Kuka tahansa uskaltaa ajaa kilpa-autolla 300 kilometriä tunnissa, mutta kovat jätkät tekevät saman kahdella renkaalla ja ilman turvavöitä.
THQ:n ajopelissä autot on jätetty parkkipaikalle ja kisapeleinä toimivat moottoripyörät. Pelin lisenssi kattaa vain Hondan RC45 pyörän, joten kilpailuluokkia ja ajettavia pyöriä on pelissä tasan yksi.
Pyörämallit eivät ole ainoa asia, josta on tingitty. Kilpailijoiden määrää on karsittu, sillä lähtöruudukkoon asettuu parinkymmenen sijasta vain kahdeksan kuskia. Pistelasku on sekin jouduttu muuttamaan, sillä pisteitä jaetaan formulatyyliin vain kuudelle ensimmäiselle. Nämä ovat selviä kauneusvirheitä, sillä täpötäydellä radalla ajamisessa olisi enemmän tunnelmaa.
Ratoja on neljätoista erilaista ja niillä ajetaan yksittäisiä kisoja, rikotaan kierrosennätyksiä tai ajetaan koko kausi läpi keräten maailmanmestaruuspisteitä. Vaikka radoilla ei ole aitoja esikuvia, niin niillä on kaikilla oma luonteensa. Superbikessa on useampikin nopea vauhtirata sekä kapea, hidas ja mutkainen mikkihiirirata, jonka maalaismaisemissa koitetaan pysyä pikkutiellä. Vain yksi vaihtoehdoista ei tunnu aidolta kilpapaikalta vaan siinä ajetaan Need for Speedin tyyliin linnanporteista sisään. Radan rasittavimmassa kohdassa tie on reunustettu korkeilla katukivillä, joihin kaatuu hipaisustakin.
Ei ratilla vaan tatilla
Ohjainsysteemi toimii loistavasti ja on kaikille radio-ohjattavan omistajille entuudestaan tuttu. Vasemmalla tatilla kallistetaan itse pyörää, oikealla hoidetaan kaasua ja jarrua. Ohjaus on täysin analoginen, joten pelaaja voi vapaasti säätää jarrutuksen voimakkuutta.
Tärinän hyödyntäminen on taas unohdettu. Padi tärähtelee vain pyörän törmätessä seinään tai eturenkaan pudotessa tiehen keulimisen jälkeen. Jos tärinä olisi hyödynnetty kunnolla, sitä olisi käytetty vaikka varoittamaan pidon katoamisesta.
Kiinnostavasti koko pelin luonne muuttuu sen mukaan, kuinka realistisilla asetuksilla pelaa. Helpoimmalla vaihtoehdolla ajaminen on vaivatonta. Kone hoitaa jarruttamisen automaattisesti ja radat voi huristella läpi kaasu pohjassa. Ulosajo ei onnistu kuin tarkoituksella, sillä apukuski kääntää pyörää radan mukaan. Mielenkiinto kasvaa kun poistaa automaattiohjaukset ja lisää keulimisen, ylikuumenevat moottorit, lukkiutuvat, sutivat ja kuluvat renkaat. Lisäherkkuna tuomaristo voi vielä langettaa vaarallisesta ajotyylistä, varaslähdöstä tai ylinopeudesta varikkosuoralla Stop and Go -rangaistuksia.
Ajovirheitä tulee herkästi, sillä lukkojarrutus puskee pyörän hetkessä radalta ja liian kova kiihdytys kaarteessa vääntää takapyörän etummaiseksi. Kaasutatissa onkin syytä jättää ääriasennot rauhaan tai ainakin edetä niihin rauhallisesti.
Superbike on mukavan julma peli. Jos mopo karkaa kerrankin käsistä kisa on menetetty. Kaatumisen jälkeen voi nousta, mutta pyörällä, joka kampeaa koko ajan vasemmalle on mahdotonta pysyä muiden vauhdissa.
Vaikka ei muuten realisimista perustaisi niin ainakin vauriot kannaattaa pitää päällä, sillä niiden ansiosta Superbike on tavanomaisen huristelun sijasta tiukka trilleri.
Säädä välityksiä
Pyörää voi säätää kisan mukaan, vaikka perusasetuksillakin pärjää kaikilla radoilla. Renkaiden kovuudet valitaan erikseen eteen ja taakse. Pehmeä rengas pitää paremmin, mutta kova kestää kauemmin. Vaihteiden välityksen voi hieroa vaihteen tarkkuudella tai tyytyä vain muokkaamaan hampaiden suhteita, jolloin saa nopeasti muutettua pyörän huippunopeuden ja kiihtyvyyden radalle sopivaksi. Käyttäjäystävällisesti peli muistaa ratakohtaiset säädöt.
Tietokone saisi olla kovempi vastustaja. Pelaaja saa valita renkaat ja säädöt radan mukaan, mutta kone tuntuu huristelevan samoilla perusasetuksilla kisasta toiseen. Tekoälyn ajotyylissäkin on vikaa, sillä jokaiselta radalta löytyy ongelmamutka. Niihin kone ajaa aivan väärillä ajolinjoilla körötellen naurettavan hiljaa.
Tekoälyn kuskit saisivat tehdä edes joskus virheitä. Pelaaja jää usein lähtöruutuun sutimaan, kun kone starttaa lähes täydellisesti. Samoin jarrutuksissa ja kiihdytyksissä kilpakumppanit eivät koskaan lipsu ajoradaltaan vaan jyräävät eteenpäin kuin kiskoilla. Näin pelistä puuttuvat kokonaan lajille tyypilliset muiden virheiden hyödyntämiset.
Kisoissa on riittävästi aggressiivisuutta. Vastustajaa saa ohitustilanteissa töniä radalta ja kevyet katteiden kosketukset ovat jokapäiväisiä. Kolistelussa on riskinsä, sillä tuuppiessa saattaa itsekin kaatua tai pyörä vaurioitua. Törmäysmalli ei tosin toimi täysin loogisesti. Peräänajoissa lentää takaa tulija aina ilmaan.
Kuskien tasapaino on pelissä kadehdittavan hyvä. Peli rankaisee aidosti liian kovista kiihdytyksistä ja lukkojarrutuksista ulosajoilla. Nurmikolle ajauduttuaan oikeat kuskit eivät yleensä uskalla kuin hidastaa varovasti, mutta Superbikessa hiekkaesteessäkin voi nojata polvi maata viistäen eikä ongelmia ole.
Yksi virhe liikaa
Grafiikka näyttää tökeröltä ja pahimmillaan edessä siintävää rataa on vaikea hahmottaa. Tekijät eivät ole tyytyneet selkeisiin muotoihin vaan kuskit ja radan yksityiskohdat ovat silppuista suttua. Peli nykii selvästi.
Takakannessa puhutaan harhaanjohtavasti kahdestakymmenestä kilpakumppanista. Ilmeisesti tekijät ovat joutuneet pudottamaan kilpailijoiden määrää parantaakseen sulavuutta. Kaksinpeli on pelattavan rajoilla, varsinkin jos molemmat viilettävät aivan radan vieressä olevien esineiden ohi.
Kuvakulmia on uusinnatkin mukaanlukien vain muutama. Menoa seurataan kolmelta korkeudelta kuskin takaa. Aidoimman kuvan saa katselemalla kisaa kuljettajan vinkkelistä visiirin läpi. Ainakaan minun aivoilleni systeemi ei sopinut, sillä horisontti keikkuu pyörän mukana enkä kunnolla erottanut, ajoinko tiellä vai tien sivussa.
Äänipuoli on välttävää tasoa. Yleisö kohisee katsomoiden kohdalla ja moottorien äänet kuulee, mutta mitään muuta ei sitten renkaiden kirskumisen lisäksi kuullakaan. Lisäelämää olisi saanut helposti vaikka harvasanaisella kommentaattorilla.
Castrol Honda Superbike on loistava ajopeli. Se voisi olla vieläkin parempi, jos grafiikkamoottori olisi maltettu virittää vikkelämmäksi ja törmäysmallia muuttaa vähän realistisemmaksi. Meno ei ole näyttävää, mutta ehdottomasti hauskaa. Superbike Racing on lievästä takkuilustaan huolimatta selkeästi paras moottoripyöräpeleistä.
85
