Babylon 5 20 vuotta
Majakka scifijättiläisen varjossa
Kulttiklassikko (ja se parempi avaruusasemasarja) Babylon 5 täytti helmikuussa 20 vuotta. Liian pienelle huomiolle jäänyt avaruusoopperasarja oli aikanaan uutta luova uranuurtaja, jonka tärkeintä innovaatiota harva sarja uskaltaa kokeilla.
Vuosi 1997. Tylsänä lauantai-iltana yhdeksänvuotias Marko kääntää sattumalta kanavan kakkoselle. Entuudestaan tuntematon avaruusooppera nappaa kolmasluokkalaisen mukaansa täysillä jo puolikkaan jakson perusteella, eikä takaisin ollut tulemista. Olen katsonut sarjan vähintään viidesti alusta loppuun.
Babylon 5 oli aikanaan edelläkävijä videojulkaisuissa: joka kuukausi napsahti kaksi kokonaista jaksoa B5-herkkua, noin kuukauden alkuperäisen tv-esityksen jälkeen, ja jokainen kasetti maksoi vain noin 15–20 euroa. Fiilis oli vähän toinen kun nyt, kun koko sarjan voi katsoa levyiltä putkeen.
Kokoontuminen
Sarjan isä Joe Michael Straczynski (tuttavallisemmin JMS) sai ideoita sarjaan jo vuonna 1986, mutta otti ne työn alle vasta pari vuotta myöhemmin, käsikirjoittajien lakon aikana. Ensimmäisessä ideassa pääosassa olivat ihmiset, jotka asuvat pienellä avaruusasemalla. Budjetti olisi pieni, mutta niin olisi kiinnostusarvokin. Sarja todennäköisesti taantuisi pikkumaiseksi kinasteluksi. Toinen idea oli sen täydellinen vastakohta: suuri, rotujen välinen intergalaktinen sota! Se taas vaatisi jäätävän kokoisen budjetin ja vuosien juonikaaren, eikä sellaiseen ikinä olisi tavallisella tv-sarjalla rahkeita.
Straczynski koki valaistumisen ideariihessään (suihkussa): Ei erikseen, vaan yhdessä! Hetkeä myöhemmin valmiina oli kymmenen sivua karkeaa luonnostelmaa viisivuotisesta juonikaaresta, ja parin kuukauden kuluttua The Gathering -pilottijakson ensimmäinen käsikirjoitus oli valmis. Seuraavat kolme vuotta JMS kiersi televisiostudioita tuottajien John Copeland ja Douglas Netter kanssa. Studiopamput heittivät sarjan tielle kolme kompastuskiveä: mielikuvituksen puute, budjetti ja Star Trek.
JMS:n mukaan Star Trek ei avannut uusia ovia muille scifisarjoille, vaan teki karhunpalveluksen: ”Jos et ole Trek, et pysty kilpailemaan sen kanssa, joten unohda koko juttu.” Pitkäjänteisen yrittämisen jälkeen ensimmäinen kiinnostunut oli, aika yllättäen, Star Trekin emofirma Paramount. Neuvottelut etenivät lupaavasti, sitten Paramount yhtäkkiä ilmoitti, ettei olekaan kiinnostunut.
Lopulta Straczynski sai myytyä idean Warner Brothersille ja tuotanto saatiin käyntiin.
Loppumaton sota
Pari kuukautta myöhemmin Paramount julkisti oman avaruusasemasarjansa, Deep Space 9:n, joka muistutti hyvin monella tapaa Babylonia. Sattumaa? Tuskin, sillä Paramount oli nähnyt käytännössä kaiken Babylonista olemassa olleen materiaalin jo vuonna 1989. Oikeustoimiakin harkittiin, mutta Warner Bros ei halunnut lähteä ”pitkään asemasotaan”. Taistelu tapahtui kulisseissa. JMS:n mukaan DS9 puskettiin väkisin eetteriin viikkoa ennen B5:n pilottia, B5:n ohjaajia ja näyttelijöitä painostettiin ja mainostajia peloteltiin sarjan huonoudella. Tulevaisuus näytti epävakaalta, meni kauan ennen kuin tiimi sai työrauhan. Vaatimaton budjetti teki tuotannosta tasapainoilua erikoisefektien, lavasteiden ja stunttien kesken.
Sarjan pilotti näytettiin helmikuussa 1993, itse sarja alkoi vasta tammikuussa 1994. Babylon 5 selvisi lopulta kunnialla etukäteen suunnitellun viisikautisen juonikaarensa loppuun asti, ei tosin ongelmitta. Warnerin PTEN-kanavan kasvaneet ongelmat neloskauden alussa tekivät viimeisen kauden kohtalosta epävarman, minkä takia Straczynski joutui pikakelaamaan pääjuonikuviot päätökseen. Viime hetkellä kuvioihin astui pelastajana tv-kanava TNT, joka näytti vitoskaudelle vihreää valoa. Viimeiselle 22 jaksolle jäi enää käytännössä irtonaisten juonilankojen sitominen.
Sarjan jälkeen tv-leffoja tehtailtiin viisi kappaletta, ja tasoltaan ne vaihtelivat hyvästä hyvin keskinkertaiseen. Neljännen leffan A Call To Arms pohjalta käynnistettiin spin off -sarja Crusade, joka keskittyi seuraamaan prototyyppialus Excaliburin miehistöä. Maata uhkaavan viruksen torjuntakeinon etsinnästä piti tulla myös viisikautinen, mutta sitten iski tuotantoyhtiö. TNT vaati Crusadeen satunnaisia nyrkkitappeluita ja rotujen välistä seksiä, ja JMS päätti vetää piuhan seinästä. Vain kolmetoista jaksoa näki päivänvalon. Viimeisen elokuvan Legend of the Rangers piti olla esisoitto uudelle sarjalle, mutta se kaatui huonoon vastaanottoon ja näyttämiseen päällekkäin tärkeän jenkkifutismatsin kanssa.
Voimannäyttö
Straczynski käsikirjoitti 92 sarjan 110 jaksosta, meriitti, johon harva sarjan luoja on pystynyt. Syy ohjasten tiukkaan pitelyyn löytyy tarinasta.
Babylon 5:n koko tarina kirjoitettiin etukäteen. Se on sarjan voima ja selkäranka, mutta viisi kautta kestävä juonikaari vaatii perinpohjaista suunnittelua. Esimerkiksi jokaiselle merkittävälle hahmolle tehtiin yksi tai useampi ”takaovi”, jota käytettäisiin, jos näyttelijä jostakin syystä poistuisi ennen aikojaan sarjasta. Ovea jouduttiinkin käyttämään kahdesti, joista etenkin ensimmäisellä oli kauaskantoiset vaikutukset juonikaaren kannalta. Suurempia juonikuvioita pohjustettiin ensimmäisestä kaudesta lähtien, ja monet alussa istutetut siemenet huomasi vastalla pitkällä sarjan edetessä.
Sarjan näyttelijätyötä on parjattu, eikä suotta, sillä osa hahmoista on tönkköjä ja maneerien riivaamia. Joukosta erottuvat positiivisesti Andreas Katsulas ja Peter Jurasik, joiden ansiosta G’Kar ja Londo Mollari nousevat kevyesti sarjan parhaiksi hahmoiksi. Loistamaan pääsee myös Trekin Chekovina tunnettu Walter Koenig, joka tekee mainion suorituksen ärsyttävänä psi-kyttä Besterinä.
Vaikka näyttelytyö on keskinkertaista, onnistunut hahmojen kehityskaari paikkaa paljon. Hahmojen paletti koostuu harmaan eri sävyistä. Viiden vuoden aikana henkilöt kasvavat, lankeavat tuhoonsa tai sen partaalle sekä löytävät itsestään täysin uusia puolia. Teemat, kuten henkilökohtaiset uhraukset ja fyysiset addiktiot ovat mukana.
Sosiaalista mediaa
Tärkeänä osana sarjan markkinoinnissa oli internet, jonka potentiaalia harva osasi 90-luvun alussa hyödyntää. JMS kommunikoi jatkuvasti Babylon 5:n Usenet-keskusteluryhmässä vastaillen kysymyksiin ja kannustaen fanimateriaaliin. Homma ei kuitenkaan sujunut täysin ongelmitta, sillä Passing Through Gethsemane -jakson käsikirjoitus jouduttiin hyllyttämään hetkeksi erään fanin lähetettyä uutisryhmään lähes identtisen jaksoidean.
Erikoisefekteissä B5 oli uranuurtaja, avaruuskohtaukset tehtiin esimerkiksi Star Trekissä enimmäkseen kalliilla pienoismalleilla. Koska Babylonin budjetti oli hyvin rajallinen, lähdettiin etsimään muita vaihtoehtoja. Tietokoneiden laskutehot olivat jo 1993 sitä luokkaa, että tietokone-efekteillä, CGI:llä, uskallettiin lähteä korvaamaan pienoismalleja. Sarjan aikoinaan tyylikkäät, osittain Amigalla renderoidut efektit ovat kärsineet pahasti ajan hampaasta, mutta kolmoskaudesta eteenpäin taistelut näyttävät nykymittapuullakin suht tyylikkäiltä, jos köpöistä resoluutiota ei oteta huomioon. Kirsikkana efektien päällä toimivat Christopher Franken maanmainiot orkestraatiot.
Yksi osa Beefemman viehättävyydestä piilee siinä, ettei se ole täynnä kaiken maailman höpöhöpö-deflektorikilpiä ja sädettämiä. 2200-luvun avaruusmatkaamista ja teknologiaa on lähestytty fysiikan lait edellä. Asema kehittää painovoimansa O’Neill-teorian mukaisilla pyörivillä sylintereillä, ja sotapurtilot liikkuvat fysiikan lakeja kunnioittaen koiratappelutyylin sijaan. Legendan mukaan erään NASA:n toimipisteen seinällä oli pitkään taulu ”Älä ikinä yritä soveltaa Star Trek -ratkaisua Babylon 5 -ongelmaan”.
Sarjaa on viime vuosina yritetty elvyttää pariin otteeseen. Vuonna 2007 julkaistu, episodimuotoiseksi tarkoitettu The Lost Tales kaatui ensimmäisen DVD-julkaisun jälkeen vaatimattomaan budjettiin, sillä JMS ei ollut tyytyväinen lopputulokseen. Pari vuotta sitten Straczynski neuvotteli Warnerin kanssa koko sarjan uudelleenlämmittelystä, mutta yksityiskohdista ei tiettävästi päästy yksimielisyyteen.
Babylon 5 jätti vahvasti jälkensä 90-luvun scifiin. On sääli, ettei se ole saanut enempää tunnustusta. Tietokone-efekteissä se toimi suunnannäyttäjänä, ja pitkäjänteisen tarinankerronnan saralla vain harva pääsee samaan.
Nuku valossa, Babylon 5.
Marko Mäkinen
Babylon 5: Into the Fire
Valossa lepäävät
Lähes julkaisuvalmiiden pelien teurastaminen ei ole tuore ilmiö, se osattiin jo 90-luvulla. Missä Kickstarter oli kun sitä eniten kaivattiin?
Jättibrändi Star Trek poiki valtavasti pelejä, mutta Babylon 5-rintamalla oli hiljaista. Sitten pamahti.
Vuonna 1998 julkistettu Babylon 5: Into the Fire vaikutti kuvankaappausten ja trailereiden perusteella jokaisen Starfury-pilotin märältä unelta. Newtonlainen lentomallinnus, leuat loksauttava grafiikka sekä sarjan tekijöiden mukanaolo saivat babyloonit odottamaan peliä kuin kuuta nousevaa.
Kaikki unelmat romuttuivat 21. syyskuuta 1999. Sierra Entertainment ilmoitti antaneensa kirvestä pelille ja kenkää koko sitä kehittäneelle Yosemite Entertainmentille.
Yö tulee
Sierra oli ollut aikamoisessa myllerryksessä jo useamman vuoden. Parin omistajanvaihdoksen ja yritysfuusion jälkeen talous oli kuralla, joten tarvittiin uudelleenorganisointia. Vuoden 1999 myllerryksessä kenkää sai lähes kuusisataa henkeä, mukaanlukien Larry -mies Al Lowe sekä Space Quest -mies Scott Murphy. Suurin osa Sierran omasta pelituotannosta lakkautettiin, jäljelle jäi käytännössä pelkkä kustannustoiminta.
Surullisinta oli, että peli Into The Fire oli tappohetkellä jo alpha-vaiheessa. Niinpä raivostuneet fanit aloittivat FirstOnes.com-saitin kautta ennennäkemättömän tukikampanjan pelin pelastamiseksi pommittamalla uutissaitteja ja pelimedioita sähköposteilla. Hetken radiohiljaisuuden jälkeen toivo heräsi ensimmäisen kerran: brittiläinen Codemasters osti Yosemiten Amerikan-osastokseen. Fanit koordinoivat Yosemiten tuottajan avustuksella myyntipuhetta Codemastersille materiaalin ostamiseksi Sierralta. Tilanne näytti lupaavalta.
Parin kuukauden kuluttua matto vedettiin taas alta. Codemasters ilmoitti keskittyvänsä nettimoninpeleihin, ja osa väestä sai monoa tämän seurauksena. Into the Fire -tiimin rippeet eivät vielä lannistuneet, vaan panivat oman lafkan pystyyn. Sector 14 Studiosin tavoitteena oli kerätä pääomaa, aloittaa neuvottelut sekä Warner Brosin että Sierran kanssa ja haalia osaavaa väkeä pelin viimeistelyyn.
Tulta päin
Kehittäjien puhemies Rick Brewer piti fanit FirstOnes.comin kautta ajan tasalla, ja antoi pitkin kevättä 2000 hyvin positiivisia tilannekatsauksia. Yhteisöltä pyydettiin apua esimerkiksi avaruuspelien myyntilukujen selvittämiseen. Neuvottelut rahoittajien ja Sierran kanssa etenivät lupaavasti. Viestit olivat vorlonmaisen kryptisiä, mutta niistä huokui kuitenkin toivoa. Ehkä pelin kehitys saataisiin uudelleen käyntiin!
Lokakuussa unelmat murskattiin jälleen. Warner Brothersilta oli saatu luvat, rahoitus oli järjestetty, mutta Sierra teki täyskäännöksen, eikä halunnutkaan myydä pelin materiaalia. Raivostunut yhteisö keräsi 1400 nimen adressin, joka herätti Sierran pamput yhteistyöhön eli Sierra pyysi pelitiimiä kutsumaan rakkikoirat kimpustaan. Mutta se oli myöhäistä, sillä rahoittajien takaraja oli umpeutunut. Peliä ei millään saataisi valmiiksi ajoissa, sillä suunnitelmana oli kääntää Into the Fire myös Xboxille pelikonsolin julkaisun aikoihin. Rahoittajat kaikkosivat ja taas oltiin tyhjän päällä.
Tiimi yritti vielä kerran, mutta kesäkuussa 2001 kaikki toivo oli mennyt, Into The Fire oli kuollut ja kuopattu.
Taistelu oli pitkä, ja osoitti yhteisöllisyyden voiman. Tällaista fanien heittäytymistä tuskin oltu nähty aiemmin kertaakaan. Suomalainen b5itf-finland.org-sivusto oli yhtenä suurena taustavoimana pelin tukemisessa, jossa sain kunnian olla itsekin mukana.
Pettyneet fanit eivät jääneet toimettomiksi, vaan panivat useammankin modiprojektin pystyyn. Tässä niistä parhaimmistoa.
The Babylon Project
http://babylon.hard-light.net/
Freespace 2:n modina alkanut, sittemmin open source -projektin myötä itsenäiseksi pelikseen laajentunut The Babylon Project on Buda5:n ohella yksi pitkäaikaisimmista faniprojekteista. Työstäminen alkoi jo loppuvuodesta 1999, ja viimeinen versio 3.4b julkaistiin keväällä 2008. Ulkoasupäivitysten ansiosta peli kestää silmää suht hyvin, pelattavaakin löytyy runsaasti. Suurimpana miinuksena on newtonlaisen lentomallinnuksen puute, joten sitä ”täydellistä B5-fiilistä” ei tule. Yhteisön ylläpitämä Zathras-projekti kantaa edelleen pelin soihtua, ja päivityksiä putoilee kiitettävään tahtiin.
Buda 5
http://www.i-war2.com/scripts4.htm
I-War ykkösen pohjalle rakennettu Buda 5 oli ensimmäinen pelikelpoinen B5-modi. Emopelin lentomallinnuksen ansiosta siellä olemisen tuntu on Budassa vahvasti läsnä. Kampanjapuolellakin tiimi sai valmiiksi minbari- ja piraattisodista kertovat osat. Vuodet eivät ole käsitelleet peliä hellästi, mutta sisältö on edelleen timanttia. Kakkos-Iiwarin julkaisun myötä voimat siirrettiin modin kakkosversion rakentamiseen. Ilmeisesti tiimin into lopahti, sillä kakkosversioon saatiin aikaiseksi vain skirmish-generaattori ja muutama hassuttelutehtävä. Alkuperäinen sivu on mennyt nurin, mutta onneksi I-Warin modikommuunin rippeet ovat tallentaneet sivuilleen pelin paketit. Molemmat Independence Warit löytyvät Gog.comista huokeaan kuuden dollarin kappalehintaan.
Babylon 5: War Without End
http://b5wwe.sourceforge.net/
Homeworld 2:n pohjalta rakennettu modi on harvoja edelleen elossa olevia projekteja, tällä hetkellä käytännössä Maan Allianssi mättää skirmishiä minbareita vastaan. Projektiin putoilee silloin tällöin pikkupäivityksiä. Toivon mukaan isompi harppaus odottaa jo horisontissa.
Babylon 5: I’ve Found Her
http://ifhgame.ru/
Venäläisvetoisen Space Dream Factoryn freeware-projektia on tehty kuin Iisakin kirkkoa. Valmiiksi on saatu lyhyt esikampanja, muutama irtotehtävä ja skirmish-moodi, jossa pääsee kurmottamaan eri rotujen hävittäjiä. Uudistettu, näyttävä pelimoottori on tuloillaan, samoin kokonainen kampanja. Pelin kotisivut joutuivat vuodenvaihteessa hakkerien kohteeksi jo toistamiseen, ja saitti on kirjoitushetkellä edelleen alhaalla.
