Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Varsinkaan, jos sen on suunnitellut elävä legenda ja pelialan kiistaton nero, David Braben. Avaruussimumies teki simulaation koiran elämästä.
Ei tullut Frontier Developmentsilta Elite 4:ää, tuli Dog's Life. Koiran elämän kantava voima on vapaus tehdä mitä huvittaa ja tutkia ympäröivää maailmaa. Pelkkä päämäärätön harhailu on kuitenkin pidemmän päälle tylsää, joten koirasimulaatiossa on yksinkertainen juoni.
Ilkeät miehet nappaavat Jake-koiran ja sen tyttöystävän Daisyn. Jake onnistuu karkaamaan, mutta Daisy jää vangiksi, ja niinpä Daisyn pelastamisesta tulee Jaken päämäärä numero yksi. Alussa nartun hyvinvointi tuntuu toisarvoiselta seikalta, sillä valtava maatila viekottelee kokeilemaan mitä ihania koiruuksia siellä voi harrastaa.
Luu kurkkuun
Idea koirana olemisesta toimii. Jakea ohjataan vasemmalla tatilla ja kuvionapeilla hoidetaan haukkuminen, kaivaminen, nuuskiminen ja puhuminen tilanteen mukaan. Luitte oikein, Jake osaa puhua tai ainakin ajatella ääneen ja perheen pienempien riemuksi myös suomeksi. Lisäksi Jake osaa kantaa esineitä suussaan, syödä, pieraista, kakata ja niin edelleen. Lisää temppuja oppii matkimalla muiden koirien liikesarjoja ristikko-ohjaimella.
Kolmionäppäin vaihtaa kuvakulman Jaken silmiin, jolloin maailma on hailakka (koirathan ovat värisokeita) ja täynnä erilaisia hajuja. Koska PlayStation 2 tukee tunteita, mutta ei tuoksuja, hajut on merkitty värein. Jokaisella alueella on tietty määrä erivärisiä tuoksuja, jotka pitää kerätä niitä nuuhkimalla. Hassua sinänsä, että normaalissa kuvakulmassa Jake ei haista mitään, vaikka seisoisi keskellä tunkiota.
Kaikkien hajujen keräämisestä seuraa yleensä palkinto. Esimerkiksi nuuhkimalla kaikki keltaiset tuoksut pääsee kokeilemaan merkitse reviirisi pissillä -leikkiä. Palkinnot ovat aina luita, joiden kerääminen on kaiken a ja o.
Hauskoja yksityiskohtia on ripoteltu sinne tänne. Matkan varrella kertyneen kuran voi käydä pesemässä pois, jos löytää koirapesulan. Pieniä makupaloja löytyy roskisten alta ja muista epämääräisistä paikoista. Ilman säännöllistä sapuskaa Jake väsähtää ja askel käy painavaksi. Kuolla ei voi.
Alussa Koiran elämää hurmaa kuin hieltä haiseva sukka, mutta tunnin harhailun jälkeen peli alkaa toistaa itseään. Alueet vaihtuvat, mutta sama hajujen sieraimiin imeminen toistuu kerta toisensa jälkeen. Välillä kadonneiden tavaroiden etsimiseen tarvitaan muiden koirien apua, mutta piristykseksi tarkoitetut tehtävät ovat usein turhan helppoja ja kaavamaisia.
Auts, töks töks
Lisäharmina tekniikka ontuu ajoittain. Piski ei aina mene sinne minne pitäisi tai jää jumiin hankaliin paikkoihin. Testiversio ei ollut lopullinen, mikä selittää varmasti osan ongelmista. Keskiverto grafiikka ajaa asiansa ja ajoittain Jake astelee erittäin aidon näköisesti.
Äänet ovat aika ankeat, mutta suomenkieliset höpinät ovat koomisuudessaan mainiota. Kaiuttimista kuuluvat taustamusiikin lisäksi korostetusti ne äänet, jotka ovat lähimpänä koiraa. Päänliikkeet vaikuttavat stereokuvaan, mikä helpottaa koiraksi eläytymistä. Ultraääniä ei ole kuitenkaan mallinnettu.
Koiran elämää on vaikea pisteyttää, sillä kyseessä on hauska ohjelmalelu, johon on lisätty pelillisiä elementtejä. Sisällöllisesti Dog's Life jättää paljonkin toivomisen varaa, mutta poikkeuksellinen idea ja muutamat nerokkaat oivallukset pelastavat paljon. En yhtään ihmettelisi, vaikka tästä tulisi tyttöjen seuraava suosikki. Ja kyllä raavaskin mies voi nauttia koirana olemisesta, ovathan monet meistä naimisissa.
Parasta Jakessa on se, ettei sitä tarvitse kusettaa sateessa.
80
