Atsteekit saivat mitä ansaitsivat! Raivotautinen Montezuma II on niin sietämätön rajanaapuri, että 1500-luvun konkistadoreja ymmärtää.
Konsolille väännetty Revolution on ehta Civilization. Se tavoittaa sarjan syvimmän olemuksen: tunnettu historia menee pelin aikana täysin uusiksi.
Civilization Revolution on Civilization Lite. Tavoite on edelleen valitun kansan johtaminen kivikaudesta avaruusaikaan, mutta homma sujuu aiempaa nopeammin. Meno on toki vuoropohjaista, kuinkas muuten, mutta jokaista osa-aluetta on virtaviivaistettu ja hidastavia rönsyjä on karsittu. Siinä missä PC:n eteen jämähtää tuntikausiksi, selviää konsolimatsista muutamassa tunnissa.
Tekoälypelaajat jopa tuntuvat persoonallisilta. Eurooppalaisiin kilpailijoihin voi hetken luottaa, mutta atsteekit, japanilaiset, zulut ja mongolit ovat sietämätöntä porukkaa. Juuri solmittu rauha voi vaihtua hetkessä järjettömään kiristykseen ja sotaan, vaikka jakomielisellä hallitsijalla on heittää mustaruutiaseitani vastaan vain keihäitä.
Tuore maisteri avautuu
Joku Nirvi kirjoitti ensimmäisessä Pelit-lehdessä: ”Civilization on A-luokan opetuspeli, joka opettaa parilla pelikerralla uskomattoman paljon ihmiskunnan kehityksestä” (Pelit 1/4000BC, 96 pistettä). Totta, mutta saavutetun tiedon hinta jäi mainitsematta. Opiskeluaikana mikään ei tuhonnut kokeisiin ja tentteihin lukemista kuin väärään aikaan heräävä Civilization-palo. Istunnot venähtivät usein pikkutunneille, vaikka nenän olisi pitänyt pysyä tiukasti kirjoissa. Enkä taida olla ainoa!
Veteraanille Revolutionin alku on tuttu. Kivikautisen kaupungin aloituspaikka on raaka-aineiden ja hedelmällisten maiden äärellä. Vuoro vuorolta kaupunki tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle, rahaa tutkimukseen ja valtion kassaan sekä raaka-aineita puolustusjoukkojen ja valloitusarmeijan varustamiseen. Pitkäaikaisempaa hyötyä saa ohjaamalla resursseja kaupungin tuottavuutta tai kasvua parantaviin rakennuksiin.
Yleisin aloittelijamoka on jämähtää optimoimaan ensimmäistä kaupunkiaan. Optimoinnin aika tulee myöhemmin. Heti, kun tiedustelu on kartoittanut lähitienoot ja lannistanut vihamieliset barbaarikylät, on aika lähettää uudisasukkaat perustamaan uusia kaupunkeja. Nuoren valtion kasvulla on hoppu, sillä Revolutionin pienessä maailmassa maan isojakoa ei kestä kauan.
Vaikka kasvu on tärkeää ja rajoja turvaamaan tarvitaan riittävä väkivaltakoneisto, tärkeintä on tieteen kehitys. Ilman ajanmukaista aseistusta isokin armeija jyrätään eikä kivikautisella osaamisella saa kaupunkien potentiaalista käyttöön kuin pienen osan. Kirjastojen ja innovaatioyliopistojen perustaminen kasvattaa älliä ja keksinnöistä voi käydä kilpailijoiden kanssa kauppaa, mutta tärkein voimavara on riittävä määrä kaupunkeja. Pienen maan on vaikea pärjätä globaalissa kilpailussa.
Työreformi
Keksinnöt syntyvät Revolutionissa aiempaa nopeammin, mutta niitä on myös aiempaa vähemmän. Lisäkannusteena toimivat ilmaiset sotajoukot ja muut ensikeksijän edut. Kansakunnan nopeampaan kasvuun taas kannustetaan ilmaisilla uudisasukkailla, joita saa, kun valtionkassa kasvaa riittävän suureksi.
Kaupungit ovat todellisia tehopakkauksia. Uudisasukkaita, sotaväkeä, rakennuksia tai massiivisia maailman seitsemänsiä ihmeitä ei rakenneta pitkään ja hartaasti, vaan valmista tulee usein muutamassa vuorossa. Vaikka yksikköä pukkaa, ei se tee pelaamisesta helppoa, sillä pahassa paikassa pienikin väärä valinta voi kostautua.
Nysväämistä on vähennetty pakkoautomatisoimalla pelto-, metsä- ja kaivostyöläisten sijoittelu kaupungin ympäristöön. Resurssit hyödynnetään vanhaan tapaan, mutta ainoaksi valinnaksi jää, panostaako kultaan, keksintöihin vai kulttuuriin. Kaupunkien välisten teiden rakentaminen hoituu ihailtavan tehokkaasti: jos valtiolla vain on varaa, niin valmis tie syntyy heti. Tiet helpottavat valtakunnan puolustamista merkittävästi, kun joukkoja voi nopeasti siirtää painopistealueille.
Uudet keksinnöt tuovat käyttöön uusia raaka-aineita uraanista silkkiin. Ne tehostavat kaupungin tuotantoa, mutta eivät ole Civilization IV:n tapaan enää rakennusvaatimuksia tietyn tyyppisille yksiköille.
Sotiminen on tuttua. Toinen yksikkö hyökkää ja toinen puolustaa. Soitellen ei sotaan kannata lähteä, sillä eri joukot soveltuvat eri tilanteisiin ja taistelukentällä on suuri merkitys. Esimerkiksi kukkulaa on helppo puolustaa ja joen yli rynnäköidessä kastuvat housut viimeistään pakomatkalla. Muurien ympäröimä kaupunki on hyökkääjälle pähkinä purtavaksi. Joukkojen voimasuhteet ja maaston vaikutukset näkee näppärästi jo ennen hyökkäyskäskyä. Tappion uhatessa on vielä mahdollisuus paeta verissä päin.
Sivistynyt voitto saavutetaan rakentamalla Alfa Centauriin lähtevä avaruusalus, mutta myös telaketjupolitiikka toimii. Voittoon riittää kilpailijoiden pääkaupunkien valloittaminen. Kulttuurielämään tai budjettiylijäämäänkin panostamalla voi voittaa, mutta siitä puuttuu hohto.
Lopullista paremmuutta ei valitettavasti voi enää ratkoa tosimiesten tapaan ydinaseilla, sillä atomiase suodaan vain Manhattan-projektin rakentajalle ja ydinkärkiä on vain yksi.
Leikkaus onnistui
Ohjauksen sisäistämiseen menee hetki, sillä kaikkien nappien lisäksi tattien painalluksetkin on otettu käyttöön. Joukkojen siirtäminen ja kartan vieritys ei ole nopeaa, mutta homma hoituu pädin rajoituksista huolimatta näppärästi. Tutoriaali opettaa perusteet ja tarkempaa tietoa löytää ohjekirjan lisäksi Civilopedia-tietokannasta, jonka avaaminen ja käyttö voisi olla sujuvampaakin.
Revolution on yksinpelinä hauska, muttei läheskään yhtä pitkäikäinen kuin PC-isoveljensä. Kun edes kartan kokoon tai sisältöön ei voi vaikuttaa, on yksinpeli nähty nopeasti. Yksinpeliä piristämässä on valmiita skenaarioita ja viikon peli, jossa kaikki ihmiset pelaavat samalla kartalla ja kansalla. Läpäisyajasta pidetään yhteistä high score -listaa netissä.
Moninpelissä suoraviivaistusten hyöty näkyy heti. Nettipeliin sopii alkuperäistä PC-peliä nopeampi tahti erinomaisesti. Vuorot hoituvat vauhdilla eikä vastustajan siirtojen valmistumista tarvitse odottaa liian kauan.
Siirrot tehdään samanaikaisesti, mikä on ainoa järkevä ratkaisu. Tosin kaupunkeihin joutuu joskus hyökkäämään vauhdilla vuoron alussa ennen vastustajaa. Jottei hidastelijoita joutuisi odottelemaan liian pitkään, on viimeksi siirtojensa kanssa jäävällä rajoitettu aika lopettaa vuoronsa.
Nopeutettukaan Civilization ei ole ADHD-viihdettä, vaan moninpeli vaatii tuntien istunnon. Siksi ventovieraiden kesken näkee ikävän usein rintamakarkuruutta. Poistuneen pelaajan paikan ottaa tietokone. Moninpeli onnistuu myös lähiverkossa, mutta ei saman koneen ääressä.
Ihmisvastusten inhimilliset virheet, oivallukset ja arvaamattoman johdonmukainen toiminta ovat jotain aivan muuta kuin tekoälyn järjettömät sodanjulistukset ja putkiaivoinen sotiminen. Elintilasta taistelu ihmisiä vastaan on yksinpeliin verrattuna kihelmöivän jännittävää. Aika yllättävästi Civilization Revolution elää moninpelinsä varassa.
82
