Taannoinen, jokseenkin ylistävä Counter-Strike-juttumme aiheutti valitettavan ongelman: Serverit täyttyivät märkäkorvista, joista liian moni ei paitsi lue pelin dokumentaatiota, myös luulee peliä Quake II:ksi. Puhumattakaan normaalista idioottikuonasta, joka saa kiksinsä muiden pelien pilaamisesta.
Tärkeintä on muistaa, että Counter-Strike on tiimipeli. Mitä enemmän pelissä on pelkästään tappoja metsästäviä deathmatchaajia, sen tylsempää peli on. Mitä enemmän Counter-Strikeä pelataan niin kuin sitä kuuluu pelata, sen hauskempaa on kaikilla.
Säädä kontrollit
Ennen kuin pelaat, mene ja säädä kontrollit niin että muistat ne. Näppiskomentojen testaaminen ja kenttiin tutustuminen sujuu kun perustat LAN-pelin ja testailet siellä niin pommien asentamiset kuin muutkin jutut. Suosikkiaseista kannattaa rakentaa makro, joka ostaa aseen täysillä ammuksilla yhdellä näppäinpainalluksella.
Edes tämmöistä ei tiedetä: pelaaja voi vaihtaa asetta pudottamalla pääaseensa ja poimimalla maasta uuden. Jollei siinä ole panoksia, takaisin aloituskohtaan ostoksille.
Synnit
Pelinpilaajista yksi on ylitse muiden: joukkuekavereiden tahallinen tappaminen, team killing eli TK. Normaalein malli kostaa neitsytkammionsa turvasta murrosiän traumat ja energiajuoman yliannostuksen ampumalla kavereita selkään, kakkosmalli on mielestään niin hyvä, että hänellä on oikeus ampua mopo, jos tällä on parempi ase. Teamkillingin joka variaatio kielii vakavasta luonnevammasta.
Teamkillereiden, idlaajien ja muiden jätösten ansiosta äänestys on hallittava. Äänestyksessä pelinpilaajat potkitaan pelistä ulos. Konsolissa komento LISTPLAYERS näyttää pelaajat numeroin ja komento VOTE PELAAJANNUMERO äänestää kyseisen pelaajan poistamisen puolesta. Jos äänestetään, kaikki myös äänestävät eivätkä odottele peukalo persiissä.
Teamkilling on synneistä pahin, mutta Counter-Strikessä on muutama etikettivirhe, joihin ei kannata syyllistyä. Yksi on puolenvaihto: häviävälle tai pelaajamäärältään vähäisemmälle puolelle vaihtaminen on hieno juttu, sen sijaan vaihtaminen voittajien sekaan on säälittävää.
Kämppäystä, eli hyvässä ampumapaikassa paikallaan istuskelua siinä toivossa että vihollinen osuu jyvälle ei katsota hyvällä. Nyrkkisääntö on simppeli: kämppääjä pelaa terroristina, sillä heillä se kuuluu työnkuvaan. Sen sijaan nurkassa kiikarikiväärin kanssa luuhaava counterterrorist on kauhistus ihmisen ja jumalan silmissä. Paitsi jos tilanne ehdottomasti vaatii.
Näin siis silloin kun kentän idea on se, että terroristit vahtivat panttivankeja ja counterterroristit yrittävät pelastaa ne. Osassa uusista kentistä idea on päinvastainen, terroristit yrittävät räjäyttää paikan taivaan tuuliin pommilla ja counterterroristit estävät terroristeja tekemästä sitä. Silloin counterterrosistillakin on lupa kämpätä.
Vähäisimpänä mutta silti ärsyttävänä on yleinen valitus, joka on etenkin suomiservereiden helmasynti. V-sanan käyttö on kääntäen verrannollinen pelaajan ikään ja älykkyyteen, ja pingi-sitä-pingi-tätä-porukollit voisivat myöntää, että he kuolivat koska pelasivat huonosti.
Kavereita ei mätetä
Tärkeintä on muistaa, että Counter-Strike on tiimipeli, eikä mikään tappojahti. Puoli, joka hallitsee tiimipelin, jyrää aina surkeat soolo-fraginmetsästäjät, vaikka nämä olisivat Guage-deathmatchissa kuinka hyviä. Serverillä voi olla Friendly Fire poissa, jolloin omaa tiimiä ei voi vahingoittaa, mutta se selvitetään kysymällä, ei ampumalla tai puukottamalla.
Tiimipelin alkeellisin oletusarvo on se, että pysytään ryhmässä tai ryhmissä, eikä juosta yksitellen tapettaviksi. Kannattaa välttää myös tiimitovereiden piipun edessä hortoilua.
Yksi radioviesti, jonka merkitys ei näytä selvenevän, on TEAM-REPORT IN. Jos kutsu kaikuu, siihen vastataan radiomenu ykkösen 9-valinnalla REPORTING IN. Kyseessä on nimittäin pääluvun lasku: joku yrittää selvittää, montako omaa on vielä hengissä.
Tiimikaveri saattaa pyytää boostausapua, mikä on yksinkertaisesti hyppyalustana toimimista. Boostaukseen tarvitaan kaksi henkilöä: toinen kumartuu, ja toinen hyppää selkään. Kun alimmainen nousee seisomaan, ehkäpä vielä hyppää, pystyy ylimmäinen hyppäämään muuten saavuttamattomiin paikkoihin.
Panttivangit
Counterterroristien työ on pelastaa panttivangit, ei metsästää frageja. On kammottavaa kuolleena katsella, kun typerä counter-quakisti ei reagoi panttivankeihin mitenkään, vaan lähtee nuppi suhisten fragijahtiin. Kun panttivankiin koskee (siis käyttää USE-näppäintä), tilille kilahtaa 500 taalaa per panttivanki. Jokaisesta pelastetusta panttivangista (joka siis viedään aloitukseen ja pelastetaan H-näppäimellä) kilahtaa omalle tilille tonni ja tiimin tilille 500. Lisäksi kaikkien panttivankien pelastaminen tuottaa automaattisen voiton CT:lle. Vaikka itsellä olisikin maksimit 16 000 taalaa, mitä jos vahingossa ajattelisit tiimitovereitasi?
Panttivankeja ei saa eikä kannata ampua, koska elossa olevista panttivangeista saa rahaa, ja tappaja menettää 2 500 taalaa per tapettu panttivanki. Panttivankien käyttö ihmiskilpinä ja siirto uusiin paikkoihin sen sijaan kuuluu terroristien luontaisetuihin.
Mystinen pommitus
Pommikentät ovat rahvaalle täysi arvoitus. Se on näin yksinkertaista.
Terroristeista yhdellä on pommi. Ruudun oikeassa reunassa on sininen ikoni tätä markkeeraamassa. Pommimies juoksee johonkin kentällä olevista, punaisella ympyrällä merkatuista pommiasetuspaikoista ja tiputtaa pommin siihen PLANT BOMB -näppäimellä, defaultina P. Jos näppäin on unohtunut bindata, riittää kun käskyn PLANT-C4 kirjoittaa konsolissa.
Jos pommimies kuolee, pommi näkyy reppuna, jonka kuka tahansa terroristi voi poimia. Onnistunut pommiräjäytys on automaattinen voitto terroristeille. Tästä johtuen on nippanappa hyväksyttävää tappaa oma pelaaja, joka pomppii pommireppu selässä joko frageja metsästämässä, tai ei ymmärrä miten pommi asennetaan, eikä suostu sitä oppimaan.
CT:eillä taas osalla on pomminpurkutyökalut, joista myös kertoo sininen ikoni. Nämä miehet haahuilevat lähellä pommipisteitä, ja jos terroristit onnistuvat asentamaan pommin (kuuluu piipitys), purkavat sen. Tämä on yksinkertaista: CT menee pommin päälle ja pysyy 5 sekuntia kyykyssä.
