Vain muutama kuukausi sitten intoilin Dancing Stage Megamix -tanssipelistä. Hikipisarat eivät ole ehtineet kuivua, kun tarjolla on jo seuraava teemapäivitys, Dancing Stage Fever. Ei mikään yllätys eikä edes mautonta rahastusta, sillä uusia kappaleita tarvitaan, jotta tanssiminen maistuu.
Dancing Stage Megamix -musiikki- eli bemanipeleissä idea on riemastuttavan yksinkertainen. Ruudulla näkyy alhaalta ylös kulkevia nuolia, jotka osuvat ruudun yläreunassa olevan nuolen päälle. Kun näin käy, pitää tällätä jokin raajoista tanssimaton vastaavalle nuolelle. Nuolet osuvat kohdalleen kulloisenkin kappaleen rytmin mukaan, ja rytmissä matolla oikeasti tanssahtelu auttaa osumatarkkuutta kummasti. Virheitä peli sallii totutun armollisesti eikä muutama huti haittaa etenemistä tai muserra naapurin varpaita.
Automaattinen ennätysten tallennus, kaloreita laskeva hikijumppaosio, neljä vaikeustasoa ja kahden pelaajan mahdollisuus ovat tuttuja ominaisuuksia edellisestä Dancing Stage Megamixistä.
Pari helpointa vaikeustasoa riittävät normaalijalkaiselle, ja ihmetellä täytyy sitä virtuoosia, joka nakuttaa vaikeimmat kombinaatiot edes yhden biisin verran suurin piirtein kohdalleen. Todennäköisesti rytmitykset ovat padilla pelaavien ratoksi suunniteltuja, niin rajua vauhtia nuolilaumat kiitävät ruudun halki. Aikamoisen näppäinvelhon täytyy silloinkin olla piuhan toisessa päässä!
Tanssi niin kuin nainen
Uudet hittiveisut ovat nostalgissorttista poppiosastoa. Undertonesin Teenage Kicks ja Madnessin One Step Beyond miellyttävät meitä kasareita ja Ace Of Base sekä Spice Girls edustavat nuorempaa tanssipoppia. Kivana pikku-uutuutena ovat mukaan lisensoidut videot, jotka rullaavat ruudulla standardi-vaikeustasolta eli toiseksi helpoimmalta tasolta alkaen. Mukavaa vaihtelua muutoin taustoina toimiviin piirrettyihin diskotanssijoihin ja muihin virityksiin.
Lieneekö oikeuksien ostaminen isompiin hitteihin kallista puuhaa, koska mukana on jälleen vain muutama nimekäs kappale. Tanssi luistaa oudompienkin diskojolkutusten tahtiin, mutta todella hupaa olisivat vaikkapa erilaiset teemapläjäykset täynnä melleviä rokkikappaleita. Sellaisesta ilosta voisin jo maksaakin enemmän, toisin kuin tuntemattomien pienuuksien tulkinnoista.
Klooneja on aina vaikea pisteyttää. Sama pelihän tässä on kuin ennenkin, ja ihan varmasti sama peli nähdään PS2:n sisuksissa vielä tusinaan kertaan. Uutuuspisteitä ei voi antaa yhtäkään. Toisaalta yleinen ymmärrys antaa yhtä pahasti kertauksesta kärsiville ralli-, formula-, NHL- sun muille peleiksi nimetyille viihdykkeille vuodesta toiseen huippupisteitä. Formuloissa on uudet kuskit ja ruutu saattaa päivittyä hitusen aiempaa jouhevammin. Dancing Stage Fever ei päivity yhtään sen paremmin, mutta "radat" ovat sentään upouudet.
Toistosta huolimatta tanssiminen on edelleen hassunhauskaa ja nautinnollista. Jos haluaa tutustua kokonaisvaltaiseen tapaan pelata, kumpi tahansa saatavilla oleva tanssipeleistä toimii yhtä hyvin ensituttavuutena, sillä Dancing Stage Fever ei ole merkittävästi Dancing Stage Megamixiä kehittyneempi.
Lopuksi muistutan vielä, että tanssimatottomien ei kannata tähän tuotteeseen tarttua. Maailmassa on roppakaupalla paljon hauskempia perusohjaimella toimivia rytmirypistyksiä luukutettavaksi kuten PS:n Amplitude.
80
