Pienillä, mutta isorenkaisilla radio-ohjattavilla ranta-autoilla mennä huristetaan pitkin mielikuvituksellisia maisemia. Kanssakilpaajien voittaminen on tietysti tärkeää, mutta ratoja voi käydä omaankin tahtiin tutkailemassa ja etsiä samalla niitä maankuuluja salaisia poukamia. Johan on bugginen peli.
Menovehkeen voi valita usean eri vempaimen joukosta ja pelin edetessä valinnanvara alati paranee. Menestyksekäs pelaaja nimittäin palkitaan uusilla entistä rivakammilla bonusautoilla. Virittelyn iloa ei tarjota, mutta kunkin auton huippunopeus, kiihtyvyys ja ohjattavuus ovat sentään erilaiset.
Autonvalinnan jälkeen huristetaan erikoiseen teleporttihuoneeseen, jossa valitaan vielä sopiva etenemisreitti. Aluksi vain muutama rata on avoinna kisaamista varten, mutta ykkössijat aukaisevat nopeasti lisää ihmeteltävää pelaajan tutkailtavaksi. Jaetun ruudun kaksinpelikin luonnistuu kaverin kanssa, mutta nelinpelikoitoksia ei tällä kertaa tarjoilla.
Bill Gates ja porttiteoria
Radat ovat hauskannäköisiä ja kuvallista vaihtelua on riittävästi. Säännöllisin väliajoin eteen tupsahtavat portit tuovat mieleen kolikkopeli- ja Commodore 64 -ikiklassikon Buggy Boyn. Porttien läpi kannattaa huristella, koska ne tuovat hetkeksi lisävauhtia tai vaikkapa iskevät ärväkkään, vihollisia kunnioittamattoman pökkimiskyvyn päälle.
Kyvyn aktivointi vaatii kuitenkin hitusen verran kärsivällisyyttä. Kukin portti on nimittäin tietyn värinen ja sen läpi köröttely tuo plakkariin kyseisen värisen ikonin. Vasta porttien sompailu oikeassa järjestyksessä aktivoi lopulta erikoisominaisuuden. Innokas ratinvääntäjä tutustuu portteihin tosissaan ja saa palkkioksi esimerkiksi aavekyvyn, jonka avulla voi ajaa vaikkapa läpi lukittujen ovien.
Buggy on palkitseva peli. Uudet radat ja autot innostavat kiitettävästi ja porttien läpi huristelu on oikeastaan vallan hauskaa. Salaisuuksiakin on piilotettu peliin kuin Mario Kartiin konsanaan. Grafiikka on värikästä ja hyvin peliin sopivaa, eikä ääniäkään voi moittia.
Valitettavasti ohjelmoijat ovat kumminkin lipsuneet pahasti iltapuhteessaan. Ruudunpäivitys vaihtelee paljon ja pahimmillaan ruudun kansoittuessa vihollisbuggeilla näkymät nykivät todella rankasti. Tämä vie kontrollit hetkeksi törkyisen epätarkoiksi ja sammuttaa peli-ilon ohimenevästi tyystin. Joillakin radoilla maisemat liikkuvat kyllä jouhevasti, mutta toiset radat jättäisi mieluusti kokonaan väliin. Ilman ykköstiloja kullakin radalla pelissä ei kuitenkaan etene, joten itku ei auta.
Kokkelipiimää ja kinuskikastiketta
Sääli, että niinkin triviaali asia kuin kokkareinen ja tahmaileva ohjelmointi tekee Buggystä lopulta keskivertokaartin kansoittajan. Muutama viikko lisää koodinoptimointia ja Buggy olisi voinut olla lajissaan suorastaan erinomainen tekele. Tällaisena se jää nopsaan hyllylle pölyttymään ja sehän tuskin oli pelintekijöiden tarkoitus. Jospa joku olisi keskittynyt edes hetkeksi laadunvalvontaan.
Hauska ratadesign ja velmu porttisompailu mutristavat ikenenpäälliset kuitenkin Naantalin keskustähden suuntaan. Ajotuntuma on etenkin ratilla mukavan rento, vaikkei realismia tavoitellakaan. Menokki pomppii poukareelta toiselle mukavan lennokkaasti ja nokka nöpöttää villinkin ilmalennon jälkeen ainakin suurinpiirtein menosuuntaan. Wrooom!
78
