Tulevaisuudessa mikään ei ole hyvin. Alienit ovat vallanneet maan ja tehneet ihmisistä aivopestyjä kyborgeja. Kaupungit ovat raunioina, synkkyys ja epätoivo vallitsevat ja vain pieni osa ihmisten vastarintajärjestöä on enää hengissä.
Yksi mies, luutnantti Vaughan, voi pelastaa tilanteen. Tiedemiesten avulla Vaughanin kehoon on asennettu kehittynyttä alien-teknologiaa, mikä tekee hänestä selvästi tavallista sotilasta tehokkaamman tappokoneen. Niinpä tämä brittiaksenttia vääntävä, erehdyttävästi Terminaattoria muistuttava köriläs lähetetään uhkarohkealle maailmanpelastusretkelle apunaan vain aseensa sekä puhelinlangan toisessa päässä roikkuvat taustajoukot.
Vauhtia, toimintaa ja... zzzzzz
C-12: Final Resistance on suoraviivaiseen räiskintään painottuva 3D-juoksentelu, joka tuo etäisesti mieleen Syphon Filtterin. Pelaaja ohjastaa Vaughania ympäri synkkää pelimaailmaa, silppuaa vastaankävelevät viholliset mittavalla asearsenaalilla, keräilee sinne tänne ripoteltua roinaa, kuten lääkepakkauksia, panoksia ja avainkortteja, sekä selvittää tehtäviä.
Suurin ongelma, tylsyys, iskee heti. Vaughan on täysin persoonaton ja yhdentekevä hahmo, tehtävänannot ovat todella yksitoikkoisia ja suoraviivaisia operaatioita, jotka perustuvat ensimmäisen vastaantulevan napin painamiseen tai avainkortin käyttämiseen. Tehtäväkuvaukset ovat tyyliä: pelasta joukko loukkuun jääneitä sotilaita tai neutralisoi vihollisen tykkiasema.
Taisteluita puhkeaa vähän väliä, kun noin joka kolmannen nurkan takaa kömpii esiin vihamielinen kyborgi. Koska vastukset ovat bosseja lukuunottamatta hitaita, tyhmiä ja helposti tapettavia, taisteleminen on enimmäkseen latteaa ja mielikuvituksetonta aseella roiskimista, ja suurin piirtein yhtä jännittävää kuin pullasorsien ammuskelu puistossa. Olematon juoni ei kiinnosta pätkääkään.
Teknisesti suurin ongelma on kroonisesti vääriin suuntiin venkoileva kamera, jonka kanssa saa tuskailla koko ajan. Kamera pyrkii seuraamaan Vaughania takaa, mutta tekee sen niin hitaasti, että kameraa joutuu käytännössä pyörittelemään itse. Tämä ärsyttää etenkin taisteluissa, joissa näköyhteys viholliseen häviää liian helposti kameran liikkeiden takia.
Kontrollit ovat yksinkertaiset, vaikka lähes kaikki napit ovat käytössä. Pienet epätarkkuudet törmäysfysiikassa ja joskus hieman laiskasti napinpainalluksia seuraavat liikkeet nakertavat pelattavuutta sen verran, ettei kovin jämäkästä ohjaustuntumasta voi puhua.
Vain keskinkertaisuuden ystäville
Grafiikka on parasta antia, vaikkei sekään ylisanoihin kannusta. Maisemat ovat yksityiskohtaisia ja synkän väripaletin luoma futuristinen tunnelma on kohdallaan. Lukuisat räikeät bugit, kuten warppailevat tekstuurit ja saumojen repeily häiritsevät tosin liian usein. Äänet koostuvat tehokkaasta ambientista huminasta, johon tarpeen tullen sekoittuu synkkää metalliräimettä, koneiden kirskuntaa sun muuta tunnelmallista hälinää.
Ei C-12: Final Resistance kritiikistä huolimatta täydellisen fiaskon kriteereitä täytä. Mutta kuka tällaista enää jaksaa, kun samat ainekset on nähty paremmin tehtynä sata ja yksi kertaa. Seuraava peli, kiitos.
68
