Parodiaa on helppo tehdä, mutta komediaksi ei kelpaa mikä tahansa. The Bard's Talea ei voi syyttää yrityksen puutteesta.

Huumori on vaikea ja vakavamielinen taiteenlaji, ja satiiri ja parodia ovat alalajien vaikeimmasta päästä. The Bard's Tale valitsee nämä kaksi aseikseen taistelussa roolipelaajien sieluista.

Lähtökohdat ovat herkulliset. Pelkästään fantasiassa riittää kilokaupalla kliseitä ivasormien raadeltavaksi ja fantasiapeleissä on iso tukku lisää.

Ei nimi miestä pahenna, vale kylläkin

Uusi uljas The Bard's Tale on ylhäältä päin kuvattu toimintaroolipeli, jota on helpompi verrata Baldur's Gate: Dark Allianceen (Pelit 2/02, 85 pistettä) tai Champions of Norrathiin (Pelit 6-7/04, 84 pistettä) kuin vanhaan kasariklassikkoon. Pelimoottorikin on sama, joten edellä mainittuihin tutustuneet ovat välittömästi kotonaan.

Huvittavaa sinänsä, The Bard's Talen juoni menisi aivan yhtä hyvin läpi normaalina klisekylläisenä fantasiana kuin irvailuna. On bardia, prinsessaa, hirviöitä - kaikkea, mitä perusfantasialta uskaltaa odottaa.

Bardin taru panostaa genretovereitaan enemmän dialogiin ja juonenkuljetukseen, mutta jutustelun ulkopuolella toiminta on tuttua ja turvallista. Lyö & lahtaa on homman nimi: yksi nappi iskee, toinen torjuu. Taisteleminen ei voisi olla yksinkertaisempaa, ja taistelut toistavat itseään vartin jälkeen.

Yksinkertaistaminen on muutenkin arvossaan. Tavaran hamstraaminen, genren peruskivi, puuttuu kokonaan. Paremmat varusteet otetaan käyttöön automaattisesti, kaikki muu kama muuttuu suoraan rahaksi. Kätevää mutta tylsää. Miksi vastustajilta ylipäätään jää muuta kuin kolikoita?

Bardin luutun luritukset toimittavat loitsujen virkaa. Yksin mättävä bardi on ennen pitkää hätää kärsimässä, joten hänen on käytännössä pakko luututa itselleen apuvoimia. Kuudentoista olennon valikoimasta löytyy päitä syövä vorpaalirotta, salamahämähäkki ja muita fantasiaolentoja. Harkittu ryhmäkoostumus ratkaisee taistelut, koska napin hakkaaminen on ainoa keino, jolla rähinään voi hahmollaan vaikuttaa.

Partnerit ovat valitettavan lyhytaikaisia tuttavuuksia, jos viholliset päästää niihin hetkeksikään kiinni. Luuttua rämpyttäessä ei tietenkään sohita teräaseella, joten usein kesken kiivaimman taistelun syntyy ärsyttävä juokse-loitsi-kierre.

Näsäviisas vai sarkastinen

Keskusteluissa bardin asenteeksi voi valita negatiivisen tai positiivisen. Ero on häilyvä: positiivinen tarkoittaa ilkeää ja ivallista, negatiivinen samaa mutta kaksi kertaa karkeampana.

Bardi ei ole kovin sympaattinen persoona. Paitsi että hänellä on asennevamma, hänen aikaisemmat "urotekonsa" näyttelevät jatkuvasti osaa tapahtumissa. Monet haluavat tappaa sankarin, eikä ihme: tätä kiinnostaa tasan kaksi asiaa: kulta ja uhkeat rintamukset, tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

Huumorissa on yritystä ja peli heittää parodista huulta sarjatulella. Pilkka osuu omaan nilkkaan, sillä huumori ei ole hauskaa. Vitsit ovat liian ilmeisiä, liian slapstickejä, aika ajoin alapäätasolle eksyviä, usein aiheen vierestä tiristämällä tiristettyjä. Parodia-asteikolla The Bard's Tale on unettavaa keskitasoa. Elokuvana se olisi jotain Hot Shots 2:n kaltaista: pää tyhjänä (tai täynnä) katsottavaa, ajoin etäisesti hymisyttävää.

Lisäksi on tunnustettava, että hymistelystä on usein kiittäminen loistavia ääninäyttelijöitä eikä niinkään kaskuja. Etenkin bardi ja hänen tekemisiään kritisoiva syvä kertojanääni ovat hyviä, vaikka heidän suuhunsa lyödyt tekstit eivät olisikaan.

Jos poikkeuksellinen näkökulma jätetään sikseen, The Bard's Talella on hyvin vähän tarjottavaa. Ei moninpeliä eikä yksinkertaisen pelattavuuden takia uudelleenpeluuarvoa.

Paljon jää siis huumorintajun varaan ja se, jos jokin, on kuulijan korvassa. Kannattaa kokeilla ihan itse - minua ei naurattanut.

* * * * *

Samat vitsit (Xbox-versio)

Xboxin arvostelulevyllä oli samanlainen asennevamma kuin bardilla ja peli jämähti lähes alkuunsa. Koetun perusteella tuomio on kuitenkin yksiselitteinen: PS2 on lähdeteos ja Xbox elää sen ehdoilla.

Xboxilla latausajat ovat hieman lyhyemmät, mutta muuten eroja on mahdoton havaita. Grafiikka on käytännössä samaa, ja vitsit yhtä tyhmiä tai hauskoja riippuen siitä, onko huumorintajusi oikea tai väärä.

Sama peli, samat pisteet.

71