Tunnetun valheen mukaan pc-pelit ovat bugisia ja vaativat säätämistä, eivätkä pyöri millään koneella hyvin. No joo, sen pc-pelin nimi on Arma.
Mutta tsekkiläisen taistelusimulaattorihässäkän voi toteuttaakin vain pc:llä: Arma-sarja ei ole vain peli, se on käyttöjärjestelmä. Vain mielekäs pelisisältö ei tunnu Bohemialta onnistuvan, tee-se-itse-miesten ja moninpelaajien unelma on yksinpelaajille tarjonnut vain lämpimiä muistoja sarjan esi-isästä Arma: Cold Warista (siis Operation Flashpointista).
Arma 3 on edeltäjiään näyttävämpi, toteutukseltaan ammattimaisempi ja pelattavuudeltaan paljon sujuvampi, mutta edelleen kaukana jokapojan sotapelistä.
Ja Operation Flashpointista.
Altius, Stratius, Fortius
Arma 3:n jälkikäteen kolmessa palassa julkaistava yksinpelikampanja sai nyt toisen osan. Aloitusosa Survival oli ihan hyvä, mutta turhan raskaasti skripattu ja hukkasi Arman päävaltin, vapauden. Kakkososan nimi on Adapt, sopeudu. Hyvä nimi se onkin, koska sitähän Arma 3:n pelaaminen on: sopeutumista.
Kun Survivalissa taisteltiin pienellä ”kreikkalaisella” Stratis-saarella hallituksen ja CSATin joukkoja vastaan, nyt siirrytään isommalle Altikselle ja vapaampiin kuvioihin.
Adapt alkaa todella hyvin. Sankarimme Kerry herää Altiksen rannalta, vain pistooli taskussaan. Pitäisi päästä kavereiden kanssa kohtauspisteeseen, mutta kaikki varusteet kartasta alkaen puuttuvat. Ja välissä on kaupunki, jossa sotilaat kiertelevät.
Piilottelussa ja tavaran luuttaamisessa on selvää DayZ-fiilistä. Tuplasti, koska raunoiden ja talojen nurkasta löytää tutun näköistä DayZ-luuttia, joka ei tosin irtoa matkaan. Ehkäpä Altiksesta on tulossa toinen DayZ-pelialue?
Ilahduin, että nyt Bohemia taisi osua maaliin.
Muuten ollaan kun Ellun kanat
Takaisin armaaseen arkeen palataan, kun Kerry pääsee kapinallisten tukikohtaan. Lineaarisen tehtäväputkeen tulee näennäisvapautta keskusteluja kuuntelemalla, jolloin kartalle ilmestyy ylimääräisiä bonustehtäviä. Ne kannattaa suorittaa ennen juonitehtävää tai ne häviävät. Ainakin kartalta.
Jo ensimmäisessä kampanjatehtävässä tömäytin autolla kevyesti kiveen ja eturengas tuhoutui kuin Berliini vuonna 1945. Komentelin ammattitaitoista vapaustaistelijaryhmääni kuin Lari lammaskoira uunoja karvapallojaan. Ei jäädä sinne, mennään tuonne, sinä kanssa Yannis!
Lopulta sain miehet uuvutettua haluamaani väijytyspaikkaan. Sitten ne alkoivat ampua heti nähdessään vihollisen kaukana. Muutamaa säätötoimenpidettä ja montaa latausta myöhemmin väijytyksen järjestäminen ääliöiden kanssa onnistui, joskin päättyi vääjäämättä siihen, että henkiin ei omista jäänyt kukaan. Harvemmin minäkään, näkymättömistä singahti luoti, joka tappoi.
Omien ja vihollisten dynaamisen tekoälyn seuraus on ärsyttävä arvaamattomuus. Käyttäytyminen hyppii itsetuhoisen sokean idiootin ja tarkkasilmäisen fiksun sissin välillä, tai sitten soturi välillä saa jonkun ihme kohtauksen. Tasapainon vuoksi pelaajannimi.Arma3Profile -tiedosta kannattaa käydä editoimassa vihollisen ampumataidot luokkaan 0.20, jolloin peliin syntyy tulitaistelun makua.
Minulle ei tulisi mieleenkään pelata Armaa ilman mahdollisuutta tallentaa aina kun kaikki mennyt edes joten kuten niin kuin piti. Pelissä on liikaa pelimoottorista johtuvia epävarmuustekijöitä, jotta sitä viitsisi pelata reilusti. Tekisi ainakin mieli poistaa kasvillisuus, jotta olisi tasoissa tietsikkasotilaiden kanssa.
Tämä on sitä pirun sopeutumista.
Call of Arma
Pelin foorumeilla saa lukea kiukkua siitä, kuinka Arma on pilattu tyhmistämällä se Call of Duty -pelaajille. Olisikin, sillä Arman suurin vihollinen on edelleen Bohemia itse. Se on valinnut juoksuhaudakseen näennäisen sotilassimulaattorin, eikä siitä liiku.
Ykkösongelma on vihollisen löytäminen. Vaikka viholliset näkee kartalla, suurin myönnytys aloittelijalle on punainen tunniste sotilaan päällä, JOS vihollisen saa tähtäimeen.
Vihollisilla on luotiliivit ja ne ottavat pahimmillaan puoli lipasta kevyemmän kaliiberin osumaa. Mikä ei sekään ole helppoa, sillä pyssynpiiput heiluvat asennosta riippuen enemmän tai vähemmän. Ja ne tähtäimet, voiko niihin luottaa vai ei? Osaa tähtäimistä ei saa säädettyä, ja osa sinkojen tähtäimistä on aika puzzleja. Käyttöliittymää tungetaan yllättävänkin onnistuneesti taustalle, mutta sieltä se aina välillä nostaa rumaa, kankeaa, vuodelta 1997 kotoisin olevaa päätään.
Toistaiseksi Arma 3:n virallinen kampanja ei ole täyttänyt taktista tavoitettaan. DayZ mahdollisesti toi bonuksena lisää pelaajia Armallekin, mutta jos Bohemia ei tule peruspelaajia vastaan ja/tai luo muistettavampaa pelattavaa, jäljelle jää vain se äänekäs mutta hupeneva grognard-porukka.
Siedätyshoitoa
Kaikkeen sopeutuu ja Armaan on pakko, koska edelleenkään sille ei ole minkäänlaista vaihtoehtoa. Jossain vaiheessa sotahomma vain alkoi (tavallaan) sujua. Miksi kiduttaa itseään? Siksi, että kun Arma toimii, se tarjoaa viboja joihin putkiräiskinnät eivät veny. Taistelut ovat taisteluita, eivät maalitaulujen pudottelua.
Juonellisesti ja käsikirjoitukseltaan Adapt on ihan koherentti kokonaisuus, ja ääninäyttely on ihan eri luokkaa kuin edellisarmoissa. Kun sivutehtävätkin tekee, pelattavaa on tarpeeksi. Miinuksiin kuuluu täydellisesti puuttuva siviiliväestö, ja se että peli menee ja turhaan korvaa inventaarioni omilla kamoillaan. Liian usein Armassa hölkätään maastossa kun tarjolla ei ole menopeliä (tai se meni rikki). Miinusta tippuu myös vaihtoehtouniversumista keksittyine ajoneuvoineen ja aseineen, joiden nimet eivät sano yhtään mitään. Enkä ole näiden sissiskenaarioidenkaan ylin ystävä. Ehkäpä viimeisessä osassa potkitaan Perseusta koko NATOn lelulaatikon voimalla!
Adaptin pisteet ovat tutulla Arma-asteikolla, joka ei ole yhteensopiva normipelien kanssa.
PC
Bohemia
81
