Battlefield 4: Dragon’s Teeth DLC - Neljäs kerta toden sanoo

"Kapteeni, lähestymme Pjongjangin keskustaa!"-"Kilvet ylos!"

Tulihan se sieltä! Battlefield 4 sai viimein arvoisensa DLC:n. Tai siis hyvän DLC:n.

Edellisestä Battlefield-pelikerrastani oli näköjään vierähtänyt tovi, sillä Dragon’s Teethin asentamisen jälkeen löysin Battlelogistani kymmenen avaamatonta Battlepackia. Varustelahjojen ansiosta en ainakaan joutunut aloittamaan pelirupeamaani väärällä jalalla!

Paperilla Dragon’s Teethin anti vaikuttaa vaatimattomalta: neljä uutta kenttää, viisi uutta pyssyä ja pari teknologista härveliä. Ei uusia ajoneuvoja, eikä peliä radikaalisti muuttavia pelimuotoja (”Chain Link” on pelkkä muunnelma Conquestista).

Siitä huolimatta Dragon’s Teeth on mainio lisäosa. Sen teemana on urbaani sodankäynti, aivan kuten Battlefield 3:lle ilmestyneessä Aftermath-delsussa. Ajoneuvojen rooli on vedetty minimiin, kartan ainoan panssarin ohjaimissa tulee väkisinkin vähän orpo olo. Dragon’s Teeth tekee selväksi, että urbaani sodankäynti on jalkaväen sodankäyntiä.

Kämppereitä? Ei, me ihaillaan täällä vain maisemia...

Monumenttien kaupunki

Vaikka Dragon’s Teethin miljöö on urbaani, kentät yllättävät korkeuseroillaan. Oli kyse sitten Lumphini Gardenin korotetuista metrolaitureista, Pearl Marketin klaustrofobisista kujista tai Sunken Dragonin monikerroksisesta ravintolalaivasta, etulyöntiasema on aina sillä, joka taistelee ylhäältä alaspäin. Sea Dragonissa ja Lumphini Gardenissa altavastaajan asema on suorastaan sietämätön, jos serverillä ei noudateta sniper-rajoituksia.

Siinä missä kolme edellä mainittua kenttää ovat puutarhoineen ja pilvenpiirtäjäpuistoineen niin mannerkiinalaisia juttuja kuin vain voi, Propaganda on ihan jotain muuta. Se sijoittuu nohevasti Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin ja esittelee ainutlaatuisen yhdistelmän tiukkaa korttelisotaa, ratapihan halkaisemaa avomaastoa ja ympäri kaupunkia törröttäviä kommunistisia monumentteja. Olemukseltaan tarkoituksellisen kolkossa Propagandassa on jokaiselle jotakin: taistelua kaikilla etäisyyksillä ja jopa tankki, jos sellaisella on ihan pakko päästä kepittämään. Väitän, että kentässä on potentiaalia Battlefieldin kestoklassikoksi!

Battlefield 4:n pääfeatureksi nostettu ”suuri levolution-hetki” jää Dragon’s Teethissa lapsipuolen asemaan. Lumphini Gardenin voi myllätä tappavalla mutavyöryllä ja Sunken Dragonissa kikkailla tulvaporttien kanssa, mikä muuttaa kentän keskipisteenä olevan ravintolalaivan tunnelman astetta kosteammaksi. Siihen se sitten jääkin, eikä kahdessa muussa kentässä ole suuren mittakaavan levolutionia lainkaan. Laiskuusko on syynä, sillä kentissä ei juhlita edes paikallisilla tuhoefekteillä. Propagandassa rakennukset sentään menevät kunnolla paskaksi.

Dragon’s Teethin kentät on selvästi suunniteltu Conquest ja Chain Link -pelimuotojen ehdoilla, mutta ne ovat ihan siedettäviä myös Rush-kenttinä. Ongelmana ovat yhä Rush-moodia yleisesti riivaavat tappajasegmentit, joissa MCOM-asemia tavoittelevien hyökkääjien tehtävä muuttuu lähes mahdottomaksi, jos puolustajat ovat yhtään kartalla.

Chain Linkin idea on nopeasti selitetty: se on Conquestia, jossa pistelasku perustuu siihen, että joukkueiden on valloitettava vierekkäisiä lippuja. Lippuja ei siis kannata vallata mielivaltaisessa järjestyksessä, vaan järjestelmällisenä rintamana kohti vihollisen karttapuoliskoa.

Helikopteri on harvinainen näky Dragon’s Teethin ajoneuvoista riisutuissa kentisssä.

Los Angeles > Tukholma

Ottaen huomioon miten paljon aseita Battlefield 4:ssa on jo valmiiksi, Dragon’s Teethin viidestä pyssystä on mahdoton tehdä numeroa.

Tai no, yhdestä on pakko, sillä Bulldog-rynnäkkökivääristä on muodostunut pelin uusi (ja vihattu) muotiase. Pahennuksen ymmärtää, sillä pelitasapainoa järisyttävä koirapyssy on speksattu kuin järeäkaliiperinen SCAR-H ilman SCAR-H:n keskeisiä heikkouksia (matala tulinopeus ja pieni lipas).

Foorumeilla itketään myös uuden Desert Eagle -pistoolin ylivoimaisuutta, mutta sitä on jo vaikeampi ottaa vakavasti. Jos joku oikeasti haluaa tuoda pistoolin rynnäkkökivääritaisteluun, en voi kuin nostaa sille vertauskuvallista hattuani.

Uusista lisävarusteista ballistinen kilpi on näppärä, mutta sen käyttömahdollisuudet tuntuivat aika rajallisilta. Kauko-ohjattavassa robottitankissa olisi kaikki ainekset pelin pilaajaksi, mutta sitä ei onneksi voi valita yhdenkään sotilasluokan aloitusvarusteeksi. Etsivä löytää sen kentältä.

Oli höysteistä mitä mieltä tahansa, Dragon’s Teethin voittaa puolelleen mainiolla kenttäkattauksellaan. Neljästä kentästä peräti kolme uskaltaa luokitella hyviksi ja Propagandan suorastaan erinomaiseksi. Yhtä korkeaan laatutasoon päästiin korkeintaan Battlefield 3:n suosikkikenttiä häpeilemättömästi kierrättäneestä Second Assault -lisärissä.

Tiedän, että mielipiteeni on radikaali, mutta en ole koskaan liiemmin välittänyt Battlefieldin ajoneuvoista, jalkaväen rooli on ylivoimaisesti mielenkiintoisempi. Turvallisessa tankissa istuminen ei mitenkään vastaa sitä vaaran ja saavutuksen tunnetta, josta puskissa tetsaavana jalkamiehen pääsee nauttimaan. Ajoneuvoista riisuttu Dragon’s Teeth on täsmälleen sellaista Battlefieldia, jota rakastan.

Aavistukseni osui kerrankin oikeaan. Aivan kuten Naval Striken arvostelussani uumoilun, kehitysvastuun siirto Tuhkolman DICE:ltä Los Angelesin DICE:lle oli juuri sellainen piristysruiske, jota Battlefield 4:n lisäosat kaipasivat. Jäljellä on vielä viides lisäri ja siltä uskaltaa Dragon’s Teethin perusteella odottaa hyvää.

 

Kunhan et rakastaja liikaa ajoneuvoja, Battlefield 4: Dragon’s Teeth on erinomainen lisäosa.

 

89