Assassin’s Creed IV: Black Flag (Xbox 360) – Rommia ja lurjuksia

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa, purjehduspelistä joll’ ei oo vertoa.  Tää on peli assassiinista, Edward Haytham nimeltään, mi ihmisiä tappoi missä joutui kiertämään.

Nykyisen konsolisukupolven merkittävimpiä pelibrändejä on Assassin’s Creed, jonka myyntimäärät huitelevat miljoonissa ja arvosanat pilvissä. Mutta viime vuoden salamurhaseikkailu siirtomaakauden Amerikassa ei enää päässytkään Ezio-aikojen hurmokseen.  Kolmososan PC-arvostelussa Niko sentään kehui meritaistelua: ”Sanoisin että tässä olisi pirun hyvä siemen tulevaan osaan, kunhan sitä ei pilata merirosvoilla.” Istu alas, Niko, ja ota Hornblower-univormusi hihasta pitsinenäliina esiin.

Desmond-pääjuonen loppuessa Assassin’s Creed IV kelaa aikaa taaksepäin ja vetää mastoon sen myyttisen piraattilipun. Nyt vedetään purjeet pulleina pitkin kauneinta Karibianmerta, piraattien kultakaudella. Ruorissa on karismaattisen Haytham Kenwayn isäukko Edward, joka näyttää, kuinka salamurhat hoidetaan, vaikka kansi heiluu ja tuuli puhaltaa. Siinä sivussa ryöstetään myös laiva tai kymmenen.

Talot eivät tarjoa jänniä kiipeilymahdollisuuksia, mutta vehreät viidakot ja mayojen rauniot senkin edestä.

A pirate I was meant to be

Edward Kenway ei ole keskivertoassassiinisi. Hän oli walesilaistyömies, joka lähti Karibianmerelle keräämään valuuttaa kotomaassa odottavan vaimon elättämistä varten. Lähtiessään Edward lupasi viipyä enintään kaksi vuotta, mutta kaikkihan tietävät, miten aika seilatessa kuluu kuin siivillä.

Luonnollisesti Edward joutuu keskelle temppeliherrojen ja assassiinien keskinäistä kamppailua ja pukee pian ylleen salamurhaajan vermeet ranneterineen kaikkineen. Vanhat kiistakumppanit haluavat löytää muinaisen Observatorion, ja siitä alkaa Edwardin etsintämatka ympäri Karibianmerta. Vain mystinen Tietäjä tietää, missä Observatorio on, ja hän on pirun liukas liikkeissään.

Edward on erinomainen päähahmo. Alkupelin sympaattinen, hauska ja viinaan menevä veijaripiraatti saa pelin edetessä reilusti harmaan sävyjä, sillä edes Edwardin oma miehistö ei ole täysin yhtä mieltä herran maanisten Observatorio-haaveiden kanssa. Vuodet vierivät, mutta Observatoriota ei löydy eikä kotiin ehdi palata. Ystävätkin käyvät entistä harvinaisemmaksi luonnonvaraksi. Viimeisten katkerien jäähyväisten vaihtuessa lopputeksteihin jouduin myöntämään, että sori Ezio, et ole enää suosikkimurhaajani.

Merirosvohattua on nostettava myös sivuhahmoille. Kavalkadi niitä kaikkein legendaarisimpia merirosvoja antaa hienon puitteen aurinkoiselle merirosvoseikkailulle. Oikeutetusti Edward ”Mustaparta” Thatch varastaa shown jokaisessa kohtauksessaan.

Vanhoihin pyssyihin ei mahtunut kuin ammus kerrallaan, joten Edward voi kantaa maksimissaan neljä tuliluikkua kerrallaan.

Trim the sails and roam the sea

Heti Kenwayn jälkeen tärkein hahmo on armas merirosvolaiva Jackdaw. Nopea ja tulivoimainen priki toimii paitsi kulkupelinä myös ryöstöretkien ykkösaseena. Välimatkat Karibianmerellä ovat pitkät, mutta mielikuvitukselliselle merirosvolle löytyy kosolti tekemistä.

Kauppa- ja sotalaivojen ryöstäminen on elinehto, jos haluaa tehdä omasta paatistaan seitsemän meren kauhun. Liian isolle saaliille ei kannata uhota, ennen kuin on päivittänyt suojia ja tykkien lukumäärää, mutta mitä isompi laiva, sitä enemmän lastia. Rommi ja sokeri menevät suoraan myyntiin, kankaat, puu ja metalli taas aluksen päivityksiin.

Koska upotetusta laivasta saa vain murto-osan sen kuljettamasta arvotavarasta, kannattaa vihollislaivat aina pyrkiä valtaamaan. Viimeistä niittiä vailla oleva laiva jää kellumaan avuttomana aalloille, jolloin ei tarvitse kuin hoitaa päiviltä tarvittava määrä miehistöä ja loput antautuvat. Isommissa sotalaivoissa saattaa tosin olla lisätehtäviä, kuten laivan kapteenin tappaminen tai räjähdevaraston räjäytys.

Laivanvaltauksessa oma miehistö on kallisarvoinen resurssi, sillä edes Kenwayn vaari ei yksin sotalaivaa kurmota. Miehistöä kuolee valtausten lisäksi myös merellä, esimerkiksi kovassa myrskyssä iso aalto saattaa heittää miehiä yli laidan. Uutta miehistöä saa joko palkkaamalla, pelastamalla pulassa olevia merirosvoja tai rekrytoimalla työvoimaa vastavallatulta alukselta.

Karibianmeri ja siellä seilaaminen on Assassin’s Creed IV: Black Flagin ykkösjuttu ja koukku. Kirkkaat aallot, sininen taivas, horisontissa lupaavan näköinen kauppalaivasaattue täynnä arvotavaraa, ai että! Matkalla voi pysähtyä vaikka sukeltamaan aarteita uponneesta laivasta tai pyydystämään haita harppuunoilla. Kun merellä nousee myrsky, tuntuu sen voima syvällä kotisohvan uumenissa jättiläisaaltojen nostaessa Jackdawin lähes pystysuoraan.

Meri on kuin nainen. Tyynenä kaunis katsella, mutta kauhistuttava suututtuaan, eikä sen lumoa voi yksikään merimies vastustaa.

Kuolleiden miesten kirstut

Laskettuaan ankkurin Ed Kenway salamurhaa ja hiippailee kuin ezio-isänsä ikään. Black Flagin isoimmat asutuskeskukset ovat Havanna, Kingston ja Nassau, mutta ajanjaksosta johtuen talot ovat samanlaisia pikkumökkejä kuin kolmosen Ameriikoissa. Kunnon parkourkiipeiltävää löytyy lukuisista maya-raunioista, joita kolutaan parin pääjuonitehtävän lisäksi omaan tahtiin.

Pääjuoni koostuu kaikesta mahdollisesta stalkkauksen, salamurhien ja meritaisteluiden välillä. Kiitän sitä, että jos tarinatehtävä vaatii riuskempaa Jackdawia, peli myös huomauttaa siitä ennen tehtävää. Itse jouduin käytännössä juoksemaan tarinan läpi deadlinen puskiessa niskaan, joten en ehtinyt kunnolla varustamaan laivaani, mutta onnekseni tarvetta jäädä grindaamaan materiaaleja ei ollut. Pahimmat laivataistelut ovat kokonaan vapaaehtoisia.

Sivutekemisenä löytyy paitsi tyylin ”tässä kohde, mene ja tapa miten lystäät” -salamurhakeikkoja myös yllättäen omat pienet juonensa sisältäviä temppeliherrametsästyksiä. Muutaman tehtävän mittaisia jahteja lähtee lukuisia ympäri pelimaailmaa, ja ne olisi sinänsä voitu ympätä vaikka pääjuonen oheen. Olen iloinen, ettei niin tehty, sillä oikeaa juonta ne eivät nytkäytä eteenpäin lainkaan, mutta toimivat hyvin tarinan lisämausteena.

Jos sun nälkä on, niin harppuunas käteen ota. Jopa valastus onnistuu.

Toimistodraamaa

Nykypäiväosuus on vähemmän yllättäen Black Flagin heikoin lenkki. Desmondin tarina päättyi kolmosessa, mutta paha temppeliherrojen Abstergo-yhtiö ei ole suinkaan saanut miehen geneettisistä muistoista tarpeekseen. Ne valjastettiin tuoreeseen Sample 17 -projektiin, joten nyt kuka tahansa voi kaivaa Desmondin suvun muistoja, ja juuri niin Abstergon uusi viihdeosasto tekee. Pelaajan avatar on viihdeosaston uusin työntekijä.

Kyllä, Assassin’s Creed IV:n nykypäivätarinassa pelaaja pelaa itseään kaivamassa muistoja Edward Kenwaysta, jotka mahdollistavat Assassin’s Creed IV:n tekemisen, jota pelaaja pelaaargh! Nykypäivässä vietetään vielä niin onnettoman vähän aikaa, ettei iso juonipyörä ehdi pyörähtää lainkaan. Pari vanhaa tuttua nähdään ja vähän vihjaillaan tulevasta, eikä muuta.

En olisi uskonut sanovani tätä, mutta Desmond sentään antoi viitekehyksen nykypäiväsekoilulle. Nyt hypyt pois suolan ja rommin hajuisesta merimieselämästä ovat entistä vaivaannuttavampia.

Keikari kiikaroi.

Salamurha apinasaarella

Toimiston taulapäät ovat onneksi niin pienessä roolissa, että merituulen puhaltaessa jälleen purjeisiin Abstergo ja muut nykyajan hömpötykset unohtuvat hetkessä. Ja hyvin unohtuvatkin, sillä minulle  Assassin’s Creed IV nousi ohi entisen sarjan suosikkini, renesanssiromanttisen kakkosen. Kunnia kuuluu kokonaan erinomaisesti toteutetulle merirosvoteemalle, sillä en ole kuuna päivänä pelannut yhtä toimivaa ja tunnelmallista merirosvopeliä! Joulun ykköspeliruokiin kuuluu ehdottomasti rommihöystetty lankkulaatikko.

Black Flag muistaa kumartaa myös männä vuosien merirosvoille. Yhden sivutehtävän salamurhakohde on itse kuuluisa merirosvo Mancomb Seepgood. Kuulin myös yhden plantaasin vartijoiden keskustelevan keskenään siitä, kuinka miekkailu on kuin seksiä. Aina ei ole tärkeintä, mitä teet, vaan mitä sanot.

Assassin’s Creed IV kumartaa Monkey Islandille ja minä kumarran mustalle lipulle. Kiivaasti pelien piratisointia vastustanut Ubisoft näyttää, miten se tehdään kunnolla ja viimeisen päälle. Se merirosvosi sydämeni, niin että piru teen saman tien uusintakierroksen ja koluan koko Karibianmeren.

Kunhan rommia riittää.

Juho Penttilä

Mustaparralla polla säteilee.

92