikään Kiefer Sutherland sopisikaan mumisemaan (Hollywood-sovitusta odotellessa). Omalle kämpälle voi ostaa levysoittimen ja syöttää siihen kaupasta ostettuja lempilevyjä. Sarjan kestosuosikki KK Slider -kitaristikoiran vierailua odottaa innolla.
Jos videopeleille annettaisiin pisteitä pelkästään ulkonäön ja äänisuunnittelun perusteella, loppuisi Animal Crossingin kanssa skaala kesken. Mikään ei ole vaikeampaa kuin tehdä yksinkertaisesta näyttävää ja New Horizons on tyylilajista mestaritason näyte.
Dungeon Keeper III: Eri Keeper
Pelimäisintä New Horizonsissa on raaka-aineiden keruu luonnosta ja niiden käyttäminen timpurointiin. Craftausreseptejä löytää hyvin satunnaisista paikoista, kuten pullopostista ja muilta kyläläisiltä. Työkalut valmistetaan joko itse tai ostetaan kaupasta, ja sitten näillä hakataan puita ja kiviä ja matskut raahataan nikkarointipenkille. Raaka-aineista tehdään huonekaluja, tai sitten materiaaleja käytetään kylän laajentamiseen.
Tämän kaiken voi tehdä omaan tahtiin, eikä kiire ole mihinkään. Tavaraa ja raaka-aineita voi myös myydä kylän kauppaan, jossa pikkupesukarhut ottavat persikat ja ylimääräisen romun haltuun ja antavat bell-valuuttaa tilalle. Myös muita kauppiaita pistäytyy kylässä, kuten edellistä peleistä tuttu rätei ja lumpui myyvä Able Sisters.
Aiemmin sisustusta esitteli lähinnä moninpelissä, mutta nyt omat luomukset voi jakaa helposti Twitter-laumalle. Teet hienon järjestyksen ja kotiin? Näppää someen. Puuhastelet vaatteissa, jotka ovat juuri sinun tyyliäsi? Nappaa kuva someen. Onko sinulla joku hassu meemi-idea? Nappaa kuva someen. Editorilla peliin voi piirtää omat mestariteoksensa.
New Horizons on täydellinen peli striimattavaksi ja jaettavaksi, koska pelissä ei ole mitään paheksuttavaa. Juuri sometettavuus on yksi Animal Crossingin hittifaktoreista, mikä varmasti kiihdytti pelin myyntiä.
Dopamiinia aivosuoneen
Animal Crossingin idea oli alun perin siinä, kuinka pelaaja muuttaa uutena asukkaana eläinkylään. Hänen piti siis sopeutua uuden ympäristön elämäntyyliin. Nyt taas pelaajalla on suurempi rooli kylän kehittämisessä, ja kylää muokataan pelaajan halun mukaisesti. Tässä auttaa esimerkiksi se, kuinka huonekaluja voi pystyttää talon ulkopuolelle.
Pelin suunta on aiempaa ohjatumpi, ja Tom Nook jakaa pitkään erilaisia tavoitteita. Lisäksi erilaiset keräilyyn ja puuhasteluun kannustavat mikrotavoitteet ja mailipalkinnot antavat pelaajan tarvitsemaa dopamiinityydytystä. Tämä muuttaa Animal Crossingin vapaata sielua. Kun tavaraa saa myytyä kaupan edessä olevaan boksiin 24/7, kaltaiseni henkinen maalainen tuhahtelee.
Onko se oikeasti rentoa saarielämää, jos kaikki on auki kellon ympäri kuin kaupungissa? Lisäksi pelin muuttuminen enemmän individualismia korostavaksi nostattaa kulmakarvoja. Enää ei voi odottaa, että pelaaja sopeutuu, vaan muiden on sopeuduttava.
Mihin lintu tarvitsee lentokoneen?
Yksi New Horizonsin vetonauloista on sen moninpeli. Yhdelle Switchille saa yhden saaren, jota voi asuttaa yhtä aikaa kahdeksan pelaajaa. On aika hauskaa, kun koti alkaa elää toista elämää saarella ja asukkaat kalustavat oman pihapiirinsä makunsa mukaisesti. Näppärä pelaaja valjastaa esimerkiksi puolisonsa ja lapsensa raaka-aineiden kerääjäksi ja pyytää heitä lähettämään mineraalit kirjeenä, sillä posti kulkee pelaajien välillä.
Jos ohjaimia riittää, pelaajat voivat myös liikkua saarella yhtä aikaa, tosin rajoitetusti. Yksi pelaaja on aina pomo ja eteneminen riippuu saaren ensimmäisen asukkaan tahdista, mutta omassa huushollissa tämä ei haitannut menoa. Netissä itku on ollut suurempaa, joten riidat kodissa siirtyvät myös ruudun sisälle.
Yhden saaren probleema on herättänyt huolta siitä, että saaren resursseista joutuisi tappelemaan. Tähän mennessä huoli koskee lähinnä kauppojen uniikkeja esineitä. Raaka-aineita saa nimittäin rajattomasti ostamalla Nook-maileilla lentolipun ja lentämällä lintulentokoneella satunnaisesti generoituun lähisaareen. Siellä ihminen tekee mitä parhaiten osaa, eli imee luonnon kuiviin avohakkuilla ja maansiirrolla, ja vie materiaalit omanaan kotisaareen.
Switchin ystäväkoodien tai älypuhelinsovelluksen avulla voi myös vierailla muiden saarilla netin välityksellä. Eri fiiliksellä muokattua saarta on hauska katsella, mutta yhteinen tekeminen on hieman vajaata. Erilaiset minipelit lisäisivät nettimoninpelin mielekkyyttä huomattavasti.
Katse peiliin
Animal Crossing -sarjaa on kritisoitu siitä, että se ei täytä normaalin pelin vaatimuksia. Siinä ei ole selkeää loppua, tekeminen ja tavoitteet pitää keksiä itse, eikä siinä ole draaman kaarta. Toisin sanoen, peli on merkityksetön. Merkityksen hakeminen on omaan silmään vanhanaikainen tapa käsittää taidetta, mutta yllättävän syvällä ajattelussa. Jokin ajattelussa rassaa, sillä peli tuo niin paljon iloa sitä pelaaville. Ilo ei välttämättä synny eeppisestä taistelusta, vaan siitä kun näkee jonkun söpön huonekalun kuten simpukankuorisängyn. Tai siitä, kun matkustaa nettikaverin saarelle ja näkee hänen kukkaistutuksensa.
New Horizonsin massiivinen suosio kertoo siitä, kuinka pelaajien halut ovat muuttuneet. Vielä ysärillä pelin idea oli olla pelinkehittäjän asettama ansa pelaajalle. Pelaaminen oli kamppailua pelimaailman abstraktiutta ja monimutkaisuutta kohtaan, ja varsinkin monimutkaisuus oli merkki siitä, että kyseessä oli oikea peli.
Kamppailun sijaan Animal Crossing vastaa siihen tarpeeseen, mitä uudet pelaajat nyt hakevat. He hakevat lohdutusta. He haluavat, että peli kertoo, kuinka maailma on hyvä, siinä on toivoa, ja pelaaja on merkityksellinen. Animal Crossing antaa turvallisuutta ja piristävää kauneutta.
Kyynisesti voisi sanoa, että New Horizons on peli omahoito-oppaiden lukijoille, mutta se ei kosketa läheskään sitä tunnetta, minkä eläinsaarella kävely välittää. New Horizons on ehkä silotelluin Animal Crossing, mutta Tom Nookin sihijuomasilmissä on silti elämää luovaa omituisuutta. Ja uskon, että peli olisi vahva kokemus myös ilman koronanarratiivia, jonka sisälle kaikki pelaaminen tämän arvostelun kirjoittamishetkellä halutaan lukea.
Hassusta elämäsimulaattorista tuli maailmanlaajuisen kulttuurisen keskustelun keskipiste ja elämänilon lähde. Tuleva vuosi näyttää, kuinka pitkään imu kestää, mutta New Horizons vaikuttaa jo nyt sarjan parhaimmalta osalta.
92
