Astebreed - Pyhiinvaellusta Kohti Mechaa

Toiminnan taustalla pyörivää juonihölötystä ei juuri ehdi seurata.

Asterbreed ei ole vain SHMUP, se on beat’em SHMUP.

Klassinen SHMUP-räiskintä on yksi lempilajityypeistäni, mutta kun japanilainen Astebreed lisää räiskintäyhtälöön toisenkin suosikkigenreistäni, lopputulos on railakas, raikas mecha-räiskintä. Kookas robotti ampuu ja hakkaa vihollisia muhkealla energiamiekallaan, minä huokailen.

Tarinassa mechapilotti Roy taistelee vihollislaumoja läpi ja yrittää selvittää syytä muukalaisinvaasioon. Koska draamaa ja tapahtumia riittää, tarinan loppu tuntuu näkemisen arvoiselta.

Helvetisti luoteja

SHMUP-genreen kuuluu nostalgian hyödyntäminen, mutta Astebreed näyttää ja tuntuu rohkean modernilta. Hektisissä kentissä lentää nopeita vihollisia ja ammuksia perskuleesti. En pidä Astebreedia silti

luotihelvettinä, vaikka pomomatsien kudit lasketaankin usein aalloissa. Rivivihujen tulituksen tempo ja määrä pysyvät aisoissa, ja henki tallella, ilman hyökkäyskuvioiden opiskelua. Kaoottisen räimeen seassa pärjääminen ei ole kovin vaikeaa sen jälkeen kun hiffaa, että miekalla kannattaa huiskia mahdollisimman paljon tykeillä luukuttamisen lomassa.

Astebreed näyttää modernin kolmiulotteiselta, vaikka toiminta tapahtuu kahdella akselilla. Kuvakulmat ja maaston vieritys kääntyvät vähän väliä vertikaalisesta horisontaaliseen, vasemmalta oikealle ja taas takaisin. Kolmedeetä käytetään muuhunkin kuin visuaaliseen elvistelyyn. Taustalta ammutaan ohjuksia mechaa kohti ja silloin tällöin lentosuunta vaihtuu spaceharriermaisesti maiseman syvyyssuuntaan. Lyhyet kamera-ajot ja saumattomat välinäytökset viimeistelevät eloisan kokonaisuuden.

Keltaiset kudit voi torjuta miekalla.

Mechakoira Roy ja muukalaiset

Mekaanisia Filune-muukalaisia murjotaan kolmella hyökkäystyylillä: lavealla viuhkatulituksella, keskittyneellä suoralla tulituksella ja energiamiekan voimakkaalla lähitaisteluiskulla. Liipasimen pohjassa pitäminen maalaa lukitusalueen, jonka jälkeen filunejen kimppuun syöksyy hetkeksi pieniä hohtavia lucis-energiapörriäisiä. Viuhka lukittuu laajenevana ympyränä joka suuntaan, suora tulitus pitkänä sektorina johonkin ilmansuuntaan. Viuhka on rupuisin hyökkäys, miekka tehokkain, mutta vastustajien nopeus ja ammuskeluinnokkuus määräävät pitkälti sen, mitä kannattaa käyttää. Miekalla huiskiminen tuo meininkiin poikkeuksellista intensiivisyyttä, sillä taka-alalla ”turvassa” ammuskelu ei useinkaan ole paras taktiikka.

Räimiessä latautuvan voimakkaan superhyökkäyksen kohdistus muuttuu sen mukaan, miten hyökätään ja onko lukitusta vai ei. Lähiympäristön tyhjentävä superin pommiversio käy myös parin sekunnin hengähdystauosta, sillä se tuhoaa kaikki ammukset ja ohjukset. En aina luottanut väistökykyihini, joten ajoitin pommin bossimatseissa potentiaalisesti fataaleihin luotiryöppyihin. Jos paukku osuu samalla

pomoon, hyvä niin, mutta kutien pyyhkiminen oli pääasia.

Torjuminen onnistuu myös miekan huitaisulla, mutta... Vihollisten kuteja on kolme väriä, ja niistä punaiset ammukset eivät pysähdy miekkaan. Väistöliikkeet auttavat aina, ja kunhan ei liikaa ropise pintaan, mecha korjaa vähitellen itseään.

Kuolema pomoille!

Vasta monivaiheiset pomomatsit laittoivat kovan tyhmää vastaan. Jouduin opiskelemaan viimeisten kenttien pomojen useita samanaikaisia hyökkäyksiä ja oikeita reaktioita niihin ihan tosissaan. Megamörrien hiparit näytetään tarkkoina numeroina, mikä antoi uskoa ja toivoa uusintayrityksiini, koska omin itkuisin silmini näin paljonko (tai vähänkö) kestoa jäi jäljelle. Upotin loppumatsiin melkein yhtä paljon aikaa kuin muuhun peliin, sillä pitkän nujakan jokainen vaihe vaati omat ich kommer-venkkinsä.

Pomoja pääsee yrittämään uudestaan matsin alusta, mikä pitää vaikeustason Pete Peruspelaajalle sopivana. Vaikeustason nosto näkyy etenkin pomoissa, jotka ampuvat ylemmillä tasoilla enemmän kuteja ja enemmän eri värisiä ja nimenomaan punaisia ammuksia. Normin läpäisyn jälkeen aukeavalla hardilla mecha ottaa osan vahingosta pysyvänä, jolloin perusvihujen parissa pyöriminen vaikeutuu huomattavasti. Hardilla kupsahdin usein jo ennen pomomatseja, mitä ei normaalilla tapahtunut lainkaan. Iisillä taas koko kuuden kentän hoito meni yhdellä yrityksellä läpi.

En keskittynyt pistesysteemiin yhtä paljon kuin tavallisesti, koska Astebreedin keskivertoräiskettä näkyvämpi, mutta ei välttämättä parempi, juonihöttö ajoi pojojen syynäämisen ohi. Kun viimeinen bossi meni läpi, pisteytyskin kiinnosti vähän enemmän. Lukituksella aktivoitavat lucis-pallerot nostavat pistekerrointa ja miekalla tuhottu vihollinen laskee kerrointa, mikä tasapainottaa aseiden käyttöä ampumisen suuntaan. Osumat mechaan luonnollisesti nollaavat kertoimen laakista.

Monipuolinen Astebreed on moderni ja vauhdikas SHMUP-räiskintä, joka ei yritä muodikkaasti kutitella nostalgiahermoja. Lähitaistelu on toimiva (ja minulle uusi) elementti, joka tuo räiskintätoimintaan omanlaistaan viuhketta ja vipinää.

 

Astebreed

Arvosteltu

PC

Edelweiss/AGM Playism

Testikone: i5, 8Gt RAM, 2Gt Radeon R7 240

Versio: Myynti

Hinta: 14,99 €

Moninpeli: Ei

Ikäraja: Ei tiedossa

88