Sonyn Ape Academy on kokoelma minipelejä, joita voi pelata yksinään tai kavereiden kanssa. Minipelit on ensin avattava apinaopiston oppitunneilla. Mitä pidemmälle edistyy, sen tiukemmaksi minipeleissä saatava vastus kasvaa. Vaikka Ape Academy näyttää pirtsakalta ja on ajatuksena hauska, mutta mikään osa-alue ei ole täysin jengoillaan.
Nintendo DS:n WarioWareen tai Project Rubiin verrattuna Ape Academy on kankea ja kömpelö. Peliaikaa vierähtää enemmän mustan latausruudun tuijottamiseen kuin pelaamiseen. Ensimmäiset pari pelikertaa menevät yleensä siihen, että yrittää hahmottaa, mitä pitäisi tehdä ja miten homma toimii. Lisäksi useimmat minipelit eivät ole hauskoja. Tietovisailussa saatetaan kysellä englanninkielisiä jalkapallotermejä, mikä ei vastaa minun käsitystäni lystistä ajanvietosta.
Monet pelit kärsivät kontrolliongelmista. Kankeasti liikkuva apina on maailman tylsin asia. Huonojen ja yhdentekevien minipelien jatkeena on muutama aidosti hauska haaste. Korkean ja alati huojuvan apinatornin juoksuttaminen kohti jättiläisbanaania on vinkeää ja yhden metrin juoksukilpailun sähäkkä reaktiotesti jaksaa kiehtoa. Sekunnin pelaaminen vaatii kymmenen sekunnin latailua, joten into pääsee vähän hiipumaan.
Akatemian oppitunteja valvoo liuta viileitä opettajia. Opettajat tietävät ainakin vastauksen kysymykseen, millainen on ärsyttävä ääninäyttelijä. Muuten apinoiden ääntely ja taustapauhu ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen.
Ape Academylta on banaani hukassa.
Kaksi tähteä
