Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka minuun uskoo, se ajaa, vaikka olisi kolaroinut.
Uusimman Driverin tie on ollut pitkä ja kivinen. Edellisten kuskien tuottama kassavaje oli katkaista ykkös-Pleikkarin menestyssarjan elon, mutta lukuisten vaikeuksien kautta Driver-historiaan kirjoitetaan vihdoin uusi luku.
Turha jalkapatikka siirtyy uusimmassa osassa historiaan, kun John Tanner keskittyy jälleen olennaiseen. Driver-sarja palaa juurilleen, sillä San Franciscossa raskas kaasujalka on ainoa avain menestykseen tarina- ja tehtävävetoisessa ajopelissä.
Sarjan sankari John Tanner on viimein saanut passitettua edellispelissä riehuneen Charles Jerichon kiven sisään. Edessä on vain näytösoikeudenkäynti ja homma on paketissa. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin kunnossa, mutta Tannerin kytänvaistot pakottavat seuraamaan kuljetusautoa oikeustalolle, vaikka apukuskin paikalla istuva Tobias Jones vakuuttelee, ettei mikään voi enää tässä vaiheessa mennä pieleen.
Melkein kuuluisat viimeiset sanat, sillä kaksikko ajaa katastrofiin. Tanner saa siipeensä niin pahasti, että vaipuu koomaan. Vaikka päähahmolle pitää seuraa vain hengityskone, peli vasta alkaa, kun aivotoiminnot hidastuvat.
Ashes to Ashes
Tarina lainaa paljon BBC:n menestyssarjoista Life on Mars ja Ashes to Ashes. Koomauneen sijoittuvat tapahtumat ovat erinomainen tausta pelimäisyyksien naamioimiseen, sillä unimaailmassa pätevät ihan eri säännöt kuin arkitodellisuudessa. Edellisjakson tapahtumat kerrataan aina tallennusta ladattaessa ja pikkunokkela juonikudelma hyötyy hienosti telkkusarjaa imitoivasta kerrontatyylistä.
Kun Tanneria kiidätetään sairaalaan, hän herää aivan uudesta metatodellisuudesta. Ruskean värifiltterin suodattamassa pseudo-Franciscossa Tanner selvisi naarmuitta hyökkäyksestä, mutta Jericho onnistui katoamaan maan alle.
Tannerin ja Jonesin tehtäväksi jää rikollispomon nappaaminen. Sairaalassa makaavan koomakytän astraaliversio on saanut kikkapussiinsa perinteisen etsivänvainun lisäksi kokonaan uusia kykyjä. Tanner voi siirtää sielunsa minkä tahansa kaupungissa risteilevän auton rattiin, joten nyt todellakin ajetaan kuin riivattu.
Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa
Ruumiista toiseen hyppelevää Tanneria käytetään kätevästi tehtävänannossa. Astraalitilassa kaupungin karttaa tiiraillaan lintuperspektiivistä ja tehtävät käynnistyvät, kun Tanner tömähtää merkityn auton kuskin penkkiin.
Kartalla liikkuminen on tosin toteutettu vähemmän upeasti, sillä San Franciscon yllä leijuva henki liikkuu hitaasti paikasta toiseen. Matka kaupungin laidalta toiselle on pitkä kuin nälkävuosi, sillä sielun huippunopeus on vaatimaton.
Tarinaa edistävien tehtävien ohella San Francisco on kyllästetty kaupunkilaisten ongelmilla. Ropleemeja selvitellään koko rahan edestä, sillä jokainen juonitehtävä on kivetty tavallisten sukankuluttajien auttamisella. Laupias samarialainen ratkoo omien pulmiensa ohella puolet San Franciscon liikennemysteereistä.
Tehtävissä on kiitettävästi vaihtelua ja aina kolmanteen näytökseen saakka vaikeustasokin pysyy kurissa. Tehtävänä saattaa olla esimerkiksi collegerahastonsa katuautokilpaan sijoittaneen miehenalun avittaminen voittoon, autokouluopen säikyttäminen kalsarinvaihtoon tai poliisien härnääminen piilokameran eteen.
Sielunvaellus osoittautuu äärimmäisen käteväksi työkaluksi poliisitehtävissä. Nokkakolari pysäyttää pakoauton kerrasta, joten vastaantulevalle kaistalle kannattaa loikata ensi tilassa. Etäisyyttä on syytä ottaa reilusti, sillä miljoonaa kiitävät yhteiskunnan viholliset viilettävät nopeasti karkuun. Astraalisiirtymällä vastustajille voi luoda kaduille käteviä ansoja asettamalla isoja autoja poikittain ajoradalle. Pitkäksi menneet mutkat voi helposti korjata loikkaamalla uuden auton rattiin.
Tarinan edetessä Tannerin arsenaali täydentyy siirtymätoiminnon pikaversiolla, jonka avulla voi käskyttää samassa tehtävässä kahta eri autoa. Ominaisuus on kätevä romurallissa, kun kaduilla risteilee kaksi asetta, mutta kilvanajossa verenpaine nousee. Jos radalla on kaksi autoa komennuksessa, moniajon on oltava kunnossa. Kun yhden bittisuhareista on saanut taiteiltua paalupaikalle, sielunkumppani mateleekin jo letkan hännillä.
Juonitehtävät eivät ole missään vaiheessa ylitsepääsemättömän hankalia, mutta tarinan edistämiseen vaaditut avustuskeikat ovat kauhoneet haastepussista reilun kourallisen. Muutamia tehtäviä saa hinkata kuparinmaku suussa. Yleensä homma kaatuu joko älyttömään aikarajoitukseen tai armottomaan virhemarginaaliin.
Yksikin liian pitkä luisu vetää koko suorituksen viemäriin. Kaduilla risteilevä liikenne lisää oman rikkansa rokkaan, sillä tehtävän loppusuoralla eteen ilmestyvä linja-auto pullistaa otsasuonia jokseenkin tehokkaasti.
Juonipelin toteutusta olisi kannattanut miettiä hieman pidemmälle, sillä vellipersepelaajien sinni on takuuvarmasti käytetty loppuun ennen lopputekstejä. Esimerkiksi muutamat hieman armeliaammalla vaikeustasolla olevat vaihtoehtotehtävät olisivat säästäneet monelta kirosanapommilta. Nyt kaikki kaupunkitehtävät on kiskottava läpi, jotta juoni hyppää eteenpäin. Vaikka suoritusjärjestyksen voi valita, se ei luo edes illuusiota vapaudesta.
Lisenssitekniikan maailma
Autojen ohjaustuntuma on mukavan letkeä. Takavetoisilla pirsseillä perän saa irti tiestä jarrun ja kaasun yhteistyöllä, kun taas etuvetoiset euroihmeet puskevat eteenpäin, ellei takapäätä irrota asvaltista käsijarrusta nykäisemällä.
Autojen sielunelämä on helppo sisäistää ja perustemput oppii pienellä harjoittelulla, mutta nappuloiden sijoittelu ei ole mennyt ihan nappiin. Esmes nitroa saa tuuppimalla toista analogitattia eteenpäin.
Kaikki autot aliohjautuvat, joten tattia saa tökkiä huoletta ääriasennosta toiseen. Ajotuntuma on padilla mainio, mutta ratti on hyödytön. Mikkisoftan boksiratilla suhaaminen toi hien pintaan, sillä ohjauspyörää saa veivata kuin heikkopäinen. Vastaan vääntävä ratti panee muutaman tunnin surmanajon jälkeen lihakset maitohapoille, sillä joka auton kääntösäde on samanlainen kuin Taunuksella. Tämä on sääli, koska rento ajotuntuma olisi kuin tehty ratille.
Kaikki kulkineet on valmistettu virallisen lisenssin turvin. Kaduilla risteilee satunnaisten klooniautojen sijaan Fordeja ja Alfa Romeoita. Autojen vauriomallinnus toimii myös mainiosti. Pelti menee komeasti ruttuun, mutta kieseissä on riittävästi kestävyyttä, joten sielunvaellusta uuden ajopelin vuoksi ei tarvitse harrastaa alituiseen.
Pääsinpä toteuttamaan myös pitkäaikaisen haaveeni. Ajoin juppi-Audin kahtasataa seinään. Tunsin oloni vapautuneeksi.
Spirit Theft Auto
Komeasti mallinnettu San Francisco on mainio ympäristö digitaaliselle roffet ja pollarit -leikille. Vaikka vertailukohde on ilmiselvä, Grand Theft Auto -sarjan hahmokavalkadiin verrattuna John Tanner on oikea kiiltokuvapoika. Jalankulkijoitakaan ei saa yrityksistä huolimatta liiskattua. Muutamaa pikkuerikoisuutta lukuun ottamatta San Franciscossa keskitytään vain olennaiseen: pahisten jahtaamiseen kumitassuilla.
GTA-sarjan siistitty televisiosarjaserkku on onnistunut esitys, tosin turhan kireät täytetehtävät saavat alumiinivanteen kiristämään kuskin päätä. Vaikka kerronnalliset puitteet eivät ole niin hulppeat kuin Liberty Cityssä, kaikki väkivalta on San Franciscossa perusteltua.
84
