Ilman apinoita maailma voisi selvästi nykyistä huonommin, ainakin se olisi totuttua tylsempi paikka.

Onko siitä tosiaan kulunut niin kauan? Ensimmäistä Ape Escapea pelattiin PlayStationilla vuonna 1999, ja ilolla pelattiinkin.

Escape oli ensimmäisiä julkaisuja, jotka käyttivät padin analogitatteja hyväkseen. Kumivenettä melottiin pyörittämällä molempia tatteja yhtä aikaa. Jos liike ei ollut tasainen, etenemisen sijasta kevyt paatti jäi vain pyörimään paikalleen. PSP:ssä ei tatteja ole, mikä on ongelma numero yksi.

Seuratkaa tuota apinaa

Juoni on suurta maailmankirjallisuutta. Ilkeä superälykäs Specter-apina vapauttaa koe-eläinlaboratorion apinat ja ripottelee ne aikakoneella pitkin menneisyyttä. Ellei Spike-nuorukainen saa apinoita kiinni, historiamme muuttuu pysyvästi ja ehkä kohtalokkaasti. Selittäisiköhän tapahtumasarja myös Apinoiden planeetan?

Apinametsästyksessä käytetään erilaisia teknisiä vempeleitä. On ritsaa, verkkoa, haavia, jäljityslaitetta, nuijaa, hularengasta, lentolaitetta, ja ties mitä värkkiä ja vitkutinta. Hularengas lanteilla Spike juoksee normaalia vikkelämmin ja lentorepulla noustaan yläilmoihin.

Ensin pitää löytää jäljityslaitteella apina, sitten sitä jahdataan sopivalla apuvälineellä, kolautetaan pampulla kädelliseltä taju kankaalle ja lopulta napataan elukka haaviin. Ja maailma pelastuu!

Alkuperäisen pelin hauskuus oli toimivissa kontrolleissa. Asia ei toimi yhtä hyvin PSP-versiossa, sillä apinan saa kiikkiin vain, mikäli elukka on suoraan nenän edessä.

Se johtaa usein epätoivoiseen huiskintaan ja toistuviin tylsiin ajojahteihin. Voisin vaikka vannoa, että haavi osuu apinaan, mutta ei, karvanaama juoksee karkuun ilkeästi kirkuen kuin minua pilkaten, ja jahti jatkuu. Kontrollien muuttumisen myötä Ape Escapen hauskuudesta on kadonnut 52,5 prosenttia.

Myös kameran toimimisessa on runsaasti toivomisen varaa. Apinajahti on sen verran hektistä ja haastavaa puuhaa, että sivupeliksi ei enää kaipaa jatkuvaa kuvakulman säätämistä.

Nyt kun PSP:tä on käytetty jo useamman kuukauden ajan, laitteen huonoin puoli on noussut esiin. Latausajat ovat rasittavia melkein pelistä riippumatta. Erityisen rasittavia ne ovat Ape Escapen kaltaisissa peleissä, jotka on jaettu erikseen latautuviin kenttiin.

Tarpeeksi kolikoita keräämällä avautuu erilaisia minipelejä, joissa apinateema jatkuu sangen humoristisesti. Pingpong, nyrkkeily ja lumilautailu eivät hurraa-huutoja aiheuta, mutta täyttävät tehtävänsä oheishauskana.

Tulipahan nähtyä. Ilmankin olisi pärjätty.