Objektiivisesti ottaen

Edes maailman tuho ei lopeta poliisin ja anarkistien ikuista taistelua. Onneksi, sillä Brink on haastavan tiimipelin ystävälle arkkipäivää.

Minä odotin Brinkiä tosissani, sillä sen isä, Quake Wars, on nettiräiskinnöistä ykkössuosikkini. Lopetin pelaamisen vasta kun tajusin, että minulla on kenttien joka kivelle oma lempinimi. Koska Splash Damage ei julkaissut pelille työkaluja, fanit eivät tuottaneet sisältöä, ja koska pelin menestys oli vaatimaton, ei sitä tullut virallisestikaan. Quake Wars on kulttipeli, jolla on edelleen, 4 vuotta myöhemmin, vankasti pelaajia.

Huolissani seurasin Brinkin saamaa ristiriitaista vastaanottoa. Onneksi tekniset ongelmat korjataan, ja moninpelin lagiin auttaa PC-versiossa dedikoidut serverit. Onneksi osa haukuista johtuu vain siitä, että Brink on hyvin erilainen moninpeli, joka peli-ilmaston muutoksella kerää Ark-vihollisia.

Tapahtui viime boksissa

Lyhyenä kertauksena ilmastonmuutoksen seurauksena vesi nousi ja tulvaa paettiin Arkin keinosaarelle. Nyt turvajoukot ja kapinalliset ottavat yhteen. Brink on harvinainen päämäärävetoinen tiimiräiskintä. Toinen puoli pyrkii tekemään jotain, mitä toinen yrittää estää aina aikarajan loppuun.

Hahmon ruumiinrakenne (kevyt, normaali tai raskas) määrää nopeuden, hiparit sekä aseet, joita hahmo voi käyttää. Hidas, kestävä, raskas voi käyttää kaikkea pistoolista miniguniin. Luokkia on neljä (sotilas, lekuri, pioneeri tai vakooja). Aseet ovat kaikille yhteiset, luokkaerot syntyvät ominaisuuksista.

Taistelussa on pyritty Call of Dutyn nopeuteen ja vipellykseen, mikä vähän harmittaa. Asevalikoima on suorastaan tylsä. Ne ovat kaikki leikkipyssyn näköisiä tuliaseita, tyhmillä nimillä ja keskinkertaisilla äänillä. Aseiden kustomointi sentään auttaa.

Bändissä ei vedetä sooloja

Brink on peli, jolla on sanoma, ja se ajaa sitä fanaattisuudella, joka saa normiräiskijän takajaloilleen. Kuin De Niro Lahjomattomissa, se vetelee nuppiin baseball-mailalla huutaen mantraansa ”tiimipeli, tiimipeli, tiimipeli!”

Vain tavoitteessa onnistuminen on tärkeää, henkilökohtainen kunnia ja sankaruus on poistettu: pistetaulukko ei näytä tappoja lainkaan, se näyttää vain kerätyn kokemuksen. Ja sitä kokemusta tulee kaikesta, mutta varsinkin tiimin auttamisesta.

Taistelun vaaka pitää saada kallistumaan omalle puolelle, joten hahmoluokat buffaavat toisiaan (ja itseään). Pioneeri lisää aseeseen neljänneksen tehoa, lekuri hipareita, sotilas jakaa lisää ammuksia. Kokemuksella ostettavasta valtavasta määrästä muita ominaisuuksia löytyy lisää buffeja.

Pidän tavasta, jolla brinkiaanit liikkuvat kuin sisiliskot. Sankarit eivät pysähdy esteisiin, vaan tosi sulavasti kiipeävät yli tai sujahtavat ali niin että heilahtaa. Laiheliinit osaavat tuplahypätä ja kipuavat paikkoihin, jonne muilla ei ole asiaa. Myös kavereiden buffaaminen tai tarvikkeiden jako on todella sujuvaa. Maassa makaavaa ei mennä viereen elvyttämään, sille nakataan lääkeruisku matkan takaa ja jatketaan kohti uusia potilaita.

Minä olen ruma ja arrrrpinen

Quake Warsissa stroggit muuttivat vangiksi saatuja ihmisiä stroggeiksi, Brinkissä peli itse on joutunut gonsoliidien kouriin. Nämä ovat poistaneet ajoneuvot ja avoimet ulkokentät, leikanneet maksimipelaajamäärän kuuteentoista, lisänneet peliin hahmotuunauksen plus täysin turhan ja heikon juonellisen yksinpelin. Yksinpeli toimii samalla co-op-pelinä, jossa (tyhmähköt) botit korvaavat puuttuvat kaverit.

Naamanvääntely on ehkä tarpeetonta mutta hauskaa. Hevosennaamaisesta sankarista saa viritettyä ihan mitä vaan paitsi naispuolisen. On relettä, tukkaa, tatuointia ja vaikka mitä, joista syntyy outo kammotus. Koska hahmoaan ei itse näe pelissä, eikä muitakaan juuri ehdi kytätä, vähän epäilyttää homman mielekkyys.

Naamasta viis, ominaisuudet painavat ja niitä ostetaan, kun taso nousee. Hölmönä ratkaisuna avattavasta matskusta suurin osa on heti auki ja loput avataan luokkakohtaisissa haastepeleissä. Hahmojen tasokatto tulee vastaan melko pian, mutta idea onkin tehdä neljä hahmoa, jokainen oman alansa spesialisti. Yleismies Jantunen ei opi kuin perusjutut joka luokasta.

Think Brink or sink

Brinkin onneksi sen tavoitepohjainen sydän sykkii todella vahvana. Yhdessä tehtävässä esimerkiksi toisen puolen pitää räjäyttää portti, saattaa robottia, sen avulla kaapata virusnäytelaukku ja kuljettaa se maaliin. Päätehtävän voi suorittaa vain tietty luokka, muille on erilaisia vähäisempiä tehtäviä, kuten esteiden rakentelua, bonuskomentopisteiden kaappailua sun muuta. Vaihtelua on mukavasti ja kenttiä kahdeksan, lisää toivottavasti tulossa.

Ongelma tässä pelimuodossa on vaikeuskynnys. Tehtävän valinta on helppo eikä Brink säästä rautalankaa. Sokkeloiset kentät pitää opetella, sillä vaikka maali näytetään selvästi, tie sinne voi olla vähemmän selvä. Vielä suurempi kynnys on se, että tiimin täytyy oikeasti osata ja ymmärtää, mitä pelissä voi ja pitää tehdä.

Kun puolustajat tukkivat solmukohdan, peli helposti tukehtuu asemasodaksi, jos hyökkääjän lekurit eivät tajua buffata kavereilleen lyhyttä kuolemattomuutta, tiedä hyvää oikoreittiä selustaan tai jotain. Kun nämä ehdot täyttyvät, tarjolla on poikkeuksellisen nautittavaa pelaamista. Kunhan ensin Brink Config Editorilla säätää FOVin hyväksyttäväksi.

Ei, Brink ei todellakaan ole koko kansan kiva nettiräiskintä. Veikkaan, että konsoleilla Brink hiipunee vauhdilla, PC:llä se jää(nee) Quake Warsin kaltaiseksi kestokulttipeliksi.

Toisaalta olen pettynyt. Edellinen Quake Wars -subutexini Bad Company 2 ja sen rush-pelimuoto oli suoraviivaisempaa, mutta räiskintänä merkittävästi parempaa menoa. Lisäksi Brink vaatii ehdottomasti vähintään vielä toisen päivityksen, jotta grafiikka- ja ääniongelmista, servereille liittymisestä ja satunnaisesta lagista päästään eroon.

Toisaalta olen huojentunut. Vikoineenkin Brink nappaa minua niin selvästi, että tämän kesän tappojuhlissa nautin drinksua ja brinksua.