Soramontusta kuuluu julmettu pärinä ja pauke. THQ:n kahdeksan moottoripyörää singahtaa lähes yhtäaikaisesti ilmaan, kansa hurraa ja rapa lentää.
Itsekin moottoripyöristä innostuneena ja joskus soramontussa käväisseenä olen tuskastellut PlayStationin valitettavan heikkoa prätkäpelien tarjontaa. enkä odottanut Championship Motocrossin tekevän poikkeusta tässä suhteessa. Oli mukava huomata olleensa väärässä.
TQH muistetaan hyvästä Castrol Honda Superbike Racingista (Peliasema 6/1999, 85 pistettä), jossa rataa tahkosivat huipputehokkaat RR-pyörät. Nyt valikoimaa täydentää yhdessä norjalais-irlantilaisen Funcomin kanssa tehty motocross-päristely. Vetoapua tulee myös lajin superlahjakkuudelta Ricky Carmichaelilta, jonka nimi koreilee pelin kannessa.
Ajettava ei pääse ainakaan ensimmäisenä iltana loppumaan kesken. Pelin kahtatoista rataa pääsee hurjastelemaan yhdeksällä erilaisella crossivehkeellä etu- tai takaperin vaihtelevassa säässä. Valtaosa radoista on ensin lukittu ja niiden aktivointi edellyttää mestaruustaistoon osallistumista. Osakilpailuissa pitää saada riittävästi pisteitä, muuten putoaa jatkosta.
Mikä ihmeen Zukuzi?
Luokkia on neljä: 125 cc, 250 cc, 500 cc ja avoin. Yksittäisen kisan voi ajaa haluamallaan pyörällä, mutta maailmanmestariksi päästäkseen on aloitettava sieltä mistä oikeastikin, eli piikkiluokasta. Jos Kawasakin KX-sarjasta ei löydy sopivaa, voi valita joko tehokkaamman Hamayan tai ketterämmän Zukuzin.
Koska jokainen rata on erilainen, pyörääkin pitää säätää. Reaalimaailmassa säätämiseen menee aikaa tuntitolkulla, mutta onneksemme pelintekijät ovat yksinkertaistaneet asioita. Tärkein komponentti ovat renkaat, joiden valinta on helppoa ratainfon perusteella. Pakosarjaa, rattaita, jousitusta ja jarruja sopivasti vaihtelemalla saa prätkästä tehtyä todellisen voittajapelin.
Parasta on se, että säädöillä todellakin on merkitystä. Radat ja niihin soveltuvat optimiasetukset oppii vain ajamalla. Myös pyörämerkkien väliset erot ovat muutakin kuin pelkkää kosmetiikkaa. Vakioasetuksilla peli toki luonnistuu, mutta kirkkaimmat mitalisijoitukset vaativat balanssissa olevan pyörän.
Padilla takapyörä sladiin
Pelihistoria tuntee valitettavan monta tapausta, joissa ulkoiset puitteet ovat kunnossa, mutta pelattavuus ontuu. Championship Motocross ei putoa tähän kuoppaan. Itse asiassa se on yksi hauskimmista ja parhaiten ohjainta tottelevista ajopeleistä mitä olen palannut. Huonoa on se, että täristävällä ohjaimella pelattuna 500-kuutioinen tuntuu lähinnä mopolta. Kunnon tärinöillä pelinautinto voisi olla suurempikin, sillä motocrossissa tärinät ovat kaiken a ja o.
Pelattavuuden eduksi äärirealismista on luovuttu. Jarrutus hoidetaan yhdestä napista, jos sitä nyt ylipäätään tarvitsee käyttää. Prätkä kiihtyy todella nopeasti, kuten pitääkin. Mutkiin mennään oikeaoppisesti sladissa. Todella tiukkaan kurviin mentäessä saa padin olkapäänapista laitettua jalan maahan ja rohkea kanttaaminen mutkissa erottaa luuserit tosi kuskeista.
Motocrossista ei voi puhua ilman hyppyjä ja pelissä ne ovat erityisen näyttäviä. Ruudulle jopa ilmestyy korkein ja pisin hyppy, jotka saa tallennettua ajon jälkeen muistikortille. Temppujen teko onnistuu sekin. Artsi Nyqvistin puukenkätemppua lukuunottamatta lähes kaikki mahdollinen onnistuu. Kikkailulla ei suoranaisesti ole vaikutusta kisan kulkuun, ellei näyttävän näköisiä kaatoja lasketa.
Jos koneen ohjaamat pikselivillet alkavat kyllästyttää, kisaa voi ajaa myös kaverin kanssa, tosin radalla on silloin vain kaksi pyörää. Ruudun voi jakaa joko vaakaan tai pystyyn, mutta pystysuora jako toimii tässäkin tapauksessa paremmin. Valikosta voi asettaa tasoituksen päälle, jolloin häviöllä oleva kuskin motskari saa hieman lisäpotkua ja kisoista tulee jännempiä.
Kynnön MM-kisat
Ruuhkissa saattaa useampikin mopo kellahtaa nurin. Pienet ajovirheet annetaan anteeksi, mutta jos täräyttää täysillä päin estettä, kuljettaja lentää kaaressa pyörän selästä. Tämä aiheuttaa vain muutaman sekunnin menetyksen, sillä kuski ja pyörä säilyvät vahingoittumina. Tietokoneen ohjastamat ukot eivät ole erehtymättömiä vaan bittimotoristit tekevät hyvin inhimillisen oloisia virheitä.
Grafiikka on käytännöllistä, sillä radan muodot tulevat hyvin esille. Taustamaisemat myötäilevät rataprofiilia. Crossipyörät näyttävät siltä miltä pitääkin jopa pinnoja myöten. Kuivalla kelillä hiekka pöllyää ja rapakelillä ajettaessa kura tarttuu joka paikkaan. Kaikista yksityiskohdista huolimatta ruudunpäivitys on ripeää myös jaetulla ruudulla.
Äänimaisema on suurinpiirtein kohdallaan. Satapiikkisten pärinä muistuttaa lähinnä vihaisten ampiaisten surinaa, mutta isommat pyörät ääntelevät jo muhevammin. Yleisökin pitää meteliä, mikä lisää tunnelmaa mukavasti. Selostusta ei ole, mutta mielestäni sitä ei kaipaa. Musiikki on aiheeseen sopivaa räminää, mutta jos se ei miellytä, sen saa käännettyä pois päältä.
Championship Motocross on erittäin vauhdikas ja hauska moottoripyöräpeli. Oppimiskynnys on matala eikä pienistä ajovirheistä rangaista kohtuuttomasti. Haastetta on juuri sopivasti ja pelattavaa riittää moneksi illaksi. Pientä miinusta tulee siitä, että tallennus ei onnistu kesken mestaruuskauden. Peli ei ehkä ole se hienoin ja näyttävin, mutta tarjoaa ajamisen riemua sitäkin enemmän.
88
