champions-online.com
Lukkimies ja Tohtori Turmio voivat pyyhkiä pölyt kamppeistaan ja käydä uuteen taisteluun ilkeyden voimia vastaan.
Cryptic Studios ponnahti pinnalle supersankaripelillään City of Heroes (Pelit 2/05, 85 p), joka oli toimiva ja hauska, joskin vähän yksiulotteinen nettiroolipeli. Champions Online jatkaa tutulla linjalla, sillä se on käytännössä City of Heroes 2.0.
City of Heroes -leima ei ole ongelma, sillä Crypticin aiemmissa trikoopellepeleissä (City of Heroes ja superrikollisiin keskittyvä sisarpeli City of Villains) sarjakuvamainen meininki oli kohdillaan. Omaa sankaria luodessa hahmoeditori venyy minkälaisen supersankarin tekemiseen tahansa, olipa kyseessä sitten sarjiksesta pöllitty hahmo tai omien sukkahousufantasioiden ruumiillistuma. Erilaisia supervoimia on valtavasti aina silmälasereista ja Ahmamiehen kynsistä maagisiin katanoihin, robotteihin ja ulottuvuusrepeämiin.
Crypticillä ymmärretään, että supersankarien täytyy tuntua ylivertaisilta heti alusta pitäen eikä vasta viidenkymmenen kokemustason jälkeen. Esimerkiksi lentämiseen (jota on useampaa eri sorttia) ja moniin muihin yliluonnollisiin taitoihin pääsee käsiksi jo ensimmäisen peli-illan aikana. Fiilis on muikea, kun übermensch leijuu valtavan suurkaupungin pilvenpiirtäjien yllä, huomaa tilanteen ja syöksyy liekehtivät nyrkit ojossa kohti kansalaisia ahdistelevia rosmoja.
Kuin piirroselokuva
Kuin suoraan sarjakuvista napattu grafiikka näyttää varsinkin liikkeessä todella upealta, mutta pyörii raskaasti. Antialiasoinnin kytkeminen päälle kyykytti testikoneen niin pahasti, että pelaaminen muuttui ikäväksi tahmailuksi.
Pelin raskautta on pyritty lieventämään runsaalla instanssien käytöllä. Yksittäiset pelialueet on jaettu suhteellisen pieniin lohkoihin, joihin mahtuu vain kourallinen muita pelaajia. Instansseihin jaottelun ansiosta Champions pysyy siedettävän pelikelpoisena, eikä vihollisista tarvitse kilpailla kovin pahasti. Peliseuran löytäminen on vähän nihkeämpää, mutta instanssien välillä voi onneksi siirtyä täysin vapaasti. Vaikka yleensä en näin laajamittaisen lokeroinnin ystävä olekaan, Championsissa ratkaisu tuntuu toimivan keskimääräistä paremmin. Pelimaailma kuitenkin on suhteellisen ahdas verrattuna muihin nettiroolipelimaailmoihin.
Championsin toteutus on aika yllätyksetön. Taistelut hoidetaan tutulla pikavalintanappien hakkaamisella, joskin joitain voimia täytyy "ladata" pitämällä nappia pohjassa. Painalluksen pituus määrittää, kuinka tehokas isku on. Osa voimista ei toimi lainkaan, jos niitä ei lataa maksimiaikaa.
Suurin kysymysmerkki Champions Onlinen kohdalla on sisällön määrä ja laatu. Ainakin pelin alkupuolella tehtävät ovat todella yksinkertaisia ja suoraviivaisia turpajuhlia. Vielä betavaiheessa tehtävävalikoima loppuu parin tason jälkeen kuin seinään. Samoin hahmonkehitys on runsaasta valinnanvarasta huolimatta jotenkin vajaata. Tuntuu, että erilaisten voimien valinnalla ei ole kauhean suurta väliä, sillä pohjimmiltaan ne kaikki toimivat niin samalla tavalla. Hahmoluokkien tasapainosta on niin ikään tässä vaiheessa turha puhuakaan.
Betavaiheen perusteella Crypticin uusin yritys vaikuttaa lupaavalta, sillä maailmassa on muista peleistä eroava tunnelmansa ja tekeminen on turpiin vain ja onnea -tyylisen suoraviivaista. Hahmoeditori on monipuolisuutensa ansiosta jopa kuin oma pelinsä.
PC
Ilmestynyt syyskuussa
Lukkimies ja Tohtori Turmio voivat pyyhkiä pölyt kamppeistaan ja käydä uuteen taisteluun ilkeyden voimia vastaan.
Lue koko artikkeli uusimmasta Pelit-lehdestä tai www.pelit.fi:ssä 21.10.2009.
Loppuvuoden pelimarkkinat saivat ilahduttavan piristysruiskeen, kun sekä Playstation että Microsoft pudottivat konsoliensa hintoja. Uuden PS3 Slim -mallin saa nyt noin 350 eurolla, Xbox 360 Eliten 250 eurolla ja kiintolevyttömän Arcaden parilla sadalla. Sen sijaan Nintendo ei ole vielä ilmoittanut Wiin hinnanalennuksesta, tosin huhujen mukaan sellainen olisi lokakuun alussa mahdollisesti tulossa.
Maailmalla hintojen pudotus on saanut uuden Pleikan todelliseen lentoon, esimerkiksi Iso-Britanniassa PS3:n myynti nousi peräti 999 prosenttia edellisviikkoon verrattuna. Amerikassa nousua oli 300 prosenttia ja Suomessa 500 prosenttia. Luvut toki kertovat hyvästä myynnistä, mutta myös siitä, että kuka sitä nyt kalliimmalla ostaa, jos parin päivän päästä uuden mallin saa vanhaa halvemmalla. Vanhaa mallia ei myöskään välttämättä ollut enää jälleenmyyjillä varastossa.
Vaisun alkuvuoden jälkeen kaikki piristykset ovat tervetulleita. Jos konsolien hinnat ovat kuluttajien mielestä nyt kohdallaan, myös pelimyynnin pitäisi alkaa herätä, jos ei nyt ihan Ruususen unesta, niin jonkinlaisesta horroksesta kuitenkin. Paria hittiä, kuten Batman: Arkham Asylumia ja Wolfensteinia lukuun ottamatta Suomen listoilla ovat koko vuoden pyörineet samat pelit, lähinnä siis Singstarit ja Guitar Herot.
Molempien konsoleiden myyntiä vauhdittavat myös erilaiset bundlet (osta konsoli – saat pelin) ja Slimin kohdalla myös vaihtotarjoukset tyyliin "tuo meille vanha PS3:sesi niin saat Slimin parilla sadalla". Xbox 360 tekee muun muassa Call of Duty -paketin, jossa konsolin kiintolevyn koko on peräti 250 gigaa. Lisäksi jälleenmyyjät kilpailevat varmastikin omilla bundleillaan ja hintatarjouksillaan.
Aina kun hinnat laskevat, tulee lisää käyttäjiä. Aina kun tulee lisää käyttäjiä, tulee myös lisää pelimyyntiä. Yhtälö on yksinkertainen, ja vaikka osa peleistä onkin siirretty alkuvuoteen, se ei ole välttämättä huono asia. Tammikuu on jälleenmyyjille hyvä pelikuukausi: uusien konsolien omistajat haluavat lisää pelattavaa ja lahjarahat on pantava kiertoon.
Bonuksena Kuluttajaviraston tutkimusten mukaan taulutelevisioita saa nyt halvemmalla kuin koskaan. Mikään ei siis enää estä kunnon pelinurkkauksen perustamista. Perheiden sisäpoliittiset kriisit ja nootit unohtaen.
