Tuhman koiran tuorein, hauskin ja monipuolisin luomus Crash Bandicoot 3: Warped, on sutjakka paketti pelejä tasohyppelystä kaahailuun ja vesiskootterirallatuksesta kaksitasoräiskintään. Monipuolisuus on päivän sana. Pääosaa näyttelee Crash, mutta tyttöpussieläin CoCo on myös mukana menoa somistamassa.
Crash 3 on pelattavuudeltaan maukkaan mehevä. Kontrollit ovat hyvät ja teemaan sopivat tapahtuipa ruudulla mitä tahansa. Eteneminen on jouhevaa eikä turhautumakohtia juuri ole. Tasohyppelyepisodeissa eteneminen on rajattua, mutta esimerkiksi lentovaiheissa kaikki ilmansuunnat ovat kokeiltavissa.
Pussirottien paluu
Crash 3:ssa on parasta vaihtelevuus, mutta samalla se tekee pelistä sillisalaattimaisen. Tuntua ehjän, vakuuttavan pelimaailman sisälle uppoutumisesta ei synny, mutta ei kai se ole ollut Naughty Dogin tavoitekaan. Crash 3:a voisi verrata toimintaelokuvaan, josta puuttuu syvyys ja juoni. Pelintekijöille on kuitenkin annettava aito tunnustus yhdestä tärkeästä seikasta: huumori kukkii todella kauniisti.
Teknisesti Crashit ovat aina olleet sujuvia ja näyttäviä, eikä Crash 3 ole poikkeus. Jo pelkästään seuraavaan vaiheeseen viekoitteleva värikäs ruudun täyttävä efekti on todella upea, samoin kiiluvan korea metallipallo, johon sukelletaan aina kenttään mennessä ja sieltä poistuttaessa. Vesiskootteriepisodin aallot heijastuksineen ovat vaikuttavat ja ne myös vaikuttavat ohjaukseen. Moottoripyörän pärinät värisyttävät ohjainta oikeaoppisesti ja moiset osiot pesevät muutoinkin kirkkaasti niin ajotuntumaltaan, idealtaan kuin toteutukseltaan monet Pleikkarin moottoripyöräpelit.
Tuhnut tuutissa
Äänimaailma on ammattitaidolla ammennettu niin puhe-episodeja kuin musiikkia myöten. Vaikka melodiat eivät tartukaan päähän, ne istuvat peliin hyvin. Äänentoisto on esimerkillinen, eikä monesta Playstation-pelistä tuttua tuhnuilua kuulu.
Jo kaluttuun ja koluttuun kenttään voi palata uudestaan täydellisen osasuorituksen toivossa. Täydellinen suoritus tarkoittaa jokaikisen timantin keräämistä, mikä ei välttämättä ole helppoa. Onnistunut roolisuoritus palkitaan sentään muutamalla hassulla lisäprosentilla. Tasohyppelytraditiosta poiketen jo selvitetyn kentän kimppuun voi käydä myös kello kädessä. Kuinka ollakaan, hyvä ja nopea osasuoritus kartuttaa prosenttitiliä entisestäan.
Kunkin maailman lopussa odottavan lopputehtävän (ehkä joku kutsuisi niitä edelleen loppuhirviöksi) selvittäminen tuo Crashille lisäkykyjä, mikä on mainio idea. Rätväkämpi hyrräkyky tai nopeammat koivet ja ennen kaikkea olalle nykäistävä sinko tekevät pelaamisen entistä nautittavammaksi. Eri asia on, jaksaako samoja kenttiä kahlata uudestaan sen sadannen prosentin toivossa, vaikka avitteena olisi kuinka vankka kykykatras tahansa. Prosenttilasku kun ei tunnetusti siivitä ketään hekumallisiin yksilösuorituksiin. Toisaalta sinko olalla sen viimeisenkin timanttilaatikon etsiminen on huikaisevan sutjakkaa.
Sinko, tuo säväkkä sytkäri
Crash Bandicoot 3:n hotkaisee melkoisella ruokahalulla. Vaikka vaiheet toistavatkin hitusen itseään ja vievät ajatukset ajoittain turhan vankasti sarjan aiempiin osiin, peliä pelaa mielellään. Hieman oireellista on kuitenkin se, että uuden kenttäryppään kentistä ensimmäisenä kulku käy kohti lento-, vesiskootteri ja mopo-osioita. Tasohyppelykentät ja tahmailevan hitaat sukellusepisodit jäävät viimeisiksi.
Ehkä tämä kertoo jotain etenkin tasohyppelyosuuksista, joiden on kuitenkin tarkoitus olla pelin ydin. Vaikka niissä vilistetään välillä eteen, välillä sivulle ja välillä taaksepäin, ne ovat loppujen lopuksi oivasta pelattavuudestaan huolimatta tuttua ja turvallista iltapuhdetta. Vasta kun sinko tulee mukaan, saadaan hypähtelyyn ympättyä uusiakin oivalluksia. Valitettavasti moinen ase tarttuu käteen vasta aivan loppusuoralla.
Naughty Dogin kavereilla on varmaan käynyt mielessä luopua tasohyppelyosioista kokonaan, sen verran paljon muuhun sisältöön on satsattu. Ehkäpä seuraava Crash onkin jo putipuhdas toimintaseikkailu, jossa pelaaja etenee pitkin poikin maita ja mantuja, välillä singahtaa mopon tai motskarin rattiin ja jatkaa toivottavasti vapaan liikkumisen lumoissa kohti uusia seikkailuja. Varmaa on, ettei Crash 3 jää vihoviimeiseksi Crashiksi, ei vaikka Naughty Dog välillä nuuhkisi tuoreita tuulia. Seuraava episodi voi hyvin olla sen tulevan, salaisen, vielä nimeättömän Sonyn seuraavan superkonsolin ensimmäinen hittipeli.
Crash 3 on erinomainen hankinta kaikille juuri Pleikkarin ostaneille tai joululahjaksi saaneille, joiden hermoratoja pelikokemus ei vielä ole karaissut. Kokeneillekin on tarjolla purtavaa. Siinä vaiheessa kun lopputekstit ilmestyvät ruudulle, pelistä on puserrettu irti prosenttimittarin mukaan vasta vaivaiset 30 prosenttia. Jo kaluttujen kenttien kimppuun on siis käytävä uudestaan ja vielä kerran uudestaan, jotta sinne piilotetut salaisuudet selviäisivät.
87
