Kimppakivaa Pandorassa

Asetta mä metsästän. Tahdon saada suuren. Enkä pelkää ollenkaan. Paitsi yöunieni puolesta.

Borderlands (Pelit 11/2009, 87 p) oli jotain täysin uutta. Se yhdisti ennennäkemättömän taitavasti räiskintää, roolipeliä ja diablomaista tavaran haalimista, ja viimeisteli paketin sarjakuvamaisella ulkoasulla, jolla se teki selkeän pesäeron normiräiskintöihin.

Vaikka tahkosin ensimmäistä Borderlandsia ja sen lisäosia täydelliseen kyllästymiseen asti, odotukseni jatko-osalle eivät olleet korkealla. Keräilyviettini oli kadonnut, edes kolmannen Diablon ilmestyminen ei kiinnostanut vanhaa Diablo-intoilijaa. Millä muka Borderlands 2 voi herättää sisäisen metsästäjä-keräilijäni?

Lontoossa Gearboxin toimitusjohtaja Randy Pitchford laski kätensä olkapäälleni, katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Rakkauslapsemme on kaikin puolin parempi kuin edeltäjänsä. Ympäristöt ovat hienompia, hahmonkehitysjärjestelmämme on palkitsevampi ja huumoria piisaa entistä enemmän. Sitä on yksinkertaisesti ilo pelata.”

Pitchford, olet niin oikeassa: Borderlands 2 on timanttinen jatko-osa. Se koukuttaa. Ja pahasti.

Jack sivaltaa

Tarinankerronta ei edelleenkään ole Borderlandsin suurin vahvuus, mutta juoni on selvästi parempi kuin edeltäjässä. Paha Hyperion-korporaatio on ottanut napakan niskaotteen Pandorasta ja sen asukkaista. Firman johdossa häärii omahyväinen Handsome Jack, joka yrittää räjäyttää sankarinelikon atomeiksi jo intron aikana. Onneksi valtakunnasta löytyy vielä yksi Claptrap, joka kaivaa hautautuneet sankarit esiin. Alkaa matka kohti Sanctuarya, Pandoran ainoaa turvapaikkaa ja vastarintaliikkeen pesäkettä.

Handsome Jack on hauska pääpahis, jolta löytyy rutkasti persoonallisuutta. Väkivallasta ja rahasta nauttiva Jack jakelee sankareille auliisti ilmaisia elämänohjeita à la: ”Ettekö voisi päästää itseänne päiviltä, jotta minun ei tarvitse vaivautua” ja tärkeitä tietoja tyyliin: ”Hankin itselleni timanttihevosen, koska olen rikas.” Edellisen osan hahmoja on aina kiva tavata, Roland on jopa vastarintaliikkeen johtaja, ja liikkeen toiminnassa on mukana myös Lilith. Sanctuaryn kaupungin kaduilla törmää vaikkapa Scooteriin tai tohtori Zediin. Ja myös lukkarinrakkauteni ykköskohteeseen, jo nimellään säväyttävään Marcukseen.

Pandora tuntuu alusta asti aiempaa vapaammalta ja tunnelmallisemmalta paikalta. Alun lumiset maastot miellyttävät silmää, myöhemmin seikkaillaan muun muassa padolla, aavikoilla ja kaupunkimaisemissa. Toiminta vaihtelee juuri sopivasti: toisinaan taistellaan tiukassa putkessa sisätiloissa, välillä kruisaillaan avoimessa maastossa maastoauton lavalla.

Visuaalisessa tyylissä on mainio tasapaino. Pilapiirrosmaiset hahmot, paksut reunaviivat ja värikkäät maisemat antavat Borderlandsille vahvan omaleimaisen ilmeen, jota hyödynnetään myös uusien hahmojen lyhyissä esittelyvideoissa. Yhtä lailla onnistuneita ovat taustamusiikit, jotka rakentavat tunnelmaa hienosti.

Borderlands 2 ansaitsee erityismaininnan huumoristaan. Sivuhahmot moottoriturpa Claptrapista tonnikeiju Ellieen ja brittiaateliselta kuulostavaan Sir Hammerlockiin hymyilyttävät. Populaarikulttuuriviittauksia ammutaan sarjatulella, oman osansa saavat niin Star Wars kuin ysärisuosikki Teinimutanttininjakilpikonnat. Kaikki vitsit eivät uppoa maaliinsa, mutta ensiluokkainen ääninäyttely paikkaa hutilaukauksetkin.

 

Mutkia matkaan

Loppujen lopuksi Borderlandsissa on kyse keräilystä. Siinä kerätään aseita, tasoja ja rahaa. Pääjuoni on metsästäjä-keräilijälle vain taustamelua, joka mahdollistaa vimmaisen keräilyharrastuksen. Vastustajia lahdataan sen takia, että ne tiputtaisivat paremman paukkuraudan, tehtäviä suoritetaan kokemuksen takia ja turha kama kärrätään asekauppiaalle, jotta voi ostaa päivän tarjouksessa olevan supertykin.

Borderlandsista löytyy ase jokaiselle maapallon asukkaalle. Rajana on vain mielikuvitus. Kolme luotia kerralla sylkevä kiikaritähtäimellä varustettu pistooli, joka sytyttää vastustajat tuleen? Onnistuu. Tarkkuuskivääri, joka syö vastustajan suojakilven sekunnissa ja parantaa lähitaisteluvahinkoa? Ladattaessa vastustajan silmille räjähtävä haulikko? Miksei.

Aseiden lisäksi reppuun tarttuu suojakilpiä, kranaatteja ja luokkakohtaisia modeja, jotka antavat erilaisia bonuksia hahmojen kykyihin. Tehtävistä ja vastustajilta saa myös skinejä, joilla voi muokata hahmonsa ulkonäköä yksilöllisemmäksi.

Hahmonkehitys on muutenkin monipuolisempaa kuin edeltäjässä. Kaikilla neljällä hahmoluokalla on kolme kykypuuta, joista valita. Kahdella aseella yhtä aikaa räiskivä gunzerker-kääpiö voi erikoistua kestäväksi tankiksi tai tuhoa kylväväksi asehulluksi, kommando osaa tehdä tykkitornistaan pitkän matkan ydinpommin tai verhota tiimikaverit suojakilven taakse. Seireeni puolestaan pystyy kääntämään phaselock-kyvyllään viholliset toisiaan vastaan tai virvoittamaan tuupertuneen joukkuetoverin, salamurhaaja voi harhauttaa vastustajiaan hologrammikopiolla ja iskeä miekalla niiden selustaan tai panostaa kriittisten osumapaikkojen löytämiseen ja niihin iskemiseen.

Kokemuspisteitä ei kannata ripotella sinne tänne, parhaat taidot on sijoitettu kykypuiden alimmille oksille. Etenkin ryhmässä pelatessa nelikon koostumusta on syytä miettiä. Porukka, jossa on ainoastaan vahingontekijöitä, on kovimpia pomoja vastaan vaikeuksissa. Joissakin tapauksissa yhden ryhmän jäsenistä kannattaa erikoistua muita auttavaksi tukihahmoksi. Onneksi kenenkään ei tarvitse jumittua yhteen rooliin loppuiäkseen, kykypuut voi nollata helposti Sanctuaryssa.

Foursome, awesome

Pandorassa temmeltäminen viihdyttää aikansa yksinpelinä, mutta parhaimmillaan tiivistunnelmainen räiskintä on moninpelinä. Konsolistit voivat nauttia Borderlandsinsa jaetulta ruudulta tai verkon kautta, pc-pelaajat lyöttäytyvät yksiin verkossa tai Pelit-lehden foorumilla.

Borderlands ei ole liian helppo, vaikka samaan porukkaan löytyisi neljä taitavaa pyssysankaria. Viholliset muuttuvat sitä vahvemmaksi, mitä enemmän pelaajia serverillä on, samaan tahtiin paranee myös tykinruoalta tippuvan tavaran laatu. Etenkin jotkut pomot tarjoavat kunnon haasteen. Jos voimakkaimpia vihollisia ei tykitä keskitetysti alas ja löydä niiden kriittisiä osumapaikkoja, on tasokaskin tiimi ongelmissa.

Mutta voi pojat sitä menon ja meiningin määrää, kun hyökkää hyvässä porukassa Jackin kätyreiden kimppuun uuden tavaran toivossa! Mainiot musiikit kohottavat fiiliksen kattoon ja viholliset kaatuvat räjähdysten ja veriroiskeiden saattelemana, kun joukkue puskee neljän voimalla eteenpäin. Avoimeen maastoon rynnistäminen on yleensä kuolemantuomio, fiksumpaa on edetä tiiviinä ryppäänä, jolloin kaatuneet kaverit on myös helppo elvyttää.

Testasin Borderlandsin sekä Xboxilla että pc:llä. Konsoliversio näytti yllättävän hyvältä ja jaetun ruudun kaksinpeli maittoi, mutta pc-versio on tietysti skarpimman näköinen ja pelattavuudeltaan sujuvampi. Erona lonkalta käännettyyn ykköseen, pc-versioon on nyt oikeasti panostettu. No, autoilla ajelu oli kummallakin alustalla yhtä kankeaa ja pc-version inventaario on toteutettu huonosti, mutta nämä ovat kokonaisuuden kannalta pieniä vikoja.

Borderlands 2 on erinomainen työnäyte Gearboxilta. Persoonallinen tyyli, laaja maailma ja hauskat hahmot viehättävät, tiivistunnelmainen taistelu ja loputon aseiden määrä koukuttavat. Paketin viimeistelee hieno tekninen toteutus ja onnistunut kimppapeli.

Randy, näen sen nyt. Rakkautenne voima todella on suuri!

 

Ota pirulta pikkusormi

Ajattelin leikkiä paholaisen asianajajaa, koska Diabloa lainaavat satunnaiskaman loottaamiseen perustuvat pelit eivät ole suurin suosikkini.

Pieleen meni, sillä Borderlands 2 tekee jotain oikein. Todella silmää miellyttävä persoonallinen grafiikka ja onnistunut huumorin sävyttämä tunnelma eivät vielä riitä, ehkä se on se vapaan tuntuinen seikkailu isoissa kentissä ja dynamiikaltaan hyvä taistelu. Loottaamisessa voisi silti pyrkiä suuntaan vähemmän mutta parempaa.

Niin tai näin, pelisessioiden lopettaminen oli oudon vaikeaa. Vielä kauan sen jälkeen kun olin jo päättänyt, aina oli pakko kurkistaa ihan vain nurkan taakse.

Ottaen huomioon, kuinka paljon Gearbox kehuu kohderyhmätestauksellaan, en ymmärrä, miten pelissä voi silti olla näin outo käsitys ajoneuvoilla ajelusta. Vielä vähemmän ymmärrystä riittää ennätyshuonolle inventaariolle. Näin kankeaa ja huonosti toimivaa jälkeä voi tuottaa vain valtion rahoittama projekti.

Kun pc-version kanssa muuten on nähty kiitettävästi vaivaa, inventaarionkin olisi voinut vetää uusiksi. Harva tätä padilla pelaa.

Komea Niko

89 + Pelit suosittelee