Jalankulkijat liiskaksi, muu liikenne tohjoksi, kilpailijat hengiltä ja ympäristö lanaan. Carmageddonissa kaikki on sallittua. Onko tässä nyt mitään tolkkua kun hävyttömällä pelillä lietsotaan muutenkin vauhtihullua nuorisoa? Liikenne ei kuulkaa ole mikään leikkikenttä. Aja hiljaa, isi...
Carmageddon on varmasti sairain koskaan pelaamani autopeli. Periaatteessa radat ajetaan läpi järjestyksessä tarkistuspisteiden läpi ja maaliin pitäisi tulla ennen muita, oikeasti kaiken tuollaisen jäykistelyn voi unohtaa. Maaliin ei tarvitse koskaan päästä, tarkistuspisteet voi jättää täysin väliin ja radan voi kiertää vaikka väärään suuntaan. Itse asiassa radalla ajamisenkin voi jättää väliin. Ainoa tavoite on tehdä rahaa, jota saa ajamalla mahdollisimman monen jalankulkijan yli ja ahtaamalla kilpailijoiden autot tohjoksi. Mitä hienommin edellisissä onnistut, sitä enemmän kolahtaa tilille rahaa.
Runttaa ja liiskaa
Omaa sijoitusta parannetaan keräämällä rahaa, vain näin pääsee käsiksi uusiin ratoihin. Jos saldo, vaikka korjausten tai parannusten takia, on kisan lopussa miinuksella, rahoittajat pistävät pillit pussiin ja ajelu tyssää siihen. Ajoaikaakin joudutaan keräämään vastustajia runttaamalla ja liiskaamalla.
Ratoja ei ainakaan voi sanoa sovinnaisiksi. Kaupungeissa voi ajaa talojen katolla tai vierailla futispelissä liiskaamassa molemmat joukkueet verimössöksi. Kaivoksissa pudotukset voivat olla satoja metrejä ja voimalaitoksella voi tippua reaktoriin. Pelialueella voi liikkua täysin vapaasti ja ympäristö reagoi kolareihin mehevästi. Lyhtypylväät, puhelinkopit, puut, mainoskyltit, bensapumput ja muu irtaimisto lähtevät irti kun tarpeeksi mällää.
Hyvä lentomälli
Erilaisia autoja on 25. Alun ketterästä kilpurista pääsee eroon, kun tuhoaa aika ajoin pelaajalle haasteita tarjoavia kuskeja. Valikoimassa on muun muassa jäteauto, dragsteri, Ladasta tehty monster-maasturi, telamaasturi, panssariautoja, hinausauto ja tietysti useita urheiluautoja. Jokainen auto käyttäytyy aivan eri tavalla. Pitkä akseliväli kasvattaa kääntösädettä ja matala maavara aiheuttaa ikäviä pohjakosketuksia. Kapeat ja korkeat autot kaiken lisäksi jäävät herkästi kyljelleen, jolloin muiden kuskien on naurettavan helppo mäjäyttää kyljellään killuva auto tuhannen päreiksi.
Carmageddonin maailma on kaikessa hävyttömyydessään ainakin fysiikan osalta uskottava. Jokaisen renkaan ote ja asento tienpintaan nähden on mallinnettu, ja renkaiden alla oleva pinta otetaan huomioon. Mitä tehokkaamman autosta tekee, sitä vaikeammaksi sen hallinta muuttuu. Lähes ohjauskyvytön, mutta villisti keuliva neljääsataa kulkeva raskas maansiirtokone on silti järisyttävä kokemus.
Kolarointiin saa lisää mausteita yli neljälläkymmenellä radoilta löytyvältä lisäjipolla. Tylsimmistä tulee vain lisää aikaa, nopeutta tai rahaa, mutta suurin osa on täysin pimeitä, kuten räjähtävät tai sokeat jalankulkijat tai niitä kärventävä "bastardo-ray". Kaikki bonukset eivät paranna, vaan esimerkiksi itsekseen pomppiva jousitus väärässä tilanteessa ei paljon naurata.
Ilman 3Dfx-korttia nopeatkin koneet saavat tyytyä karuun VGA-tarkkuuteen. SVGA ei yksinkertaisesti pyöri kunnolla, sillä radat ovat väärällään pieniä yksityiskohtia ja autojen saamat vauriot näytetään upeasti. 3Dfx-päivityksen betaversiolla peli pyöri kaikilla herkuilla mainiosti, kunhan piti kuvakulman auton ulkopuolella.
Jalankulkijoiden suruton teilaaminen ja verilammikoissa sutiminen on tavallaan paljon raaempi juttu kuin Doomin tai Mortal Kombatin epätodellinen läträäminen. SCI ottaa turhan riskin, sillä Carmageddon on pirun hyvä autopeli ilman vertakin. Carmageddon on jo joissain maissa kielletty tai siitä on julkaistu veretön versio. Suomessa myydään ihme kyllä leikkaamatonta versiota, tosin siitäkin roiskeet saa halutessaan pois.
Moninpeliksi räkäralli tietysti sopii mainiosti. SCI on onneksi tajunnut sen, joten pelivaihtoehtoja on kaikkiaan seitsemän ja niidenkin sääntöjä voi muokata. Pikainen kokeilu kaksinpelinä oli jo hulvatonta kaaosta ja voin vain kuvitella, mitä tapahtuu kun pelaajia on enemmän.
Vaikka ratoja ja autoja on paljon, ei Carmageddon silti ole mitään kovin pitkäaikaista hupia. Mielenkiinto alkaa hiipua, kun kaikki autot on kokeiltu. Siihen saakka täysin järjetön kolarointi pitää tiukasti otteessaan ja ensimmäisen kyllästymisenkin jälkeen tulee aika ajoin pakottava tarve päästä törmäilemään.
89
