Jos pidät siivouksesta, tutkituta pääsi. Puunaaminen muuttuu mielenkiintoiseksi vasta, kun siihen liittyy robotti.

Tarina alkaa 8-vuotiaan Jennyn syntymäpäivistä. Iskä on jälleen ostanut itselleen jonkun typerän ja kalliin lelun, tuumaa äiti, kun Jennyn paketista putkahtaa robotti ja lentävä telkkari. Iskä nukkuukin sitten seuraavan yön sohvalla.

Alussa Chibi Robon touhut keskittyvät perheen olohuoneeseen, jossa leluhullu isä katsoo telkkaria. Jenny-tyttönen piirtelee lattialla omiaan ja puhuu omituista sammakkokieltä, jota kukaan ei ymmärrä. Sandersoneilla meno on kun meillä kotona.

Siivouksesta ei luulisi saavan aikaan kovin kummoista viihdettä, mutta se on japanilaisen mielikuvituksen aliarvioimista. Chibi Robo on rohkeasti erilainen tasoloikka, jossa pikkuruisen robotin tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon iloa omistajilleen. Ja mikäs sen hauskempaa kuin roskien kerääminen.

Ihan pelkästä paikkojen siistimisestä ei ole kyse, sillä taustalla on ajatus pienen olennon suuresta seikkailusta arkiongelmien parissa. Aikuisen silmissä ongelmattomat asiat ovat pienelle ihmiselle tai robotille kinkkisiä pähkinöitä. Miten kiipeän rappuset, joiden askelväli on suunnaton? Mistä vien vettä pökertyneelle sammakolle? Missä on vessa?

Sähkö tulee seinästä

Yksi Chibi Robon suurimmista huolista on jatkuva virransaannin turvaaminen. Robotin akku kestää vain hetken, joten kovin kauas lähimmästä sähköpistokkeesta ei uskalla mennä. Kätevästi pistokkeet toimivat myös tallennuspaikkana. Tallentaminen on lähinnä muodollisuus, sillä akkujen hyytyminen ei tapa, vaan aina valmis sidekick Telly Vision kantaa pökertyneen robotin tukikohtaan ladattavaksi pientä korvausta vastaan.

Askareista saa onnellisuuspisteitä ja rahaa. Pisteet nostavat robotin luokitusta, jonka Citrusoft palkitsee kestävämmillä pattereilla. Vasta kun paristoissa riittää virtaa kuin venäläisessä ydinvoimalassa, Chibi saattaa uskaltautua pahamaineiselle vyöhykkeelle, Sandersonien takapihalle.

Nettikaupasta löytyy kotkotuksia, joihin ansaitut kolikot voi käydä törsäämässä. Härvelit helpottavat Chibin loputonta siivousurakkaa. Lattialta löytynyt hammasharja sopii oivasti likatahrojen puhdistukseen. Hyppely ei onnistu, mutta nupista singahtavalla ropellivirityksellä robotti liitää lyhyen matkan. Vimpaimien miinuspuoli on kova virrankulutus, joten jokaisen toiminnon tarve pitää puntaroida erikseen

Pikminin tapaan tasaisin väliajoin on edessä pakollinen tauko ja paluu tukikohtaan. Päivää seuraa yö ja lyhimmillään puolikas vuorokausi kestää viitisen minuuttia, mikä on aivan liian vähän mihinkään. Itse ostin nettikaupasta välittömästi viidentoista minuutin ajastimen, mutta siitä huolimatta aika tuntui aina loppuvan kesken jännittävän tutkimusretken.

Eroa kuin yöllä ja päivällä

Vuorokauden vaihtelut rytmittävät mukavasti peliä. Päivä kuluu pesemällä lattioita, perheenjäseniä viihdyttäen ja tekemällä muita arkipäivän askareita. Yöllä alkaa toiminta, kun Sandersonin perhe nukkuu ja lelut heräävät henkiin. Toy Story -mielleyhtymiltä on vaikea välttyä.

Grafiikka on pelkistetyn selkeää, mikä sopii erinomaisesti superällöttävän räikeään värimaailmaan, sillä Chibi Robon rinnalla pokemonit ovat macho-kamaa. Erikoisesti kaikki ääniefektit ovat musikaalisia törähdyksiä tai helähdyksiä, sellaisia, joita voisi kuvitella tulevan Eläkeläiset-yhtyeen Casio-kosketinsoittimen näppäimistöltä.

Siansaksaa olevat höpinät on tekstitetty englanniksi, joten ihan naperoiden viihteestä ei ole kyse. Väkivaltaa ei voi edes välttää, kun pienet hämähäkkiä muistuttavat pirulaiset spydorzit ilmestyvät aavemaisen äänen saattelemana tyhjästä. Läjäyttimellä ötöistä jää vain kasa muttereita ja ruuveja.

Idean mielenkiintoisuutta ei voi kiistää. Pienimuotoinen seikkailu ei kuitenkaan jaksa kantaa loppuun saakka. Osa pulmista on nokkelia, toiset taas itsestään selviä tai yhdentekeviä. Alkuihastuksen jälkeen samojen paikkojen ravaaminen alkaa nyppiä. Myös vuolas lässytys, jota ei voi ohittaa, nostaa näppylöitä. Söpöilyfanit lukekoot pisteet mangatyyliin oikealta vasemmalle.