Pitkään jatkuneen sisällissodan ja lukuisten nälänhätien jäljiltä Somalia on yksi Afrikan köyhimmistä ja epävakaimmista maista. Delta Force: Black Hawk Down käsittelee Yhdysvaltojen epäonnistunutta yritystä maahantuoda rauhaa kovametallivaipassa.

Diktaattori Siad Barren hallinnon kaaduttua vuonna 1991 Somaliassa alkoi paikallisten klaanipäälliköiden välinen sisällissota. Yhteiskuntarakenteiden romahdettua maa ajautui anarkiaan ja kansa kituutti ulkomailta virtaavan hätäavun varassa. Klaanipäälliköt näkivät ruokakuljetukset keinona pönkittää valtaansa ja ryhtyivät kiristämään maassa toimivia avustusjärjestöjä.

Huhtikuussa 1992 perustetut YK:n UNOSOM-joukot yrittivät huonolla menestyksellä parantaa avustuskuljetusten turvallisuutta ja vakauttaa maata. Somalian surkea tilanne jatkui ja vuoden loppuun mennessä sisällissodan ja nälänhädän uhrien määrä oli noussut jo 300 000:een.

Persianlahden sodan voitonhuumassa Yhdysvallat päätti yrittää väliintuloa Somaliassa. Operaatio "Toivon palautukseen" saatiin siunaus YK:n turvallisuusneuvostolta, joka päätöslauselmalla 794 myönsi Yhdysvalloille vapaat kädet palauttaa järjestys Somaliaan kaikin tarvittavin keinoin.

9. joulukuuta 1992 Yhdysvaltain merijalkaväki nousi näyttävästi maihin Mogadishussa CNN:n kameroiden kuvatessa vierestä. Operaatio oli menestys. Maaliskuuhun 1993 mennessä ruokakuljetukset oli turvattu ja pahin humanitäärinen katastrofi vältetty. Clintonin hallinto halusi amerikkalaiset pois maasta ja rauhanturvavastuun takaisin YK:n monikansallisille joukoille.

Somalian kriisistä on kuitenkin vielä monta synkkää lukua kirjoittamatta.

Serious Uncle Sam

Delta Force: Black Hawk Down käynnistyy kevättalvesta 1993 sekalaisilla rauhanturvatehtävillä, joissa turvataan ruokakuljetuksia ja ratsataan somalipäälliköiden asevarastoja. Tehtävät perustuvat aitoihin operaatioihin, vaikkakin pelattavuuden nimissä tapahtumia on piristetty ylimääräisellä toiminnalla.

Toimintaa pyörittää Comanche 4:ssä käytetty lentosimupelimoottori, minkä ansiosta ympäristöihin on saatu kiitettävästi kokoa. Ajoneuvoja hyödynnetään taajaan, joskin niiden kyytiin ei pääse kuin matkustajana ja konekiväärimiehenä. Reitit ovat ennalta käsikirjoitettuja.

Somalia-operaation todellisuutta heijastellen ajoneuvovalikoima on suppea. Yhdysvaltain silloinen puolustusministeri Les Aspin tyrmäsi toistuvasti amerikkalaiskomentajien vaatimukset kuorma-autoja ja Humvee-jeeppejä järeämmästä kalustosta. Ilmakalusto on samoin rajoitettu pelkkiin Black Hawk -kuljetuskoptereihin ja kevyesti aseistettuihin Little Birdeihin.

Helikoptereilla luodaan näyttäviä kohtauksia, joissa pelaajaa solutetaan kerrostalojen katolle tai lennätetään ampumassa tulitukea Black Hawkin gatling-konekivääreillä. Kopterin kyydissä pörrääminen ei ole huoletonta tynnyriin ampumista, sillä maassa väijyvät raketinheitinmiehet ovat jatkuva uhka.

Black Hawk Down liioittelee reippaasti rauhanturvaoperaation vaarallisuutta. Todellisuudessa klaanien asemiehet eivät juuri uskaltaneet tehdä vastarintaa amerikkalaisjoukoille, joten kahakat olivat usein ohi ennen kuin ne edes alkoivat. Black Hawk Downissa pelaajan johtama joukkue saa säännöllisesti vastaansa satapäisiä vihollislaumoja, joiden mielessä ei aseiden laskeminen edes käy.

Somalitaistelijat eivät ole ainoa asia, joita joutuu varomaan, sillä Black Hawk Downissa on myös siviilejä. Väkijoukkojen kohdalla vihollisten tunnistaminen on todellinen ongelma, sillä klaanilaiset eivät käytä yhtenäistä asepukua. Liikaan liipaisinherkkyyteen ei ole varaa, sillä siviiliuhreista rangaistaan armottomasti tehtävän epäonnistumisella.

Koodinimi: Irene

Somalian sisällissodassa valta-asemaan noussut Mohammed Farah Aididin johtama Habargidir-klaani sieti amerikkalaisia, koska he eivät olleet YK:n talutusnuorassa. YK:n silloinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali oli Aididin vihamies, eivätkä Boutros-Ghalin suunnitelmat keskushallinnon palauttamisesta Somaliaan helpottaneet välirikkoa.

Kesäkuussa 1993 amerikkalaisjoukkojen määrä Somaliassa oli kutistunut 30 000:sta muutamaan tuhanteen. Amerikkalaisuhan väistyttyä Aidid koki tilanteen otolliseksi voimannäytölle ja määräsi miehensä väijyttämään pakistanilaisen rauhanturvaajaryhmän. Iskussa sai surmansa 24 YK-sotilasta.

Surmat heijastuvat käännekohtana myös Black Hawk Downissa, kun Yhdysvallat lähettää maahan Ranger- ja Delta Force -yksiköiden valiosotilaita iskemään Aidid Habargidir -klaania vastaan ja vangitsemaan sen johdon. Vaikka Aididin YK:n vastaista propagandaa suoltava radioasema saadaan aalloilta ja joitakin Habargidirin voimamiehiä vangitaan, Aidid ei tartu amerikkalaisten haaviin.

Tulokseton yrittäminen johtaa lopulta amerikkalaisten arviointikyvyn pettämiseen. 3. lokakuuta 1993 amerikkalaisjoukot lähetetään uhkarohkeasti Habargidirin hallitsemaan Mogadishun keskustaan vangitsemaan Aididin ylimpiä neuvonantajia. Vangitsemista seuraavat 15 tuntia tunnetaan Mustanmeren taisteluna, amerikkalaisten verisimpänä yhteenottona sitten Vietnamin sodan.

Black Hawk Down pyhittää operaatiolle kokonaista viisi tehtävää, lähes kolmanneksen kestostaan. Taistelun keskeisimmät tapahtumat kerrataan uskollisesti Olympic-hotellin ratsian kautta Black Hawk -helikopterien alasampumiseen, niiden miehistöjen pelastusyrityksiin ja aamun tuntien epätodelliseen Mogadishun mailiin, kujanjuoksuun kohti YK-joukkojen tukikohtanaan pitämää urheilustadionia.

Mogadishussa Black Hawk Downin pelimoottori pääsee oikeuksiinsa. Rauniomainen kaupunki on oivallisella tavalla eksyttävän suuri ja täynnä vaarallisia väijytyspaikkoja. Vaikeustaso on viimeisissä tehtävissä melkoinen, muttei aivan kohtuuton. Tehtävien aikana voi onneksi tallentaa, joskin tallennuskertoja on rajoitettu.

Delta-poikien kosto

Mustanmeren taistelun hinta on kova molemmin puolin. Amerikkalaissotilaita kaatuu 18 ja haavoittuu 84. Somalien kuolonuhreista ei ole tarkkaa tietoa, mutta arviot liikkuvat viidensadan ja tuhannen välillä.

Verilöyly ja sitä seuraavat uutiskuvat amerikkalaissotilaiden ruumiita häpäisevistä väkijoukoista ovat amerikkalaisille liikaa ja Yhdysvallat vetäytyy häntä koipien välissä Somaliasta. YK yrittää jatkaa rampautettua rauhanturvaoperaatiotaan, mutta sekin keskeytetään vuoden 1995 keväällä. Sekasorto Somaliassa saa jatkua.

1. elokuuta 1996 Aidid saa surmansa epämääräisissä oloissa, kuolinsyy: ampumahaavat. Amerikkalaisten osallisuutta Aididin kuolemaan pidetään lähes varmana. Black Hawk Downin päätöstehtävässä surmateon suorittaa yksinäinen Delta-operaattori. Tehtävän todenmukaisuutta voi vain arvailla.

Aididin kuoleman jälkeen olot Somaliassa ovat edelleen kurjat. Vuonna 2000 Somaliaan muodostettiin ensimmäinen sisällissodan jälkeinen hallitus. Sen valta ei ulotu juuri Mogadishun kaupunkia pidemmälle. Somalian levottomia eteläosia lukuun ottamatta maa on hiljalleen vakautumassa.

Tyhmät kaverit

Delta Force: Black Hawk Downin sijoittuminen historialliseen kontekstiin lisää suunnattomasti pelin kiinnostavuutta. Pelaajalta edellytetään jonkinlaisia pohjatietoja tapahtumista, sillä peli ei niitä juuri tarjoa. Mark Bowdenin kirja Isku Mogadishuun tai Ridley Scottin sen pohjalta ohjaama elokuva riittävät pitkälle.

Tosipohjaisuudestaan huolimatta Black Hawk Down on ensin toimintapeli ja sitten vasta simulaatio tapahtuneesta. Kouriintuntuvimpia esimerkkejä toimintapelimäisyydestä ovat maasta kerättävät ammus- ja lääkintälaatikot. Kevyehkö ote ei tuhoa peliä, sillä tehtävissä riittää kylliksi urbaanin sodankäynnin kiihkeää tunnelmaa.

Toimintapelimäisyyttä pahempi synti on tehtävien orjallinen lineaarisuus. Jos käsikirjoitetulta reitiltä erehtyy sivuun, tapahtumat eivät etene. Eikä rännissä, edes leveässä sellaisessa, juokseminen ole kaikkien mieleen.

Tekoälyä ei voi kehua. Tavallaan se sopii päättömästi säntäileviin, khat-lehdillä vinttinsä pimentäneisiin klaanimiehiin, mutta omien sotilaiden tilannetajuttomuus ja yleinen hyödyttömyys ärsyttää. Omille voi jakaa yksinkertaisia komentoja (heitä kranaatti tuonne), mutta yleensä se ei maksa vaivaa.

Tekoälyä lukuun ottamatta Black Hawk Downin tuotantoarvot ovat huippuluokkaa. Hehkuvasta pimeänäkönäytöstä kauas piirtyvään horisonttiin - grafiikkaa ei voi moittia. Äänissäkin loistetaan: terävästi paukahtelevat aseäänet on tehty ammattitaidolla ja jopa taustamusiikkiin on saatu kiinnostavia etnisiä kaikuja.

Kokonaisuus sidotaan yhteen nastalla moninpelillä, jonka kaupunkisota on kokonaisvaltaisempaa kuin muissa räiskinnöissä. Pelimuotoja on mukavasti lipunryöstöstä hyökkääjät vastaan puolustajat -skenaarioihin. Helikopterit ja ajoneuvot ovat, erikoista kyllä, mukana. Moninpelissäkään niitä ei ohjata itse, vaan ajoneuvot kiertävät valmisreittejään pitkin. Novalogic ei ole uskaltanut tehdä moninpelistään somalit vastaan amerikkalaiset -maaottelua, vaan vastakkain on kaksi Delta-joukkuetta.

Vaikkei kaikilla osa-alueilla aivan loistakaan, Black Hawk Down onnistuu, kiitos historiallisen taustansa ja edes vähän poikkeavan taustakuvionsa takia, olemaan piirun verran persoonallisempi kuin sotilasräiskinnät keskimäärin.