Capcomilla on useita pelisarjoja, mutta firmalle tunnusomaisimpia ovat kaksiulotteiset mätkintäpelit, joiden kaava ei ole muuttunut mihinkään sitten 80-luvun lopun. Capcomin mätkinnöissä mielikuvitukselliset sarjakuvahahmot murjovat toisiaan ilman sen kummallisempaa sisältöä.
Mieletön huitominen ja hakkaaminen on yleensä paras taktiikka, sillä sivuaskelilla ja hienovaraisilla vastaiskuilla ei näissä peijaisissa mässäillä. Torjunnat, heitot, kombot, ammukset ja etenkin hypyt ovat tarpeen, joten silmät kiinni rämpyttämällä ei sentään pärjää. Nopeat käsirysyt päättyvät yleensä aktiivisemman osapuolen voittoon.
Fuusio
Capcom vs. SNK 2 noudattaa samaa perusideaa, mutta tunkee Capcomin ja edesmenneen SNK:n tunnetuimmat tappelupukarit samaan turnaukseen. Mukana on ottelijoita ainakin seuraavista mätkinnöistä: Street Fighter, Darkstalkers, Rival Schools, Samurai Shodown ja Fatal Fury. Kamppailijakaartiin kuuluu reilusti yli neljäkymmentä ottelijaa, joten liikevalikoimissa piisaa opiskeltavaa pitkäksi aikaa.
Meiningin erikoisuus on kuusi erilaista groovea, eli ottelusäännöstöä. Groovet noudattavat Capcomin ja SNK:n mättöklassikoiden sääntöjä, jotka näkyvät pelatessa eri tavoin aktivoituvina superliikkeinä. Nokkapokan osanottajien ei ole pakko käyttää samaa groovea.
Pelivaihtoehtoihin kuuluvat tavalliset harjoitus-, yksinpeli-, kaksinpeli- ja selviytymismoodit sekä useimmista vaihtoehdoista vielä pari muunnelmaa. Yksin- ja kaksinpeliä voi pelata vaikka rationa, jossa yksi taistelija on muita vahvempi. Yhden ottelijan sijasta voi taistella myös kolmen hahmon joukkueella vastustajan kolmea taistelijaa vastaan, jolloin selviytymismoodin tapaan voittaja jää kehään. Erikoisessa color edit -moodissa kamppailijoiden värit voi muuttaa mieleisikseen.
Retroretki
Capcom vs. SNK kakkosen ulkoasu on varsinainen sillisalaatti. Tarkkojen ja osittain kolmiulotteisten taustojen päällä vipeltää puolet matalammalla tarkkuudella piirrettyjä taistelijoita. Muutaman metrin päästä palikkasoturit eivät enää häiritse, mutta suuren telkkarin lähellä moinen suurpiirteisyys särähtää ikävästi silmään. Animaatio on niukin naukin riittävän sulavaa.
Ääniefektit ja musiikki ovat mainioita. Pokseen, räimeen ja paukkeen seasta nousevat esiin etenkin ottelijoiden hupaiset aloituskommentit. Musiikki on vauhdikasta ja kamppailujen nopeaan tempoon sopivaa letkeää poppia.
Jos grafiikan puutteet ja vanhanaikainen pelimekaniikka eivät haittaa, ainoa iso vika on puolitiehen jätetty tilastointi. Ainoastaan yksinpelin ennätykset tallennetaan. Lisäksi Capcomin perinteinen kuuden näppäimen taistelusysteemi kaipaisi ASCII:n erikoispadeja.
Capcom vs. SNK 2 sopii vain fanaattisille fundamendalistimätkijöille. Tekkeniä ja kumppaneita silloin tällöin lystikseen takovat taistelijat saavat siitä taatusti paiseita.
78
