BMX XXX -pyöräily hakee markkinarakoa halvoilla, mutta kieltämättä tehokkailla ratkaisuilla. Z-Axisin pelissä mässäillään seksillä ja alapäähuumorilla: naishahmot kiitävät ruudulla nännipihat vilkkuen.

Hahmon muokkaaminen on ennakkoon yksi puhutuimmista ominaisuuksista ja se on johtanut jopa pelin myynnin kieltämiseen parissa maassa. Erilaisia kuteita, naamoja, lettejä ja koristetilpehöörejä löytyy melkoinen liuta. Ja kyllä: naiset voivat pyöräillä rinnat paljaina. Pelimaailma kiittää ja kuittaa. Vakiopyöräilijöitä voi riisua vapaasti alushousuihin asti ja BMX-pyörän ominaisuudet parantuvat kenttiin piilotettuja osia etsimällä.

Osia hakiessa kentillä roikkuvat katselijat huutelevat muka härskejä pelaajan perään, mutta suurin osa jutuista on munatonta mussutusta. ™rvelökännisen huumorintajulla satunnaiset höpinät ja muut eleet naurattavat pari kertaa, mutta asiaa ei yhtään auta puheenparsien jatkuva junnaus.

Jos temppuilet muutaman tutun rampin tuntumassa, lähistöllä norkoilijat heittävät joka kierroksella samat kuivat kuitit. Tuoreena hymyilyttävä lässytys eltaantuu hermoja kiristäväksi jorinaksi kymmenennen kerran kuultuna. De La Soulin, Green Dayn ja kumppaneiden esittämä rempseä musiikki pelastaa jotain.

Silikonipallona luokses pompin

BMX XXX:n ajofysiikka kuuluu kumipallokoulukuntaan: pyöräilijä kimpoaa seinistä törmäyskulman mukaan ilman vauhtisakkoa. Kontrollien temppunamiskat toimivat napakasti, mutta surkea nopeuden säätö pilaa tuntuman tehokkaasti. Pyöräilijä kiihdyttää heti täyteen vauhtiin, kun tattia sipaisee eteenpäin. Arvaamattomasti reagoivat jarrut viimeistelevät sekavan tilanteen, sillä sivukujilla ja kapeissa koloissa touhu rapautuu surkuhupaisaksi poukkoiluksi.

Komeimmat kikat tehdään ilmassa, jossa loikan jälkeen ojennellaan raajoja tai kieputetaan pyörää. Tempun dramaattisuutta lisätään iholle sukeltavalla kameralla. Monipuoliset koukerot irtoavat kevyesti, joten oikea laskeutumiskulma muodostuu brassailun vaativimmaksi osuudeksi. Erilaiset grindaukset ja staattiset standit ovat myös tärkeitä kikkoja.

Tripla-äksän kahdeksan pyöräilyaluetta jakautuvat vapaamuotoisiin tehtäväkenttiin ja temppukisoihin. Yhden tehtäväkentän 20 lyhyttä keikkaa ovat miellyttävän vaihtelevia operaatioita. Ennätysmetsästyksen ohella kyyditään muun muassa strippareita ja muita hämäriä heppuja. Vähintään puolet tehtävistä täytyy läpäistä, mikäli mielii uuden areenan kimppuun.

Kauppakeskus, Las Vegasin kasinohelvetti ja vanha avaruuskeskus ovat mukavan meneviä kenttiä. Aakeella laakeella temppuilu ja kruisailu on parhaimmillaan viihdyttävää menoa, mutta valitettavasti ontuvan tehtävärakenteen myötä pelkkä taidokas kikkailu ei riitä etenemiseen.

Usein tehtäväsuunnittelu pakottaa pyöräilijät tuskallisen ahtaisiin loukkoihin. Monet periaatteessa hauskat tehtävät pilataan ärsyttävän tiukoilla aikarajoilla ja sekkarin pillin mukaan puurtaminen kiristää korsettia pari vetoa liikaa, sillä tavoiteryppään läpäisy avaa vain unettavan banaaleja strippausvideoita.

Paljasta pintaa

On helppo kuvitella, mitä Z-Axisin ja Acclaimin pomojen mielessä liikkui, kun BMX XXX päätettiin tehdä: silmissä kiiluivat dollarinkuvat ja roisin aiheen myötä avautuva ilmainen palstatila. Mainettaan kiltimmän tissipyöräilyn kohdeyleisö jää kuitenkin hämärän peittoon.

Taannoisilla GameWorld 2002 -messuilla BMX XXX:n edessä jonottivat pipon verran vaahtosammutinta tanakammat esiteinipojat. Naparot eivät peliä saa ostaa ja aikuiset näkevät paljasta ihoa muualla ja huomattavasti vähemmällä vaivalla, paremmasta laadusta puhumattakaan.

Korkeintaan keskinkertainen pelimoottori, kuivakka grafiikka ja typerän tiukat aikarajat pilaavat bileet myös paatuneilta temppupelifriikeiltä. Tony Hawkit, Kelly Slater ja snoukkauksien kärkikaarti pyyhkivät BMX XXX:llä strippibaarin lattiaa. BMX XXX kannattaa poimia mukaan vain, jos haluaa kerätä hyllyynsä pelihistorian kököimmätkin kummajaiset.