Hollywoodin karismaattisin kovanaama Bruce Willis on lainannut kasvonsa ja äänensä Activisionin kohuttuun räiskintäpeliin eikä tulosta voi kuin ihastella. Täysin aivotonta toimintaa ja hyvä niin.
Lihaksikkaalla ja rääväsuisella Trey Kincaidella on pienoinen ongelma. Miehen tuntema mielenvikainen tiedemies on päättänyt käyttää Ilmestyskirjan petoja henkilökohtaisissa hankkeissaan ja maailman tulevaisuus on vaakalaudalla.
Kuinka pelastaa maailma, kun Trey itse on syyttömästi vangittuna ja samaan aikaan Kuolema, Sota, Rutto ja Peto rellestävät ympäri kaupunkeja pahat mielessään? Järkevintä onkin paeta näyttävästija listiä kokoelma pahoja tyyppejä sekä lopulta estää ihmiskunnan täydellinen tuho. Kuulostaako tutulta?
Suoraa toimintaa
Apocalypse on yllättävän viihdyttävä räiskintäpeli, jossa on tarkoituksena tietenkin rynniä tasojen halki eteenpäin ampuen valehtelematta aivan kaikkea riippumatta siitä, liikkuuko kohde vai ei. Minkäänlaisia hengähdystaukoja ei ole ja Apocalypse käsittääkin vain ja ainoastaan kiivaita tulitaisteluita sekä ajoittaista tasohyppelyä.
Aina ongelmaiset kamerakulmat toimivat varsin kiitettävästi, sillä touhu kuvataan lähes aina toimivimmasta vinkkelistä. Suurimman osan ajasta kamera sijoittuu Brucen esittämän Treyn taakse, mutta elokuvamaisia tehosteitakin löytyy. Esimerkiksi neljännen kentän räväkimmät luotiorgiat paranevat entisestään, kun sankari juoksee ja ampuu pää kolmantena jalkana sillalla, jonka osat räjähtelevät kivasti Treyn jäljessä. Vain alun vankilapaon jälkeiset viemäriosuudet häiritsevät, sillä seikkailut kuvataan välillä aivan liian korkealta ja tällöin grafiikka näyttää lievästi sanoen sekavalta.
Rentoon laukauksien vaihtoon on valitettavasti yhdistetty myös tasopompintapeleistä tuttuja elementtejä. On turhauttavaa huolehtia puhtaan ammuskelun välillä myös siitä, hyppääkö pikselintarkasti tasanteelle juuri oikeaan aikaan ennen kuin taso häviää hetkeksi alta ja sankari menettää elämiä helposti ja nopeasti. Siksi onkin miellyttävä huomata, että pelin tärkein asia, todella nopeatempoinen paukuttelu, on sitäkin hauskempaa.
Apocalypsen kontrollit ovat ensiluokkaiset. Sotiminen on selkäytimessä heti muutaman minuutin pelaamisen jälkeen. Analogisen ohjaimen molempia tatteja hyödyntävä järjestelmä toimii napakasti, sillä toista käytetään sankarin suuntaamiseen ja toisella tatilla ammutaan valitulla aseella. Erillisiä strafe-painikkeita tai tulitusnappeja ei siis tarvita, joten pelaaminen on todella yksinkertaista.
Trey osaa myös hyppiä ja esittää näyttäviä kuperkeikkoja sekä pamauttaa ruudut tyhjentävän smartbombin. Toiminnot on kivasti määritelty olkapääpainikkeille ja ratkaisu on onnistunut. Digitaalisella ohjaimellakin pelailu toki luonnistuu, mutta pelattavimmillaan Apocalypse on nätisti tilanteiden mukaan tärisevällä Dual Shockilla.
Yippikayee
Ruudut vierivät ihan riittävän nopeasti ja vihollisvirta on alun vankiselleistä lähtien vuolas. Eteen hyppii väkivaltaisia poliiseja erilaisine aluksineen, itsemurhakandidaatteja ja muita sekavia tyyppejä. Trey joutuu tuhoamaan myös panssaroituja hyökkäysvaunuja sekä miehitettyjä tykkitorneja. Jokaisella vihollistyypillä on omat tilanteisiin sopivat kommenttinsa ja tunnelma on paikoin jopa nautinnollisen räjähdyspitoinen.
Trey laukoo omia hyvin Brucelle ominaisia sloganeita tiheään tahtiin ja hymy löytyy suupieliltä viimeistään silloin, kun konetykeillään Treytä suolaavat jermut lopulta anovat armoa. Hauskoista kommenteista on mainittava myös poliisilaumojen käyttämä "Antautukaa niin kenellekään ei käy huonosti" -lausahdus samalla, kun miekkoset päästelevät aseillaan täysiä sarjoja pelaajan suuntaan.
Verenvuodatus on muuten runsasta ja paikoin jopa hienosti ylilyötyä.
Kaikki ympäristö on tuhottavissa ja tällä alueella peli pesee kilpailevat räiskinnät kevyesti. Jokainen putki, ovi, ikkuna, laatikko tai vastaava hajoaa. Irtaimistoa kannattaakin hävittää, sillä lukuisat asepäivitykset löytyvät juuri tätä kautta. Myös lisäelämiä, energiaa tuovia lääkepakkauksia ja älypommeja on tarjolla.
Tallentaa voi säännöllisesti jokaisen tason lopussa. Kentät eivät tosin ole kovinkaan laajoja, joten tavallisella vaikeustasolla maailman pelastaminen onnistuu pahimmillaan muutamassa tunnissa.
Kenttien suunnittelussa on turvauduttu vanhoihin, mutta hyväksi todettuihin kaavoihin. Tapahtumat etenevät varsin lineaarisesti ja Treyn on suunnistettava kulkunsa ikään kuin kameran tahdon mukaisesti. Alussa toiminta vierii pois vankilasta, sitten vaihdetaan laukauksia viemäreissä ja pakoiluvaiheen päättää kaupunkiosuus. Yleensä pelialue on siis vain rajattu pieni reitti.
Tulitaisteluiden ohella on väisteltävä ilmapommitusta, ammuttava esineitä hajalle ulospääsytien löytämiseksi ja silloin tällöin vedeltävä muutamista vivuista. Harmittavia äkkikuolemia tulee aluksi paljon, sillä aina ei voi tietää, että juuri tämä lattia romahtaa sekunnin kuluttua tai että tuo hökötys kaatuu kohta päälle. Kaiken kaikkiaan meno on kovin monotonista, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Yksi nautittavimmista tasokokonaisuuksista on varmasti katoille sijoittuva toimintapläjäys, jossa pelin elokuvamaisuus tulee selvästi esille. Luvassa on paljon tiukkoja hyppyjä, narun varassa liitoa, ansoja, väijytyksiä ja silkkaa tuhoamisen riemua.
Vain Demi puuttuu
Aseista innostuneet tykästyvät varmasti Treyn valikoimaan, koska kaveri voi kantaa runsaasti erityyppistä tuhovoimaa mukanaan, joista liekinheitin, ohjautuva rakettijärjestelmä ja sähköpiiskuri ovat varmimmat valinnat. Myös loppumatonta ammusvarastoa hyödyntävä perusvärkki, rynnäkkökivääri, on ase paikallaan.
Kiva pieni yksityiskohta aseiden käytössä on esimerkiksi hylsyjen sinkoileminen ja piippujen sauhuaminen kärhämien välivaiheilla.
Loppuvihollisille kuten juuri Ilmestyskirjan ratsastajille, Kuolemalle, Rutolle, Pedolle ja Sodalle, on syytä tarjota tätä järeämpää kalustoa. Nimistään huolimatta nämä hurjimukset eivät ole mitenkään ylivoimaisia vastustajia, varsinkin jos on muistanut poimia lisäelämiä ja oikeanlaista täydennystä asevalikoimaan.
Toiminta on myös herkkua silmille ja korville. Esimerkiksi hautausmaalle sijoittuvat rähinät ovat tunnelmallisia ja kauniita. Puhtaasti teknisiäkin jippoja löytyy, kuten vaikkapa näppärästi eri kentille sijoitetut videotaulut ja etäisyyden mukaan vaihteleva musiikin äänenvoimakkuus. Musiikkiraidat kuulostavat reteiltä ja tukevat armotonta toimintaa juuri oikealla tavalla. Myös tehosteäänet ovat kunnossa, sillä räjähdykset, laukaukset sekä huudahdukset ovat kirkkaita ja istuvat siististi kokonaisuuteen. Ja Trey Kincaide todellakin näyttää ja kuulostaa Bruce Willisiltä.
Ei Apocalypse silti mikään klassikko ole. Äkilliset kuolemat ja hetkelliset viiveet tarkkuutta vaativissa hyppytilanteissa ärsyttävät varmasti eikä pelistä löydy vähääkään vaihtelua. Mietityttää myös, miten hauskaa yhteisvoimin pelattava kaksinpeli olisi ollut.
86
