En tiedä, mikä pelihahmo lienee hengissä olevista kaikkein vanhin, mutta Bomberman kuuluu pappakerholaisiin. Pommittaja jaksaa heilua PSP:n lisäksi uudessa kuosissaan Nintendo DS:llä. Melkoinen suoritus 24-vuotiaalta pelivanhukselta kaiken maailman nuorten 3D-vamppien seurassa.
Suorakaiteen muotoisessa sokkelossa kipittää Bombermanin perässä joukko erilaisia päiviltä päästettäviä ilkimyksiä. Bomberman pudottelee risteyksiin pommeja, jotka ajastettuna räjähtävät tuhoten ympäriltään esteet ja elollisen. Osa vastustajista on hitaasti matelevia tolloja ja osa suihkii turbomoottorilla pitkin poikin käytäviä. Bomberman ei kavahda, vaan painaa rohkeasti pommeinensa kaiken liikkuvan kimppuun. Käytävillä olevat esteet räjäytetään tieltä, ja miellyttävän usein este jättää jälkeensä kivoja kykyjä: lisäaikaa kentän selvittämiseen, vikkelämpiä kinttuja, tehokkaampia pommeja sun muuta mellevää tarpeistoa. Jostain syystä saan kummallista tyydytystä kentän selvittämisestä ilman kyvyn kykyä – sekin on nimittäin mahdollista, joskin vaikeampaa ja vaatii toistuvia yrityksiä. Okei, tunnustan, lisäaikaa olen muutaman kerran käyttänyt hyväkseni.
Uutta PSP-versiossa on kykyjen varastointimahdollisuus. Bonuksia ei ole pakko käyttää heti, vaan ne voi jättää ruudun sivussa näkyvään valikkoon ja ottaa käyttöön vasta sitten, kun henki on ahtaalla.
Kun viimeinenkin vihollinen on hengetönnä, pappa pääsee esteen alta paljastuneeseen teleporttiin ja singahtaa seuraavaan kenttään. Esteitä siis kannattaa paukautella sileäksi myös silloin, kun ne eivät ole liikkumisen tiellä. Näin teleportti on valmiina sillä toiseksi viimeisellä sekunnilla, kun se viimeinenkin vastustaja pamahtaa taivaan tuuliin. Kenttää pystyy pelaamaan viimeisen sekunnin jälkeenkin, mutta jatkoajalla käytävät täyttyvät liukkaasti liikkuvista herhiläisistä, joiden keskellä ei kauan hengissä pysy.
Yksinpelikentät on jaettu kymmenelle eri planeetalle, joissa on omat kuvalliset teemansa. Jo vapautetulle planeetalle voi palata, jos haluaa yrittää uutta nopeus- tai piste-ennätystä tai vaan nauttia paukuttelusta. Kunkin planeetan viimeinen eli 10. kenttä on omistettu erityiselle IsoSika-tyyppiselle kuritettavalle. Osa näistä pallopäistä onnistuu tekemään itsemurhan juostessaan tohkeissaan omiin pommeihinsa. Läpäisyyn riittää, jos muistaa pysytellä pois pahisten jaloista ja räjähdysten kantomatkan ulottumattomissa.
Kun kaikki uudet sata kenttää on pelastettu, kone putkauttaa ilmoille ikään kuin bonukseksi vielä 50 kenttää, eli ne vanhat tutut alkuperäiset Bomberman-kentät. Suurin pommitusinto lienee siinä vaiheessa hiutunut ohueksi, mutta yhtä kaikki kaunis ele pelintekijöiltä.
Joillekin se paras Bomberman-kokemus on aina ollut kimppapelissä kavereitten rääkkääminen, eikä PSP-versiosta ole unohdettu tätä vaihtoehtoa. Moninpeliä varten on tehty läjäpäin erilailla käyttäytyviä kenttiä: on jäistä luistelua, kuilu keskellä kenttää, minipientä temmellysaluetta kiihkeitä lähikontakteja luomaan ja teleportteja, jotka sinkauttavat pelaajan uuteen kohtaan. Kentät myös tuntuvat erilaisilta, eivätkä ole pelkkää silmänlumetta ja pelillisesti tyhjää krääsää. Lähiverkkopeliin vaaditaan pelaajilta PSP:t, mutta vain yksi Bomberman-peli, sillä moninpelikentät voidaan jakaa verkossa.
PSP:n Bomberman on yhtä yksinkertainen ja hurmaava kuin aikaisemmillakin tapaamisilla. Kannettavaan koneeseen se sopii erinomaisesti yksin pelattavaksi nopeatempoisten pelisessioitten takia, ja toki kaverinmättöön yhtä lailla, mikäli tutuista löytyy tarpeeksi monta koneellista pommittajaa. Elämää suurempaa syvyyttä ei Bombermanissa ole ollut koskaan eikä ole tässäkään versiossa. Kyse on hauskanpidosta, nopeudesta, hyvästä onnesta ja reflekseistä, ja hyvä niin.
Ka-Boom!
70
