Dark Souls II – Minun musta sieluni

aa_DarkSoulsII 2014-04-22 22-51-28-56

Aah, tämä on kuin kotiin tulisi! Joskin siellä minua ei heti tapeta.

Drangleic eli tämä toinen kotini on synkkä, armoton paikka, jossa epäkuolleet sankarit tappavat epäkuolleita hirviöitä. Niiden sielut ovat valuuttaa, jolla maksetaan kaikki tasonnousuista varusteisiin. Mitä enemmän niitä kerää ennen kuin ne käyttää, sen varmemmin ne menettää esimerkiksi kävelemällä vahingossa laiturilta mereen.

Armollisesti sielut jäävät hehkuvana möttinä kuolinpaikalleni odottamaan että haen ne takaisin. Koska hakumatkalla ei saa enää kuolla, Darks Souls II tietysti palauttaa kaikki alueen riviviholliset takaisin henkiin.

Dark Souls II, mä niin rakastan sua!

Velvollisuus ennen katkarapuja?

Dark Souls II on ehkä tämän vuoden eniten odottamani peli. Odotushaavoihini oli suolaa kuukauden pc-käännöksen odotustauko, konsolimiesten iloa kateellisena seuraten.

Onneksi kannatti odottaa. Pc-versio on peruskunnossakin kevyesti parhaan näköinen versio, ja edellisen osan ulkonäön pelastanut DsFix-mies on jo työn touhussa vapauttamassa uusia graafisia efektejä niille joita asia kiinnostaa. Peli pyörii vaivattoman sulavasti. Hiirellä ja näppiksellä voi ilmeisesti pelata, mutta tartuin suosiolla padiin.

Sitten minun tehdä pelipoliittinen päätös: puskenko eteenpäin kuin Juho Penttilä, tehden velvollisuuteni Teitä kohtaan peliarvostelijana, vai pelaanko niin kuin haluan pelata, nautiskellen pelistä mahdollisimman kauan, astuen sumuporteista pomotaisteluihin vasta ylitehoisena tappajahirviönä?

Kun seuraavaan Souls-peliin on aikaa vuosia, ei valintaa tarvinnut arpoa.  Tässä menee raja, tätä en kiirehtimällä pilaa.

wmplayer 2014-04-27 19-28-36-13

Pihtari sielumaassa

Dark Souls II on taisteluun nojaava toimintaroolipeli, jossa perusmätön lisäksi vähän väliä otetaan yhteen hirmuisten pomohirviöiden kanssa. Teoriassa pelin pitäisi kiinnostaa minua yhtä vähän kuin vakuutusmyyjien pikkujoulut, käytännössä olen rakastunut. Aluksi Dark Souls II tuntuu vain erinomaiselta, jännittävältä mättöpeliltä hienoissa maisemissa, mutta sen yksinkertaisen pinnan alla kilisee ja kolkuttaa niin paljon erilaisia juttuja ja rattaita, että pelin koko tyrmäävän sisäisen kauneuden tajuaa vasta pelin loppupuolella.

Puhalsin pölyt Xbox-padistani, sillä edellinen peli jota sillä pelasin oli... Dark Souls. Upotin peliin reippaasti yli sata tuntia, koska kompensoin heikkoja paditaitojani tekemällä sankaristani ylitehokkaan. Hyvä strategia, jonka ajattelin toistaa, ja loin ritarin. Tajusin vasta pelissä, että tein siitä vahingossa leuattoman pallopään, joten aloitin uuden pelin.

Souls-peleissä se, etenetkö nopeasti haaste edellä ja pelitaidot aseena on täysin sinun asiasi. Maksimigrindauksella hitaasti eteneminen on täysin minun asiani.  Edellisosassa kohdatessani liian vaikean bossin, grindasin lisää ja lopulta joka pomo kukistui Havel-panssaroidun, pimpattua Black Knight Greatswordia heiluttavan rautavuoren edessä. Dark Souls II yrittää kampittaa hienon taktiikkani.

Ennen riviviholliset respawnasivat loputtomasti, nyt noin 10 tapon jälkeen ne pysyvät kuolleina. Ne eivät enää ole loputon luonnonvara. Se haittaa paitsi ylilevelöintiä myös farmausta. Toisaalta on kiva kun matkalla matsiin pomon kanssa ei tarvitse nitistää sen sihteereitä.

Pelityylini veti käsijarrun päälle. Olen peleissä pihi, yritän aina säästää kaikkea pahaa päivää varten. Ennen etenin nopeammin, koska hukatut sielut sai aina grindattua takaisin. Nyt minulla on sisäinen pakko puhdistaa alueet ja maksimoida sielut ennen kuin jatkan kohti kulkemattomia korpimaita.

Dark Souls II tulee siinä vastaan. Jokaiselta lepopaikkana toimivalta nuotiolta voi heti teleportata toisille löydetyille nuotioille realisoimaan sielut tasoiksi ja tavaroiksi.

aa_wmplayer 2014-04-27 19-25-57-60

Ekamoka

Peli alkoi ja heti jännitti, mitä sieltä tuleekaan. Kylmäävästi alkupolun varressa odotti jo kolme sumuporttia. Darksoulistina olin kauhuissani: aika raakaa, heti pomomatseja! Ei kiitos!  Paljon myöhemmin selvisi, että ne olivat pelin perusjutut opettavia tutoriaaleja.

Sitten rusoposkinen ritarimieheni meni väärään suuntaan ja myrkkymies tappoi minut parilla iskulla. Heräsin nuotiolla henkiin, mutta oli Ontto olo.

Olin muuttunut epäkuolleeksi Hollowiksi. Uudistuksena joka kuolema vie minulta viisi prosenttia hipareista, kunnes enää puolet on jäljellä. Ihmisyyteni saan takaisin olkinukella, mutta niiden käyttöä pitää harkita kaksi kertaa. Täsmälleen, sillä olen tehnyt sen ensimmäisen 35 pelitunnin aikana kaksi kertaa, joista toinen oli vahinko. Kuten sanoin, säästän kaikkea pahan päivän varalle.

Pelimekanismeista moni on tuttu, mutta eivät kaikki. Tietämättäni Dark Souls II hankkii nykyään aseensa alimman tarjouksen tekijältä. Peli varoitti että miekkani on riskirajalla, mutta minäpoika pistin menemään. Riks! Siinä sitten seisoin nysä kädessäni.

Ja miekka rikki. Ilman vara-asetta. Ainoa tapa nitistää vastustaja on toivoa että se kuolee nauruun olemattoman vahinkoni nähdessään. Eikun uusi peli tulille, tällä kertaa tietoisena aseiden kestävyyden ja leirinuotion uudesta symbioosista.

Oi kaunis Majula

Dark Soulissa maailman rakenne oli toisiinsa sopivien palojen jatkumo, kakkosessa on Demon’s Soulin tapaan selkeä keskuspaikka. Majulassa käydään levelöimässä ja sinne kaikki kauppiaat siirtyvät. Poikani väittää, että osa paikoistakin on kuin haamuja Demon’s Soulista.

Suuri osa Darkkiksen viehätystä on sen melankolinen tunnelma. Drangleic on kuin maailma elämänsä lopussa. Se on täynnä vedestä nousevia raunioita ja synkkiä koloja, mutta myös auringonlaskumaista, unenomaista kauneutta. Hirviöt ja NPC:t tuntuvat siltä, että niiden olisi pitänyt lähteä jonnekin, mutta ne unohdettiin Drangleiciin harhailemaan ja vartioimaan paikkoja, joilla ei ole enää väliä.

Kerrankin muut pelaajat luovat tunnelmaa. Vaikka olen yksin, en ole yksin, olen yksi Dark Souls kakkosen pelaajista. Muut sielun veljet vilahtelevat hetken haamuina, kuolleista jääneet verijäljet laukaisevat näytöksen kuolleen viime hetkistä. Jotkut kirjoittavat maahan apuviestejä tai suoranaisia valheita.

Moninpelikin on vähän erikoista. Ilkeät pelaajat tunkeutuvat muiden peleihin, mutta ne mukavat tarjoutuvat auttamaan pomotaisteluissa.  Meidän padinvalidien onneksi.

DarkSoulsII 2014-04-29 23-01-32-65

The Pursueeeer!

Kaikki varmaan aloittavat savotan Forest of Fallen Giantsista, niin minäkin. Kolusin nurkkia ja kolmannella yrityksellä tapoin jättiläiset sukupuuttoon. Peli sujui kivasti, Soulsin looginen, toimiva lähitaistelu on jotain, josta minulla ei ole kuin ylistystä laulettavaksi. Vain muutama erikoisliike, muuten logiikka pelaa neljällä napilla niin että pc-mieskin ymmärtää.

Auvo loppui siihen kun kohtasin The Pursuerin, pomon joka on suunniteltu juuri minua vastaan. Sen kukistamisessa avain on taitava padin käyttö, heikko kohtani. Väistämättä sekosin tavalla tai toisella, yleensä väärään nappiin, ahnehdin osumia, torjuin liian hitaalla torjunnalla tai möhlin välimatkan pitämisen.

Kolme tai kolmekymmentä yritystä myöhemmin olin valmis itkemään. Parhaimmillaan sain Pursun hiparit puoleenväliin, matsien jälkeen itsellä tärisi ja sydän hakkasi siihen malliin että pelkäsin omien hipareiden menevät nollille. Tämä on Dark Souls II.

Kokeilin perustemppua yksi: valitin julkisesti Peli.fissä että Pursu on liian kova. Sen jälkeen Pursun olisi pitänyt kuolla ekalla yrityksellä, mutta ei! Harkitsin jopa ikuista häpeää, Dark Souls -mestarin eli poikani pyytämistä apuun. Sitten minulle kerrottiin että voi sitä kuule mennä jonnekin muuallekin. Hyvä jumala, sehän on täysin totta! Olen niin lineaaristen nykypelien aivopesemä, että fiksoiduin yhteen kohtaan. Tämähän on Dark Souls II!

Suuntasin kulkuni Heiden liekkitorneille leikkimään. Dragonrider ja riviväki kaatuivat, kamat ja taidot paranivat, kadonneen bastiljin muureilla ajattelin että nyt Pursu otetaan peltimiehestä mittaa.

Sain sentään enemmän hipareita lähtemään, mutta en jaksanut enää vääntää. Tunnusti häviöni ja käytin olkinuken ihmismuotoon nähdäkseni muiden pelaajien kutsumerkit. Valitsin avukseni pelaajan jolla oli valtava ultrasword, ja yhdessä pätkimme Pursandeeruksen.

Menetin itsekunnioitusta ja soolopomotaposta tulevan uskomattoman, endorfiinilla maustetun onnistumisen ilon, mutta tätäkin on Dark Souls II.

aaaaa_ehdottomasti_mutta_peienlla_DarkSoulsII 2014-04-26 03-01-51-87

Vaikeaa vain valittajille

Vaikka Dark Soulsin ydin on kivenkova, sen vaikeudesta jauhavat ja liioittelevat vain yhteisiin kliseisiin sortuvat pelijournalistit.

Dark Souls II on ”vaikea” vain ja ainoastaan siksi, että se ei pidä koko ajan kädestä ja sopeudu pelaajaan. Pelaajan on sopeuduttava Dark Souliin. Vaikea? Tämä edustaa peliä joista en piittaa enkä pärjää, jota pelasin padilla, ja silti vedin Dark Soulin läpi, ihan itse. Tapoin ihan yksin jopa Soinin ja Kataisen. Miten joku kehtaa kutsua sitä vaikeaksi peliksi?

Kakkosessa etenin tuota yhtä nemesistäni lukuunottamatta samaan malliin. Vihut ja pomot kaatuvat, rehellisesti tai viekkaudella. Ehkä (tai siis varmasti) jatkossa taas itken ja jumitan, mutta se on sen ajan ongelma.

Tällä hetkellä minua vaanii pari pomotaistelua. Tarjolla olisi joko Old ”Hei, etkös sinä ole Ormst..aagggh!” Dragonslayer tai sessio Hupun, Tupun ja Lupun kanssa. Hetkinen, onhan minulla vielä Sinner’s Rise korkkaamatta! Jihuu!

Läpi tämäkin aikanaan menee ja sitten olen taas surullinen. Ehkä tässä menee niin kauan että Witcher 3 tipahtaa sopivasti syliin!

DarkSoulsII 2014-04-20 00-26-24-91

Praise the Sun, piru vie!

En viitsi sanoa, että voi kun kaikki pelit olisivat kuin Dark Souls, tylsäähän se olisi. Ainoa asia joka muiden pelintekijöiden, tai siis firman johtoportaan, pitäisi tajuta on pelaajan kunnioittaminen. On ihanaa pelata peliä, jota ei ole tehty sen luokan hitaimman kykyjen mukaan.

Koska Dark Souls II on jo kakkososa, kaikki eivät ole niin hurmiossa kuin minä. Pitää olla coolisti kriittinen, ja ainakin sanoa että onhan tää hyvä mutta Dark Souls oli parempi.  No joo, maailma toimi paremmin ja pomoissa oli vähemmän erilaisia ritareita. Mutta kun elämä tarjoilee sinulle mansikoita, sano kiitos äläkä kitise että viime kesänä nämäkin olivat vähän parempia.

Olen koukussa. Kättä nykii taas, siellä ne pomot odottavat nitistämistään. Mutta silti ensin vähän Dark Souls kakkosta.

wmplayer 2014-04-27 19-27-14-03

 

PC, saatavilla Xbox 360, PS3

Minimi: Dual Core 3.2 Mhxz/2 Gt RAM, GeForce 9600GT tai Radeon HD 5870

Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX560 Ti

Suositus: CoreTM i3 2100 3.10GHz tai?AMD® A8 3870K 3.0GHz , 4 GT RAM, GeForce GTX 750 tai Radeon HD 6870

Moninpeli: 2

Muuta: padi kannattaa olla

Ikäraja: 18

91 + Pelit suosittelee

91