Pienelle käsikonsolin ruudulle ei mahdu kahta sankaria, joten Jak pantiin putkaan ja Daxterille annettiin oma seikkailu. Sivuosaan tottunut oranssi karvapallo hävittää riemusta pomppien ötököitä.

Daxterin soolo sijoittuu Jak & Daxter -parivaljakon ensimmäisen ja toisen seikkailun väliin, jolloin Spock-korvainen Jak on lusimassa kakkua vankilassa. Oranssi ottseli Daxter aikoo pelastaa isäntänsä, mutta värväytyy vahingossa tuholaisfirmaan ötökkä-dextinaattoriksi.

Tarinan näyttämönä toimii tuttu Haven City. Daxter putputtaa skootterilla tehtävästä toiseen, mutta aiemmista osista tuttu ylimääräinen GTA-hörhöily on dumpattu roskikseen. Seikkailun pääpaino on perinteisessä pompiskelussa ja roinan keräämissä, mikä on onnistunut ratkaisu.

Vaikka Daxter ryömii, huitoo ja pomppii kuin villi vatussi, hahmo pysyy hyvin hyppysissä. Ohjaaminen PSP:n nännillä sujuu tarkasti ja kontrollit ovat erittäin selkeät. Kameraa saa tarvittaessa kääntää hartianapeista ja maisemia voi katsella paikallaan seisoessa vapaasti, mikä helpottaa moniulotteisten kenttien hahmottamista.

Tappaa talossa ja puutarhassa

Luteet ja suuret metallitorakat kellistyvät sähköisellä kärpäslätkällä. Iskut lähtevät aina samasta napista, mutta tarinan edetessä Daxter oppii tehokkaampia lyöntisarjoja.

Kakkosaseena on hyönteismyrkkysumutin, jolla suurimmat pörriäiset saa lamautettua hetkeksi. Sumuttimella on myös toinen nerokas käyttötarkoitus, sillä myrkkysuihkun kannattelemana piskuinen Daxter lentää lyhyen matkan. Vehkeeseen saa myöhemmin lisäpalikan, joka tekee siitä liekinheittimen tai ultraäänitykin.

Ajoittain Daxter pääsee tekemään myrkytyshommia pomonsa Osmon vanhalla lentovehkeellä Betsyllä, mikä tuo kaivattua vaihtelua kärpästen lätkimiseen. Toisinaan Daxter loikkii vimmatusti junan katolta toiselle tai liukuu kiskoja pitkin väistellen esteitä.

Näennäisestä vapaudesta huolimatta meno on suoraviivaista. Jokaisessa kentässä on tavoite, jonka saavuttamalla aukeaa seuraava kenttä. Duunivuorossa kerätään tapetuista ötököistä irtoavia keltaisia kiviä ja päätehtävänä voi olla vaikka mehiläispesien hävitys sokkeloisesta kaivoksesta, jonka kruunaa matsi vihaisen kuningatarmehiläisen kanssa. Pomoötökän sijaan lopussa saattaa odottaa myös hektinen minipeli, kuten sähkölukon avaaminen kirpulla.

Pyörivien sirkkeleiden, kivimurskaimien ja muiden ansojen seassa lojuu värikkäitä pääsiäismunia. Pääsiäismunia poimimalla aukeaa alipelejä, jotka ovat itse asiassa Daxterin unia. Unikohtaukset jäljittelevät humoristisella otteella sellaisia tunnettuja elokuvia kuin Matrix, Indiana Jones tai Taru sormusten herrasta.

Unet noudattavat yksinkertaista kaavaa, jossa painellaan oikea-aikaisesti kuvionäppäimiä. Yksi sessio on juuri sopivan lyhyt, joten nukkuminen piristää peruspeliä. Lisäksi läpäisty minipeli auttaa pääpelissä lisäämällä Daxterin kestävyyttä tai opettamalla Daxterille uuden liikesarjan.

Puhdasta parhautta

Tallennus onnistuu koska tahansa, eli Daxter soveltuu erinomaisesti myös lyhyisiin sessioihin. Tarkistuspisteitä on tiuhassa, joten varomaton hyppy veteen tai tappava skorpionin pisto aiheuttaa kestettävissä olevan ajan menetyksen. Kaiken sujuvuutta lisää sekin, että lataustauot on naamioitu ovelasti ovien avautumisiksi tai paikasta toiseen siirtymisiksi.

Varsinainen seikkailu on puhdas yksinpeli, mutta mukaan on ujutettu yksinkertainen ötökkämatsi, jossa tapellaan kaverin lemmikkiä vastaan Pokemon-taisteluiden tyyliin. Ötöjä on erilaisia ja niitä voi boostata kentistä löytyvillä tarvikkeilla. Taistelusysteemi on yksinkertaista mallia kivi-paperi-sakset, mutta homma on mainiota lisähupia joko konetta vastaan tai langattomasti kahdella PSP:llä.

Visuaalisesti Daxter ei kalpene aiempien PlayStation 2 -osien rinnalla. Animointi on erittäin onnistunutta ja toiminta soljuu jouheasti ilman kiusallisia nykimisiä. Käsikonsolin heikommat tehot näkyvät lähinnä siinä, että Haven City on aika autio suurkaupungiksi, mutta seikkailun kannalta asialla ei ole merkitystä.

Juonianimaatiot on tehty huolella. Max Casella vetää Daxterin roolin antaumuksella ja vitsit uppoavat kakaramaiseen huumorintajuuni. Kuulokkeet päässä äänet puhkeavat kukkaan tavalla, jota ei piipittävän vakiokaiuttimen kautta kuultuna heti uskoisi.

Kokonaisuus tuntuu osalta sarjan kokonaisuutta, vaikka tekijätiimi Ready at Dawn on upouusi. Koska firmassa on tekijämiehiä Blizzardilta ja Jak & Daxterin luoneesta Naughty Dogista, ei oivallinen lopputulos ole yllätys.

Seikkailtavaa riittää vajaaksi kymmeneksi tunniksi riippuen siitä, kuinka tarkasti kentät puhdistaa tavarasta. Vaikeustaso on leppoisa, eikä edes lopussa hankalien pomppujen ärsyttävyys yllä lähellekään aiempien osien piinaa. Yllätyin, miten vaikeaa peliä on päästää käsistään, kun sen kerran on aloittanut. Jokainen minuutti on silkkaa laatua. Daxter on kevättarjonnan yksi ehdottomista helmistä.