Crypt of the Necrodancer (Early Access)

Brace Yourself Games/Klei

Versio: 0.396 Beta

necrodancer1

"Beathack"

Disko ei ole kuollut, se on epäkuollut!

Edellisen vuosikymmenen muovisoittimet on haudattu Alamogordoon E.T.-pelimoduulien viereen. Mutta haudan takana on vipinää: rytmipelit nostaa uudelle tasolle mahdollisimman epäsopiva pelilajike roguelike. Luit aivan oikein. Roguelike!

Crypt of the Necrodancer yhdistää rytmikkään näpyttelyn vaaroja kuhisevaan luolastokomppaukseen á la Nethack. Järkiavioliitosta ei voi puhua, mutta kahden genren intohimoinen rakkaussuhde tuottaa varsin mielenkiintoisen lehtolapsen. Idea on niin nokkela ja sanaleikki niin helppo, etten ymmärrä, miksi sitä ei ole keksitty aikaisemmin.

Ha ha ha, stayin’ alive

Satunnaisesti luotuun luolastoon laskeutuva sankari etenee niin pitkään kuin henkirievussa riittää kudetta. Hirviöiden lisäksi pimeys kätkee rahaa, aarteita ja parempia varusteita, joiden avulla vastarinnan kurittaminen käy helpommin. Kun kuolema korjaa, homma aloitetaan alusta. Ei siis yllätyksiä.

Nekrotanssijan kryptassa liikkuminen hoidetaan taustamusiikin tahtiin. Kun biitti iskee, hahmoa siirretään haluttuun suuntaan. Tappeleminen hoidetaan tökkäämällä nuolinäppäimistä vihollista kohden, jolloin aseesta riippuen sankari iskee yhtä vihua tai sivaltaa kerralla koko rivistöä.

Taustamusiikki vaihtuu tuttuun pelityyliin aina alaspäin laskeuduttaessa, mutta tunnelmanluonnin ohella sillä on nyt myös pelillinen ulottuvuus. Kun tempo vaihtuu, eteneminen joko nopeutuu tai hidastuu. Vastaavasti muutos vaikuttaa myös vihollisten liikenopeuteen.

Systeemin nerokkuus piilee siinä, että myös viholliset etenevät biitin tahdissa ja jokaisella vihollistyypillä on oma kuvionsa, jota se noudattaa. Muksiminen pitää ajoittaa oikein. Jos biitistä putoaa, turpa soi ja puupalttoota sovitellaan ruumiin harteille.

Kun päälle hyökyy muutaman luurangon tukema lohikäärme ja bassojytke takoo samaan tahtiin sydämenlyöntien kanssa, tietää olevansa lirissä. Yksikin virhemuuvi johtaa rytmissä sekoamiseen ja se on siinä.

Kunhan omintakeisen pelimekaniikan sisäistää, muuttuu luolamatka kiehtovaksi rytmiretkeksi, jossa väistöt ja iskut muuttuvat travoltamaiseksi piirileikiksi vihumassojen ympärillä. Peli palkitsee tahdissa pysyvän pelaajan muuttamalla lattiapinnat kaikissa sateenkaaren väreissä välkkyväksi tanssilattiaksi.

Pelaamiseen tarvitaan näppäimistön nuolinapit ja kuulokkeet. Kun päälle saa oikein hyvän putken, muuttuu komppaus zenmäiseksi kokemukseksi, jossa ajatustyön rippeetkin on uudelleenohjattava reaktiokeskuksen käyttöön.

Like a virgin

Koska Necrodancer on vielä Early Access -kunnossa, osa peligrafiikasta on mitä sattuu ja musiikkiraidasta puuttuu viimeinen silaus. Halutessaan pelin mainiot taustamusiikit voi korvata omalla muzakkikokoelmalla, mutta kaltaiselleni puukorvalle pelin tarjonta riittää oikein mainiosti. Tulevissa päivityksissä on lupailtu myös tanssimattotukea, jonka jälkeen peli muuttuneekin lanien pakolliseksi ohjelmanumeroksi Artemis-komennuksen väliajoilla.

Pirun vaikea ja perusteiltaan varsin geneerinen roguelike nousee omintakeisen ohjaustapansa ansiosta aivan toiseen tuoreusluokkaan. En edes muista, milloin olisi ollut näin innoissani uudelleen keksitystä pyörästä. Turpaan ottaminen ei kismitä pätkääkään, sillä täysin kahjo ohjattavuus luo pelaamiseen todella kovan koukun. Vielä yksi kierros -syndrooma iskee hetkessä.

Rytmipelin ja rogueliken päätön yhdistelmä toimii kuin tauti. Kiitän onneani, ettei Necrodancer ole mobiilipeli. Jos tämän saisi kännykkään, rikkoisin hautarauhaa taatusti myös työajalla, ja siitä eivät muumiot pitäisi!

Juho Kuorikoski

necrodancer2