Baldur's Gate ja Diablo ovat hittejä PC:llä. Nyt PS2-omistajat pääsevät riemusta osalliseksi, ja vieläpä yhdellä pelillä.
Jos PC:n Baldur's Gatet ovat suoraviivaisia roolipelejä, niin PS2:lla ne vähätkin mutkat oikaistaan. Dark Alliancessa ohjataan ryhmän sijasta vain yhtä hahmoa, joka ravaa pitkin luolastoja tappaen vastaantulijat ja keräten näiden pudottamat tavarat. Dark Alliance muistuttaa PC-kaimaansa enemmän Diabloja, joissa tavoitteena on vain hahmo-ominaisuuksien parantaminen ja nykyistä paremman miekan löytäminen.
Vaikka Dark Alliancella on PC-Baldurin kanssa yhteistä vain nimi, pelisarjan viehätys on tallella. Dark Alliancessa on se mystinen koukku, joka pakottaa pelaamaan, kunnes luola on tyhjä tai kultakolikot riittävät siihen haaveiltuun taikatapparaan. Ilmiö vain korostuu, jos riemun jakaa kaverin kanssa kaksinpelissä.
PC-Baldurista Dark Alliance eroaa siinäkin, ettei tarina rönsyile sivutehtävinä minne sattuu, vaan tarinassa on yksi vähäeleinen päälinja. Sankari saapuu Baldur's Gaten kaupunkiin, jossa hänet kolkataan, rahat viedään, mutta kiitos vartijoiden, henki säästyy. Pelaaja haluaa rahansa takaisin, mistä alkaa kostoretki, joka kahdella juonenkäänteellä muuttuu koko kaupungin pelastusoperaatioksi ja loppuanimaatioksi.
Kliseitä
Hahmovaihtoehtoja on vain kolme, mutta luokat eroavat pelattavuudeltaan toisistaan. Kiukkuinen kiintiökääpiö on tietenkin soturi, mutta ihmisen ja haltian perusroolit on käännetty nurinkurin. Ihminen onkin jousimies ja sinisessä bodyssa seikkailuun säntäävä haltiakaunotarmaagi. Vaikka neito ei pukeudukaan navan paljastavaan teräsbikiniin, AD&D-romantiikkaa kunnioitetaan sen verran, että haarniskaa vaihtaessa vilahtavat tangat.
Kääpiönä huidotaan taisteluissa niin nopeasti kuin ehditään, jousimiehenä ammutaan pari kertaa ennen vetäytymistä ja velhottaren taktiikka yhdistelee molempia tyylejä taikojen mukaan. Torjunta teoriassa onnistuu, mutta pikkuruisista vihollisista harvoin näkee, koska ne lyövät, joten kilvellä pysäytetään vain nuolia. Hyvänä poikkeuksena taistelun AD&D-sääntöihin velhotarkin saa miekan pysymään lakatuissa kynsissään, jos vain jaksaa säilää heiluttaa.
Tasojen noustessa hahmon perusominaisuuksia voi parantaa ja hankkia lisää taitoja. Jousimies oppii ampumaan tuli- tai jäänuolia, kääpiö oppii pyörähdyslyönnin, jolla voi iskeä vastustajat ympäriltä, ja maagi oppii heittämään myrkkypilviä. Vaihtoehtoja on riittävästi eikä kaikkia taitoja ehdi yhden pelin aikana keräämään.
Eri hahmoluokkien roolit pääsevät oikeuksiinsa vasta kaksinpelissä, jossa pelaajat seikkailevat tiimityönä. Kääpiö voi pitää viholliset loitolla silloin, kun kaveri ammuskelee turvallisesti taustalta. Peli on mainiosti tasapainossa, sillä molemmille riittää tehtävää, kun vastassa on kauko- ja lähitaistelulla parhaiten kaatuvia vastustajia.
Pelaaminen etenee sujuvasti, sillä kuollut kaveri palautuu aina tallennuspisteellä henkiin eikä niiden perässä tarvitse ravata pariakymmentä sekuntia kauemmin. Pelissä voi myös pudottaa toisen hahmoista pois, jos haluaakin jatkaa pelaamista normaalina yksinpelinä.
Aaltoja aalloille
Viholliset eivät ole mitään älykalifeja, sillä vastustajat osaavat vain kaksi taktiikkaa: Ne joko ryntäävät heti päälle tai jäävät etäämmälle ammuskelemaan. Putkiaivoisuus ärsyttää lopputaisteluissa, joissa on vain yksi vahva vastustaja. Yleensä sitä voi juoksuttaa ympyrää samalla kun tiimikaveri nakertaa kauempaa osumapisteitä pois.
Onneksi pelissä on muutamia mietitympiä vihollisia. Tavallisten nyrkillä tapettavien peruskoboldien seassa voi juosta kamikazekoboldeja ruutinassakat sylissä. Pelaajan huitaistessa tynnyreitä henki lähtee räjähdyksessä ja kaikilta. Samoin jääluolan kissapedot erottuvat edukseen, sillä ennen hyökkäystä mirrit ovat näkymättömiä ja niiden paikan voi ennustaa vain lammen aalloista.
Dark Alliance on harvinaisen nätti. Valaistusefektit toimivat, käytävään ammuttu tulinuoli piirtää vihollisista tyylikkäitä heittovarjoja seinille eikä peli hidastele missään vaiheessa. Vaikka sankarit ovatkin aavistuksen pieniä, vihollisissa löytyy kokoa ja näköä. Jättiläishämähäkit peittävät puoli ruutua ja vielä liikkuvat harvinaisen sulavasti.
Pelin alkukentissä seikkaillaan roolipeliperinteiden mukaisesti viemäreissä, mutta Dark Alliancessa siellä on rottien lisäksi hienosti aaltoilevaa vettä. Veteen hyppääminen aiheuttaa oikeaoppisesti ympyräaallon, joka hajoaa lopulta seinistä tulleisiin heijastuksiin. Tekijät ovat syystäkin ylpeitä vedestään, joten jokaisella tasolla on vähintään lätäköitä läiskyteltäväksi.
Puolispoileri pilkalla
Olematon tarina on turhan suoraviivainen, sillä mitään sivujuonia tai tutkittavia salakopukoita ei pelissä ole. Etenemiseen on koko ajan vain yksi reitti, minkä takia pelin muutamat vuoropuhelut tuntuvat täysin turhilta. Hahmot voivat höpöttää minuuttikaupalla, vaikka asiasisältö on aina se sama: "Jatka ja tapa kaikki." Ainoastaan pääuhri vaihtuu matkalla.
Dark Alliance menee läpi kymmenessä tunnissa. Uudelleenpeluulle on saatu aavistuksen lisäarvoa, sillä lisähoukuttimena ensimmäisellä läpipeluukerralla avautuu 15 minuuttinen gauntlet-pelimuoto, jonka läpäisemällä saa vielä bonushahmon Musta haltia -kirjoista. Ontto henkilöhahmo on esiintynyt PC-Baldurissakin, mutta sillä ei ole päässyt sarjassa aikaisemmin pelaamaan.
Dark Alliancea riivaa pari bugia, joista ei onneksi ole suuremmin haittaa. Kaksinpelissä pelaajat keräävät kultakolikoita vain omaan tiliinsä eikä niitä voi antaa suoraan kaverille. Kiertokeinona tavarat myy yleensä se karismaattisempi tai rikkaampi hahmo, jotta yhteiskassalla saisi ostettua nopeammin arvokkaampia tavaroita. Myytäviä aseita ei voi kuitenkaan siirtää suoraan tiimikaverille, vaan ne on pudotettava inventaariosta ensin maahan. Ongelmana on, että tietyt esineet, kuten +1 nahkasaappaat, saattavat kadota silloin kokonaan.
Uudelleen pelaaminen ei bonushahmosta, peruspeliä paremmista tavaroista ja pahemmista vihollisista huolimatta sytytä, sillä maasto on sama kuin edelliselläkin pelikerralla. Mielenkiinto olisi kasvanut Diablo-tyylisillä satunnaisilla kartoilla tai edes muutamalla paikkaansa vaihtavalla salakäytävällä.
Parista puutteesta huolimatta Dark Alliance on onnistunut toimintaroolipeli, jonka loppuanimaatiota katsoessa jäi olo, että tätä olisi pelannut pidempäänkin. Se on aina hyvän tai lyhyen pelin merkki, nyt molempien.
* * * * *
Luolat ja lohharit konsolilla
Konsoleilla AD&D-pelejä ei juuri ole, mikä johtuu siitä, että jopa länsimaissa hyödynnetään mieluummin japanilaiskaavaa kuin omaa AD&D-kulttuuria.
Dark Alliancen lisäksi pari poikkeusta kaavaan kuitenkin on. Mattel teki vuonna 1982 Intellivision-konsolilleen Advanced Dungeons & Dragons -roolipelin, jossa oli tehtävänä päästä kotimökistä Pilvisille vuorille, johon Kuninkaiden kruunu oli piilotettu kahteen osaan jaettuna. Pelaajan oli ensin selvitettävä neljä luolastoa, joissa oli hirviöiden lisäksi sankarin aseistukseksi pelkkiä nuolia.
1983 Mattel julkaisi koneelle lähes nykyaikaisen roolipelin kaavaa noudattavan AD&D: Treasure of Tarminin. Peli oli kolmiulotteinen luolaseikkailu, jossa sankari tunkeutui syvemmälle ja syvemmälle 256 huoneen kokoiseen linnoitukseen. Päämääränä oli tappaa Tarminin luolastoa vartioiva minotauri, varastaa aarteet ja kerätä matkalla muitakin rikkauksia. Sankari löysi entistä voimakkaampia taikoja ja aina vain parempia aseita. Nethack-tyyliin vanhoja varusteita saattoi taikoa paremmaksi, kunhan sopiva taikakirja löytyi.
Retrotiimi Blue Sky Rangers teki Intellivisionin kilpailijalle Atari 2600:lle pelistä käännöksen, mutta Classic Gaming Expossa esiteltyä versiota tuskin koskaan julkaistaan tekijänoikeuksien takia.
Capcom teki Dungeons & Dragons -lisenssillä kaksi mätkintäpeliä kolikkohalleihin nimillä Dungeons & Dragons: Tower of Doom (1993) ja Dungeons & Dragons: Shadow Over Mystara (1996). Tower of Doomissa parhaimmillaan neljän pelaajan sankarijoukko mätki tietään läpi hirviölaumojen kohti Tuomiovuorta ja sen punaista lohikäärmettä. Peli oli turhauttavan vaikea.
Tuoreempi Shadow Over Mystara oli periaatteesa sitä samaa, mutta nyt pelaajat saattoivat vaihtaa matkalta löytämiään varusteita. Ammatikseen sai soturin, maagin, papin tai taikurin kääpiö-, haltia- tai ihmismuotoisena. Tower of Doomissa saman yhdistelmän saattoi valita vain yksi pelaajista, mutta jatko-osassa peli salli samatkin valinnat. Peliä myös helpotettiin ykkösosasta, sillä kavereitaan ei voinut enää vahingossa vaurioittaa iskuilla tai taioilla.
85
