Lontoon skideillä ei ole tylsää, Lontoon skideillä on tekemistä. Mennään pubiin - hauskaa! Mennään tappamaan - templareita! Vain Pihtiputaalla ne on pirun harvinaisia.
Ubisoftin virtuaalimatka historian turistikohteisiin alkoi kolmannen ristiretken aikaisesta Masyafin linnakkeesta, nyt pääsemme jo 60-luvun Lontooseen. Tuon iloisen 1860-luvun, jossa pubeissa soitettiin steampunkkia ja kohoteltiin maljoja kuningatar Viktorialle, hihittämättä prinssi Albertia.
Ikävä kyllä pahat temppeliherrat ovat Lontoossakin voimissaan, sillä mikäpä pahan tappaisi? No assassiinitpa tietysti! Mutta viime vuonna itse assassiinien askel hoiperteli haudan partaalla, sillä Assassin’s Creed: Unity oli Ubisoftille pr-katastrofi.
Keskeneräisenä julkaistu buginen peli sai sekä arvostelijoiden että pelaajien vihat niskoilleen. Vaikka päivitykset paransivat tilannetta, vahinko oli jo tapahtunut. Eikä coop-moninpeli muuttunut edes päivitysten jälkeen sujuvaksi. Pitkät jonotusajat, lagisuus ja sooloilevat kanssapelurit tekivät moninpelistä yhtä kärsimystä, netissä teki mieli salamurhata typerät tiimikaverit.
Now war is declared, and battle come down
Unity on ehkä heikoin Assassin’s Creed, mutta oli siinä hyviäkin puolia. Teknologia oli komeaa, 1790-luvun Pariisi oli toteutettu upeasti ja pääjuonen läpäisi mielellään. Lähtökohdat Syndicatelle eivät ole hassummat, hyvää lupaa sekin, että Ubisoft on suosiolla luopunut turhasta moninpelistä. Quebecin-tiimi on saanut keskittyä täysin yksinpeliin, minkä huomaa bugien vähäisestä määrästä. Lisäksi 1860-luvun viktoriaaninen Lontoo on tapahtumapaikkana kiinnostava, plus sankareita on nyt kaksi, Jacob ja Evie Frye.
Syndicate on perusmekaniikoiltaan timanttinen toimintapaketti. Kontrollit ovat sujuvat, ulkoasu on komea ja ympäristöt on rakennettu huolella. Salamurhaajana hiippailu on nautinnollisen viihdyttävää. Kolikon kääntöpuoli on se, että kaikki tämä on nähty jo kahdeksan kertaa aikaisemmin. Suklaa on hyvää, mutta jos sitä syö levyllisen joka päivä, iskee kyllästyminen ja pöhötys.
Syndicate on askel oikeaan suuntaan, mutta uudistaako se tutunmakuista Assassin’s Creed -soppaa riittävästi?
Kaksosten verran harmia
Lontoo eli 1860-luvulla toista teollista vallankumousta. Edullista terästä valmistettiin massatuotantona, sähkö- ja kemikaaliteollisuus kasvoivat voimakkaasti. Kulutustuotteita, kuten vaatteita ja ruokaa, valmistettiin koneiden avulla aiempaa enemmän ja elinkeinorakenne muuttui teollisempaan suuntaan. Syndicate ja sen päähenkilöt, Jacob ja Evie Frye, kuvaavat oivallisesti aikakautta.
Kapinallishenkiset Fryen kaksoset saapuvat Lontooseen aikeenaan vapauttaa kaupunki temppeliherrojen ikeestä. Teollisuuspohatta ja temppeliherra Crawford Starrick hallitsee kaupunkia rautaisella otteella. Starrickin ja nykyisten yritysjohtajien suurin ero on siinä, että Starrickin pitää osata jotain, eikä hän saa yrityksen raunioista poistuessaan parin miljoonan erorahaa.
Fryen sisarusten tarinan rinnalla kuljetetaan nykyaikaan sijoittuvaa narratiivia, josta parhaiten jäi mieleen Juhani Otso Berg, Mikkelissä syntynyt häijy temppeliherra. En ole koskaan erityisemmin lämmennyt AssCreedien nykyaikaosuuksille, eikä Syndicate tee poikkeusta. Epämääräiset salaliittoteoriat ja Abstergon liirumlaarumit ovat minulle pelkkää taustakohinaa.
Jacob ja Evie on toisiaan täydentävä parivaljakko. Jacob on kovapäinen, koppava ja kuumaverinen nahistelija, joka toimii ennen kuin ajattelee. Evie on kaksikon aivot, suuria kokonaisuuksia hahmottava verkostoituja, joka joutuu siivoamaan veljensä aiheuttamat sotkut. Periaatteessa Jacob on sisartaan vahvempi taistelija ja Evie parempi hiippailija, käytännössä hahmojen kykypuut ovat lähes yksi yhteen. Avoimessa maailmassa liikkuessa hahmojen välillä voi vaihtaa vapaasti, juonitehtävissä hypätään ennaltamäärätyn sankarin saappaisiin. Ratkaisu on toimiva.
Sivuhahmoissa yhdistyvät hilpeällä tavalla fakta ja fiktio. Herkullisimpia hahmoja ovat eriskummallinen poliisi Frederick Abberline ja kummituksista haltioitunut kirjailija Charles Dickens. Hahmojen välinen sanailu on kirjoitettu nokkelasti ja dialogi nostaa suupielet tasaisin väliajoin huvittumistani ilmentävään virneeseen.
Teollisuusajan kilpavarustelua
Pääjuonitehtävät ovat Syndicaten parasta antia. Missioita voi lähestyä varjojen kautta tai aggressiivisella rynnäköllä. Varovainen ja ajatteleva assassiini harventaa vihollisrivejä vartija kerrallaan ja nitistää kohteen salamyhkäisesti vaikka tekeytymällä kuolleeksi ja iskemällä teränsä vihollisen pehmytkudokseen otollisella hetkellä. Kotkankatse auttaa kohteiden tunnistamisessa ja maalaa vastustajat näkyviin vaikka seinän läpi.
Taisteleminen on muuttunut edellisosasta vain niukasti. Kamppailut perustuvat edelleen tarkkaan ajoitukseen, vastaiskuihin, eri vihollistyyppien tuntemiseen ja oikeanlaiseen varustukseen. Hahmot keräävät kokemusta ja uusia kykyjä. Kykypuut on jaettu kolmeen osaan: taisteluun, hiippailuun ja ”ekosysteemiin”. Taistelupäivitykset antavat hahmoille lisää kestävyyttä ja paremman liikearsenaalin, hiippailun kehittäminen helpottaa salamurhaamista ja varjoissa operointia, ekosysteemiparannukset antavat käyttöön enemmän resursseja ja tekoälykavereita.
Lisäksi Fryen sisaruksille voi hankkia tehokkaampia varusteita, kuten miekkoja, pistooleja ja varustevöitä. Päivitykset vaativat yleensä kahisevaa, joitain esineitä voi valmistaa myös itse keräämistään materiaaleista. Starrickin kimppuun ei voi syöksyä heti, vaan Lontoo pitää vapauttaa alue kerrallaan ja hahmoja täytyy vahvistaa. Tason 1 sankari ottaa vaikeimmilla alueilla kuokkaansa nopeammin kuin ehtii sanoa ”bugger me arse”.
Unityssa kartalla näkyvien sivutehtävien ja keräilyesineiden määrä ylitti kipukynnyksen, Syndicate leikkaa onneksi tauhkan määrää. Aiemmissa Ass-Creedeissä tein tunnollisesti lähes kaiken mahdollisen, tällä kertaa oli helpompi keskittyä pääjuoneen ja mielenkiintoisimpiin sivutehtäviin. Oheispuuhaa on edelleen tarpeeksi, mutta sitä ei hierota jatkuvasti naamalle.
Temppeliherrat häädetään Lontoosta kaupunginosa kerrallaan. Tehtävissä vapautetaan pakkotyössä olevia lapsia, napataan kiinni rikollisia, nitistetään temppeliherroja ja hyökätään jengien tukikohtiin. Samalla Jacob voi käännyttää vihulaisia oman joukkionsa riveihin. Varusteiden ja jengin päivitykset vaativat roppakaupalla rahaa ja materiaaleja, joita hankitaan sivuaktiviteeteista. Ryöstöretket, nyrkkeilykerhot ja erilaiset kisailut pitävät Jacobin ja Evien kiireisenä.
Kiidä katoilla ja kaduilla
Lontoo on mallinnettu tarkasti ja ympäristöistä puristetaan paljon irti. Tottakai myös virtuaali-Lontoossa sataa lähes jatkuvasti! Mittakaava on massiivinen: monet tehtävistä sijoittuvat Bank of Englandin tai Tower of Londonin kaltaisiin paikkoihin. Ihmisjoukot ovat hieman pienempiä kuin Unityssa, mutta plussana ruudunpäivitys on sujuvampaa. Audiovisuaalisessa toteutuksessa ei ole nokan koputtamista. Syndicate on näyttävä peli, ääninäyttelijät hoitavat leiviskänsä varmaotteisesti ja musiikit sopivat teemaan oivallisesti.
Syndicaten avoin maailma on suunniteltu fiksusti. Alueelta toiselle voi liikkua näppärästi hevoskärryillä, jalkaisin tai näköalapaikat löydettyään pikamatkustuksella. Uutuutena mukaan on heitetty kiipeilykoukku, jonka avulla voi liikkua nopeasti sekä pysty- että pituussuunnassa, hieman samaan tapaan kuin Rocksteadyn Batman-peleissä. Koukku on näppärä lisä, mutta se tekee kiipeilemisestä liiankin helppoa. Oikeiden kiipeilyreittien etsiminen on aina ollut osa Assassin’s Creedin viehätystä, nyt korkeimpienkin rakennusten harjalle voi nousta hetkessä.
Välillä kontrollit kiusaavat assassiiniparkaa. Ympyrää käytetään sekä arkkujen avaamiseen että reunalta roikkumiseen, joten Fryet vetävät arkkujen lähellä usein reipasta reunarallia. Kiipeily toimii pääosin mainiosti, mutta joskus hahmo ei vain suostu kiipeämään seinää ylöspäin. Ongelmat ovat kuitenkin todella pieniä.
Syndicate pyyhkii pois Unityn aiheuttaman pettymyksen. Sankarikaksikko täydentää toisiaan oivallisesti ja 1860-luvun viktoriaaninen Lontoo on miljöönä kiinnostava. Yksinpeliin panostaminen on kannattanut, sillä teknisesti Syndicate on ensiluokkaista jälkeä enkä todellakaan jäänyt kaipaamaan Unityn tökkivää moninpeliä. Syndicatea uskaltaa suositelle etenkin niille Assassin’s Creedin ystäville, jotka jättivät Unityn väliin. Parissa vuodessa assassiinimittari laskee sen verran, että syndikaatti ei maistu liian tutulle.
Huput silmille ja kaupungille! Tänä vuonna assassiinien ei tarvitse kulkea hartiat lysyssä ja katseilta piilossa, koska naama puuttuu.
Assassin’s Creed Syndicate
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: Xbox One, PC
Ubisoft Quebec / Ubisoft
Versio: Arvostelu
Moninpeli: ei
Ikäraja: 18
85
