AAW, ASW vai ASuW? Liian kauan ovat lapsemme oppineet nämä lyhenteet vain Larry Bondin Harpoonista, kaikkien modernien merisotapelien kulmakivestä. Nyt sille on haastaja.
Joskus pelin nimi on kuin vertauskuva. Verrattuna nimen ”Harpoon” iskevään yksinkertaisuuteen Command: Modern Air/Naval Operations ei ole myyvä nimi, mutta kertoo tarkkaan mistä on kysymys. Nimihirviö on raskaan sarjan tosiaikainen sotastrategia, joka saa Harpoonin tuntumaan iskevän yksinkertaiselta.
Command: Modern Air/Naval Operations on todellinen hiekkalaatikkopeli, vaikka sen laatikko onkin pallo, planeetan kokoinen ja enimmäkseen märkä. Siinä voi oikeasti leikkiä ihan mitä tahansa, kunhan se mitä tahansa on konflikti, jossa laivat, lentokoneet ja/tai maavoimat ottavat yhteen. Käytössä on jokaisen valtion jokainen toisen maailmansodan jälkeinen laite ja asejärjestelmä, vuodesta 1945 aina 2020-luvulle asti.
Mitä enemmän tajusin, sen enemmän vaikutuin. Esimerkiksi mittakaavasta: haluatko skenaarion, jossa ohjusvene Rauma jahtaa Sipoon separatistijohtaja Kaj bin-Laaksosen purjevenettä Turun saaristossa? Vai Suomen urhoollisten ilmavoimien johdossa torjua nimeämättömästä ilmansuunnasta (ok, lännestä) tulevan suurhyökkäyksen? Vai globaalin, koko pallomme peittävän kolmannen maailmansodan, johon osallistuu ihan joka valtio? Siinä tosin koneen rajat taidetaan ylittää ennen pelin rajoja.
Komentajan pesti ei ole kaikille. Aihealueen pitää kiinnostaa niin paljon että käsitteet ovat hallussa, ja aikaakin on syytä varata. Vähänkin monimutkaisemmassa skenaariossa saa helposti kulumaan tuntikausia, eikä se ole sellaista pelaamista, jossa koko ajan soi ja tapahtuu. Sota on odottelua, jota leimaavat lyhyet paniikin hetket. Esimerkiksi silloin, kun vetää ajannopeutuksen maksimiin, jotta oman laivasto-osaston nelipäiväinen matka Islantiin sujuu 1800-kertaisella nopeudella. Se oli kuin käsky Neuvostoliitolle laukaista laivastoani kohti pommikoneisku.
Hidastakaa aika, laukaiskaa hävittäjät!
Amiraali on DOSi vanha
Commandille on selkeä tilaus, sillä modernia (meri)sodankäyntiä käsittelevät pelit vastaavat hyvin todellisuutta. Käytössä on todella vanhaa kalustoa, jota paikataan ja jonka systeemejä päivitetään, jotta ne vielä pysyvät pinnalla.
Lippulaivat eli vanhat Harpoon ja Harpoon 2 -luokan pelit on päivitetty, mutta vain yhteensopivuudella, peleiksi Harpoon: Ultimate Edition ja Harpoon 3. Koemielessä asensin Harpoon 3:n uusimmilla kilkkeillä terästettynä, ja pakko myöntää että kyllä DOS-ikä näkyy.
Kaksi peliä on yrittänyt vallankaappausta virtaviivaisuudella ja 3D-grafiikalla. Sonalystin Electronic Artsille tekemä tosiaikainen Fleet Command melkein onnistui, kun modaajat tiristivät simppelistä perusversiosta vakavasti otettavan pelin, mutta sillä on ikäviä ongelmia nyky-Windowsien kanssa. Tuorein yrittäjä, Paradoxin Naval War: Arctic Circle, virtaviivaisti vielä enemmän, mutta törmäsi välimaastoon ja upposi. Niinpä Harpoon Headquarters -fanisivuston aktiivit vaihtoivat osaamisensa Harpoon 3:n tukemisesta ihan uuteen peliin, vieläpä ilman Kickstarteria. He tuntevat kohdeyleisönsä, jonka tunnuslause on ”Mitä tarkempi, sen herkumpi”, ja vetivät detaljit yhteentoista.
Tällä tasolla ei lentotukialusta päivässä rakenneta, joten Command: Modern Air/Naval Operations on roikkunut käsittelylistallani pitkään. Päätin odottaa niin kauan, että peli saavuttaa sen pisteen, jossa se on tarpeeksi hyvä, vaikkei siihen ikinä enää tehtäisi lisäpäivityksiä. Versiossa 1.04 piste saavutettiin, mutta ei pelin kehitys todellakaan tähän lopu.
Päivitys päivitykseltä parantuneessa käyttöliittymässä ei oikeastaan enää ole muuta suurempaa vikaa kuin asioiden hajautus. Komennot per alusta pitäisi keskittää vain yhteen ruutuun, ja joistain asioista pitäisi saada kuittaus, että tietäisi käskyn menneen perille. Muodostelmaeditorissa muodostelmat ja ilmatuen partiointialueet luonnostellaan suoraan pelialueelle, Harpoonissa homma oli toimivasti yksinkertaisempaa.
Komentaja komentaa
Command on muutenkin kuin tekijätiimiltään hyvin yhteisöllinen, mikä tarkoittaa että kun peli on asennettu, Warfare Simsin sivuilta haetaan yhteisön tekemät kilkkeet, kuten tuorein skenaariopaketti sekä kuvat että kuvaukset pelin kahteen tietokantaan. Sitten aletaan etsiä sopivaa skenaariota. Onneksi ne saa sortattua monimutkaisuuden ja vaikeuden mukaan, koska tähän puuhun kannattaa kivuta tyvestä.
Iloisin yllätys on, että vaikka peli pursuaa tavaraa kuin Kinderin keskusvarasto kiinalaisia muovileluja, pelaaminen pysyy hyppysissä. Minä olen komentaja, enkä minä mikromanageroi yksittäisiä aluksia. Paitsi jos haluan, sillä tietyissä olosuhteissa se on hyvä ratkaisu. Tekoälyyn on pakko luottaa, mutta ei sen tekemisissä tunnu olevan huomautettavaa.
Palatakseni Carrier Groupiani lähestyvään pommittaja-armeijaan, avaan pelin sielun eli tehtäväeditorin (mission, ei scenario). Luon parilla klikkauksella ilmaiskun ja poistan maalilistasta kaikki muut paitsi pommittajat. Nakkaan tehtävään kaikki F-14 Tomcattini, koska niillä on lastina tosi pitkän kantaman AIM-54 Phoenix -ohjuksia. Jos kaikki menee niin kuin määrittelin, ohjukset käytetään pommareihin eikä haaskata saattohävittäjiin, joihin niillä ei edes osu.
Ruksin samalla pois 1/3 - säännön, jotta joka F-14 nousee ilmaan, nyt ei tarvita reserviä. Sitten odotan ja jännitän, koska joka koneen rullaukseen ja nousuun kuluva aika mallinnetaan myös. Kuka ehtii ensin?
Suuri osa asioista tehdään todella mainiolla tehtäväeditorilla. Etsikö laivoja Islannin etelärannikolta? Luo alue ja valitse yksiköt jotka osallistuvat tehtävään. Lentokoneet ja laivat voi panna huoletta sekaisin, sillä yksiköt osaavat hoitaa hommansa. Esimerkiksi lentopartiot saa automatisoitua niin, että kolmannes koneista on aina ilmassa, kun loppuja huolletaan ja tankataan. Sen enempää menemättä detaljeihin totean vain että tehtäväeditori venyy pitkälle.
Koska kaikki mallinnetaan tosi tarkasti ja tehdään ”oikeasti”, Command on itse asiassa kuin simulaattori ilman 3D-grafiikkaa. Saattohävittäjien ilmataistelussa minulta jäi henkiin vain yksi Hornet. Seurasin sen kiemurtelua, kun se onnistuneesti väisti ohjuksen toisensa jälkeen, kunnes väistämätön tapahtui. Näin draaman selkeästi sieluni silmin.
Lord of the Range Rings
Koska rutiinihommat hoituvat automaattisesti, komentajalle jää juuri se oikea osa eli kriisien ja ongelmatilanteiden ratkonta. Sellaisten kun taistelu sukellusveneitä vastaan, joka tuntuu poikkeuksellisen hankalalta. Ainakin toistaiseksi, sillä kun kävin itkemässä kuvittelemistani ongelmista kehittäjän foorumilla, minulle kerrottiin että ne ovat listalla. Suurin puute oli että kontaktin tiedoissa ei kerrota minkä sensorin näkemys kyseessä on. Perustuuko tuon Akulan asema oman veneeni laatusensoreihin vaiko SOSUS-verkon näkemyksiin?
Kun Harpoonin painopiste on selkeästi merellä, Commandissa myös ilma-operaatiot kuuluvat fokukseen ja ne on toteutettu samalla simulaattorimaisella tarkkuudella, mukana ingressit, egressit ja aseiden oikeat laukaisuolosuhteet. Maavoimat eivät kuulu valokiilaan, mutta nekin käsitellään melkoisen vaikuttavalla tasolla. No, tankeille ei määritellä erikseen panssarivahvuuksia joka suunnalle, ja maastossa otetaan vain huomioon etteivät ne aja vuorten tai vesistöjen yli, mutta saa näilläkin palikoilla maasodan aikaiseksi.
Commandin ainoa myönnytys peligrafiikalle on mahdollisuus vaihtaa NATO-symbolit oikeasti laivojen ja lenskareiden näköisiin symboleihin. Muuten ruutu on täynnä esittävää, karua grafiikkaa, jossa kytätään sensoreiden ja aseiden kantomatkaa kuvaavia rinkuloita tuntikausien skenaarioissa ja pelissä on niin paljon lyhenteitä että OMG, pitääkö muka RTFM, ei kiitos, se on AFK ja GTFO. Onko tällainen pelaaminen edes hauskaa?
On, mutta vain jos aihealue kiinnostaa. Eikä silloinkaan ”hauska” ehkä ole se oikea sana, joku ”immersiivisen kiehtova” kuvaa pelikokemustani parhaiten. Rehellisesti sanoen oma sweet spottini on pari pykälää mittakaavassa alaspäin: se on Dangerous Waters, Sonalystin hieno simulaattori/taktiikkapeli, jossa on 3D-grafiikkaa ja saan itse leikkiä esimerkiksi sukellusveneen sensoreilla. Mutta Command jää ehdottomasti kestoasennukseen sen kumppanipeliksi.
Olen vielä(kin) opettelumoodissa, joten pelailin aika simppeleitä skenaarioita, joissa käytössäni ei ollut valtavasti yksikköjä. Suosikkini on yhteisöskenaarioista löytyvä Red Storm -kampanja (tai sen kaksi ekaa tehtävää), joissa käydään läpi Tom Clancyn läpimurtokirja Red Storm Rising. Heimonvanhimmat muistavat myös Microprosen saman nimisen hienon sukellusvenepelin. Juuri tuo kirja ja peli muuten sytyttivät minun kiinnostukseni nykyaikaiseen merisotaan.
Command on sikäli palkitseva, että sitä on helppo oppia pelaamaan, mutta pärjäämisessä vaaditaan aivojen taktiikkanystyrän raapimista. Tuntuu, että miten syvälle peliin sukeltaakaan, alkaa aivorunko natista paineen kourissa ennen kuin pohjaa alkaa häämöttää.
Harpoon voi purjehtia eläkkeelle, eiköhän tällä pärjätä seuraavat pari-kolmekymmentä vuotta.
Suomi pian sodassa?
Viimeistään silloin kun alkaa väsätä omia skenaarioitaan, ymmärtää mikä hirviömäinen informaatiojärkäle Command: Modern Air/Naval Operations onkaan.
Tehtävään saa monta eri osapuolta, eri taito- ja suhdetasoilla, eventtejä ja skriptejä, ja siinä on sellainenkin hienous kuin omat overlayt: sumean kohdealueen päälle voi vaikka lisätä tarkan ilmavalokuvan.
Command sisältää kaksi tietokantaa, jossa toisessa kalusto on kylmän sodan aikaista eli vuodet 1945-79, ja toinen siitä eteenpäin. Fiksusti tekijät eivät salli tietokantojen editointia, mikä estää Harpoon kolmosessa nähdyn tietokantasekoilun. Commandin skenaariot osaavat automaattisesti valita oikean version tietokannasta, ja skenaariot saa editorissa automaattisesti päivitettyä käyttämään uusinta. Jos tosi kattavista tietokannoista puuttuu jotain, eikun emailia tekijöille.
Suomesta näyttäisi löytyvän kaikki oleellinen kalusto, mutta ei siinä kaikki. Pelissä on Import-toiminto, jolla voi kätevästi lisätä kaupunkeja tai valmiiksi määriteltyjä IT-järjestelmiä ja vastaavaa. Yhteisö on tehnyt sellaisia vaatimattomia paketteja kuin ”kaikki maailman lentokentät”, ja kun valitsin siitä Suomen, ohoh! Päivitin pelin mukana tulleella datalla sotilastukikohdat ja tutkaverkoston, joka luojan kiitos kattaa vain rannikon. Nyt minulla olikin jo kiva peli-Suomi hiekkalaatikoksi.
Editorissa on kaikki mitä edes osaisin toivoa, ja sikäli helppo oppia, että se toimii yhtä ylimääräistä valikkoa lukuun ottamatta kuin pelaisi itse peliä. Siksi editori onkin todella näppärä pelin salojen opetteluun. Täyttelin Suomenlahtea sukellusveneillä, ja onnistuin miinalaiva Pohjanmaalla upottamaan amerikkalaisen Seawolfin (se raukka ei saanut ampua takaisin), kokeilin voiko Ahvenanmaalta salakuljettaa ”perunoita” aallonharjoja hipovalla Cessnalla ilman että Hornetit huomaavat (ei voi) ja armeija-aikojen muistoksi tuhosin Utön ydinräjähteellä päivä siviiliinlähtöni jälkeen.
Pian tuli mieleen että pyöriihän tämä Puolustusvoimiemme tietokoneilla? Välittömästi sen jälkeen tuli mieleen, että eihän tämä pyöri väärän maan puolustusvoimien (puhun edelleen Ruotsista) tietokoneilla? Jos simulointi on niin hyvää ettei siitä edes pelin käyttäjäfoorumeilla valiteta, Commandilla lienee lastenleikkiä laatia ja testata toimivia hyökkäyssuunnitelmia Suomeen.
Hyvä jumala, mikä on Iltasanomien puhelinnumero? ”Mainilan laukaukset-Wau! Katso minkä Play Station-videopelin avulla Suomi vallataan!”
Command: Modern Air/Naval Operations
Arvosteltu
PC
Warfare Sims/Matrix
Versio: 1.04
Minimi: Dual Core/ 1 GT ram, DirectX 9.0c-yhteensopiva näyttökortti 16 Mt VRAM
Moninpeli: Ei
Muuta: Myynnissä www.matrixgames.com
Testatttu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
IKÄRAJA: EI TIEDOSSA
Modernin sodankäynnin uusi komentaja, massiivinen hiekkalaatikko josta lelut eivät lopu kesken.
85
