Pitihän se arvata! Heti kun saadaan yksi asiallinen Mario Kart -jäljitelmä (Speed Freaks), ilmestyy toinenkin. Tuhmien koirien uusin Crash-peli ei ole tasohyppely vaan roiman reipas söpökaahailu.
Ensikosketus Crash Team Racingiin on ristiriitainen. Periaatteessa kaikki on kohdallaan. Ulkoasu on riittävä, rata rullaa mutkattomasti ja kontrollit ovat satumaisen helposti omaksuttavat. Toisaalta peli ei näytä niin loisteliaalta kuin Naughty Dogeilta ehkä olisi odottanut. Lisäksi ajotuntuma on jopa liian mukiinmenevä. Täysin puolihuolimaton, rento ja aivoton kaahailu vie vääjäämättä voittoon kisa kisan jälkeen.
Crash Team Racing on onneksi rakenteeltaan villimpi ja vapaampi kuin Speed Freaks. Kuvaruudulla näkyvän kartan avulla suunnistaminen seuraavaan kisaan ja seuraavalle kisapaikkakunnalle on oivan sutjakkaa. Toisaalta enemmän pelejä nähneelle tämäkään ratkaisu ei ole järin tuore. Idea on lainattu lähes suoraan Rarewaren Nintendo 64 -klassikosta Diddy Kong Racingistä, joka sekin oli Mario Kartin jälkeläisiä.
Crash Team Racing marssittaa kuvaruudulle koko joukon Bandicoot-tasohyppelyistä tuttuja hahmoja. Aikuiselle pelaajalle moisella ei liene merkitystä, mutta ehkä natiaisen on helpompi samaistua entuudestaan tuttuihin hahmoihin.
Kirkon ikkunassa oli pikaikoni
Radalla lojuvat lisukkeet ovat elintärkeitä, kuten lajityypin henkeen kuuluu. Vihollisten menoa voi hidastaa erilaisilla ohjuksilla ja peräänsä kannattaa pudottaa TNT-pommeja, joihin saattaa itse hurauttaa seuraavalla kierroksella.
Nerokkaimmillaan Crash Team Racing on lisävauhtia jakaessaan. Se onnistuu keräämällä pika-ikoneja tai ajamalla radan turbonuolien yli. Vauhti kiihtyy lisäksi kurvat sivuluisusta oikaisemalla ja mikä hauskinta, maukas hyppy mäennokareelta tuo sekin vauhtia.
Vaikeustason kivutessa ylöspäin ja uusien lisävauhtia tuovien ominaisuuksien paljastuttua Crash Team Racing paljastaa todellisen karvansa. Söpököröttelyn alle on piilotettu hyvä, jopa erinomainen ajopeli. Kisat tuntuvat sopivalla tavalla työntäyteisiltä ja tylsän piiperryksen korvaa vauhdikas sohellus.
Radatkin muuttuvat vaihtelevammiksi, mutkaisemmiksi ja mäkisemmiksi. Salaisia reittejä, vaihtoehtoisia koloja, onkaloita ja muita yllätyksiä on joka lähtöön. Epähuomiossa ajokki voi lennähtää kesken kisan radan toiseen päähän vastaantulevien sekaan, jolloin sijoitus tietysti romahtaa.
Aakkoset kateissa
Crash Team Racing etenee sutjakkaasti, mutta pinnallinen perusratoihin tutustuminen ei riitä sadan prosentin tyylipuhtaaseen läpipeluuseen. Näennäisen helppouden vastapainoksi Crash Team Racing on pullollaan hankalia bonustehtäviä ja tiukkoja kaksinkamppailuja loppuhirviöitä vastaan. Ratojen uudelleen kahlaaminen on tehty mielekkääksi. Viheliäisiin sopukoihin piilotettujen c-r-a-s-h-kirjainten etsiminen on vänkää puuhaa. Ahkera pelaaja palkitaan salaisilla cupeilla ja liigoilla.
Lisäikää pelille tuo myös nelinpeli. Tavallisten kilparatojen lisäksi valittavissa on nelinpelihullutukseen suunniteltuja taisteluareenoja. Kuten niin moni Crash Team Racingin ideoista, tämäkin on lainattu esikuvista. Silti osio istuu peliin kuin herne soppaan.
Alkuhämmennyksen perusteella Crash Team Racingin olisi voinut tuomita pelkäksi taaperoitten tallusteluksi, miksi se toki on tarkoitettukin. Lopulta lukuisat lisät, salaisuudet ja hikiset bonusradat pistävät peliin melkoisesti lisäpuhtia. Crash Team Racing muokkautuu lopulta yllättäen yhdeksi Pleikkarin parhaista ajopeleistä. Kunhan sitä ei vain ota liian vakavasti.
90
