Dungeon Masterin ja Ultiman vaihtoehdotMiekkamiehet nopan armoilla

Joskus Ultiman tai Eye of the Beholderin ääressä istutun talven jälkeen alkaa tuntua siltä, että myös ihmisten kanssa voisi vaihteeksi vaihtaa sanasen. Pelaamista ei moisen pikkuasian vuoksi tarvitse kuitenkaan lopettaa, sillä eivät rooli- ja lautapelit ole mihinkään kadonneet, vaikka ovatkin lainanneet ideansa tietokonepeleille. Tiukka kilpailu on vain muokannut ne entistäkin vaarallisemmiksi.

Lautapelit tarjoavat ainakin yhden suuren edun tietokoneisiin: Ihmisen. Ihmisen kanssa voi tapella, häntä voi kiristää, muiden pelaajien kanssa liittoutua yhden päänmenoksi, mutta prosessori murskaa järkähtämättä numeroita eikä muusta välitä.

Vielä muutama vuosi sitten englantia taitamaton pelien ystävä sai tyytyä Monopolin ja Trivial Pursuitin kaltaisiin seurapeleihin, joista on hiottu pois kaikki se, mikä saattaisi kiihottaa pelaajan adrenaliinirauhasia. Kuten Pelit-kirjassa vuosi sitten julkaistusta tieteispelien suurtestistä kävi ilmi, tilanne on kuitenkin parantunut viime vuosina melkoista vauhtia. Myöskään fantasiapelien puolella kehitys ei ole rajoittunut klassisiin roolipeleihin, kuten suomennettuun Dungeons & Dragonsiin tai Runequestiin. Tyrkylle on ilmestynyt myös suuri joukko lautapelejä - liiankin suuri.

Mylläkkä vei maahantuojat

Suomalaisilla lautapelimarkkinoilla on vuodenvaihteessa käynyt melkoinen mylläkkä, jonka pyörteissä yksi jos toinenkin maahantuoja on päättänyt ryhtyä muihin puuhiin. Kustantajille on käynyt ilmeisen selväksi, ettei näin pienelle markkina-alueelle mahdu liian monta yrittäjää. Kokonaisen pelin suomentaminen on kallista puuhaa, semminkin kun monet joka tapauksessa ostavat pelinsä mieluiten alkukielellä. Onkin paljon kannattavampaa suomentaa pelkät säännöt ja antaa ne alkukielisen pelin kylkiäisenä.

Alunperin suomennetuilla säännöillä varustettujen alkukielisten pelien piti jäädä tässä vertailussa kuriositeetiksi, mutta sitä mukaa kun Warlockin, Marnonin ja Kalahenin kaltaisten pelien katoaminen markkinoilta varmistui, painopiste siirtyi suomennettujen sääntöjen puolelle. Vertailussa mukana olevat sääntöjen suomennokset ovat Fantasiapelit Oy:n käsialaa.

Laki ja Kaaos toistensa kurkussa

Milton Bradleyn Hero Quest ja Games Workshopin Mighty Warriors kalastavat samoilla vesillä, jopa hahmot ovat hyvin pitkälle samat. Kummassakin sekoilevat lakia ja järjestystä edustavat kääpiö ja haltia sekä paha velho, jota vastaan sankarit taistelevat. Molemmat ovat lisäksi säännöiltään varsin yksinkertaisia. Esimerkiksi Mighty Warriorsin ohjeet ovat kansilehti poislukien kolmen sivun mittaiset. Suomennos on saatu survottua kaksipuoliselle A4-arkille, jolle on mahdutettu myös erillisillä korteilla olevat taulukot.

@Teksti:Molempien pelien idea on varsin pitkälle sama. Lain ja Kaaoksen voimat ottavat pelistä toiseen muuttuvassa luolastossa mittaa toisistaan. Hero Questissa lain ja järjestyksen puolella on vain neljä sankaria, joita vastassa on Pimeyden Valtiaan johtama lauma örkkejä, goblineja sun muita otuksia. Mighty Warriorsissa Lailla on heittää tuleen sankareiden lisäksi joukko sotilaita, jotka tarjoavat kovan vastuksen Kaaos Velholle ja hänen rottamiehilleen.

MW:ssa puntit ovat tasan Lain ja Kaaoksen voimia ohjaavien pelaajien ollessa samanarvoisia. HQ:ssa Kaaoksen joukkoja komentava pelaaja toimii samalla kaikkitietävänä pelinjohtajana, joka paljastaa joukoistaan ja luolaston sisällöstä muille pelaajille vain sen, mitä heidän pelaamansa sankarit näkevät. Tätä kaikki yhtä vastaan -asetelmaa voi piristää sopimalla pelaajien kesken, että sankarit ovat vain omalla asiallaan eli myös keskinäiset yhteenotot tai kiusanteko on mahdollista. Tämä tosin sotkee sankarien kehittymistä, sillä käytännössä kaikki saalis keskittyy sille pelaajalle, joka selviää ensimmäisestä tehtävästä muut listittyään takaisin maan pinnalle. Hänellä on siis ennen toista tehtävää varaa ostaa itselleen varusteita, joilla listiä muut seuraavassa pelissä vielä perusteellisemmin.

HQ:ssa luolasto rakennetaan pelistä toiseen samanlaisena pysyvälle pelilaudalle, jolle pelinjohtaja sijoittaa ovet, huonekalut ja öhkömönkiäiset seikkailukirjassa osoitetuille paikoilleen. Mikään ei estä luomasta myös omia luolastoja. Mighty Warriorsissa pelaajat luovat kartan yhdessä, valitsemalla huoneiden pohjapiirroksia sisältävästä pinosta yksi kerrallaan huoneen ja sijoittamalla sen jonkin jo pöydällä olevan huoneen viereen. Näin peliin saadaan enemmän vaihtelua, mutta samalla peleistä katoavat ennalta suunniteltavat yksityiskohdat kuten ansat, aarteet ja salaovet.

Hero Quest on muuten siitä merkillinen tapaus, että sitä ei välttämättä löydy edes tunnustuksensa ansainneista pelien erikoisliikkeistä, vaan kirjakaupoista ja supermarketeista.

Hero Questin menestys ei jää vain lautapeliin, vaan Gremlinin ohjelmoima Hero Quest siirsi sen onnistuneesti myös tietokoneen ruutuun. Ainoa heikkous on ehkä liian orjallinen toteutus, tietokoneen tarjoamien mahdollisuukisen hyödyntämisen asemasta. Esimerkiksi taistelut ovat turhan vaatimattoman näköisiä. Mutta pitääpä prosessori huolen kuivasta numeronmurskaamisesta ja tarjoaa yksinäiselle (ja kolmelle kaverille) HQ-fanille mahdollisuuden pelata yksinkin. Hero Quest -tietokonepeliin on saatavana laajennuslevyke Return Of The Witch King.

Kuusikulmioisen maailman valtaus

Jos Hero Quest ja Mighty Warriors ovat joidenkin mielestä jopa liian yksinkertaisia, Mighty Empires on kaikkea muuta. Jo sääntövihon paksuus ja pelinappuloiden hulppea määrä kertoo, että tällä kertaa taistellaan kokonaisten maanosien kohtalosta.

Mighty Empires sijoittuu Warhammer-roolipelin maailmaan, ja säännöissä nähdään paljon vaivaa, jotta peliä voitaisiin käyttää Warhammerin taistelujen ratkaisemiseen. Sääntöjen kirjoittajat eivät ole kuitenkaan osanneet erottaa kaikkia vaihtoehtoisia sääntöjä kunnolla toisistaan. Pelaaja ei tahdo pysyä mukana, mitkä säännöt ja poikkeukset ovat tällä kertaa voimassa ja mitkä eivät.

Suurin osa MW:n perusideoista toimii oikein mukavasti. Esimerkiksi hyökkäys- ja puolustusstrategian valinta kivi-paperi-sakset-menetelmällä sekä kuusikulmaisista paloista yhteisvoimin koottava kartta on suorastaan nerokas oivallus. Peliä ei ole kuitenkaan mietitty loppuun asti. Esimerkiksi edellä kehuttua karttaa on täysin mahdotonta pitää koossa. Tämä on erityisen ikävää, sillä peliä ei tavallisesti saa loppuun yhdessä illassa. Jos kartta ja pelitilanne koko yön kestäneen pelin jälkeen hajoaa tuulettamalla tai pelipöytään ilkeästi mulkaisemalla, ei epärationaalinen väkivallanpurkaus ole kaukana.

Kokemuksen mukaan kartta kannattaa rakentaa tahmealle muovipöytäliinalle ja laittaa kartan palasten alle lisäksi nokare sinitarraa. Lisäksi pelitilanteesta on hyvä ottaa tauolle mentäessä kuva pikakameralla.

Toinen pelin suunnittelijoilta pieleen mennyt yksityiskohta on kuormastomerkit, joita sääntöjen mukaan pitäisi raahattaman osastojen mukana. Tämä ei kuitenkaan käytännössä onnistu, ja testipelaajat siirtyivät viidessä minuutissa kirjalliseen kuormastokirjanpitoon. Huolto on muutenkin toteutettu oudosti, sillä 500 ja 1 500 miehen osastot syövät tismalleen yhtä paljon. Lisäksi rannikkopaloja on kartassa niin vähän, että laivoilla ei pääse mihinkään. Mihinkäs niillä voisikaan päästä, jos ne eivät pysty purjehtimaan yhtään sen nopeammin kuin jalkamiehet kävelevät.

Kartan kokoamisen kanssa saa lisäksi olla tarkkana, sillä epäonnistunut kartta johtaa helposti pelin puuroutumiseen, jossa jonkinlais

een tulokseen pääseminen vaatii päiväkausien junnaamista. Esimerkiksi ensimmäisen testipelin kartta jakautui kolmeen alueeseen, joista toiseen siirtyminen vaati vuorten tai jokien ylittämistä, mikä on iskukykyiseltä armeijalta helpommin sanottu kuin tehty.

Säännöistä täytyy vielä mainita jokilaaksojen tiedustelutaulukon painovirheestä. Alkukielisten sääntöjen mukaan noppatulos yhdeksän on ystävällismielinen kylä eikä autiomaa, kuten suomeksi väitetään. Toisaalta autiomaa voisi toimia kylää paremmin. Kylää merkkaavat nappulat tahtovat nimittäin loppua alkuunsa kesken, eikä asutusten katolle nostettavia lippujakaan ole tarpeeksi.

Toivottavasti saamme vielä joskus nähdä pelin nimeltä Mighty Empires II.

Verimalja kuohuaa - viimeistään voitonjuhlassa

Jos joku aikoo kehittää kahjomman, kipeämmän ja hullunhauskemman pelin kuin Blood Bowl, niin saapa todella raapia nystyröitään. Tai kuten sääntökirjan aluksi urheiluselostajan sanoin todetaan: "Tervetuloa maailman väkivaltaisimman ja anarkistisimman pelin, Blood Bowlin, avausotteluun".

Blood Bowl on napannut ideansa amerikkalaisesta jalkapallosta, sotkenut siihen kaikki mahdolliset fantasiamaailman asukit puolituisista ja hobgoblineista keskikokoisiin jättiläisiin, heittänyt sekaan hyppysellisen anarkian hiivaa sekä kourallisen verilöylyn sokeria, ja antanut keitoksen nousta yli äyräiden. Onhan sentään parempi että pelaajat pieksevät toisiaan katsojien välisten taisteluiden asemesta, kuten asian laita nykyään tuppaa olemaan. Kentällä väkivalta näkyy paremmin ja myös tv-katsojat voivat nauttia siitä täysipainoisesti.

Pelin edetessä ei ole lainkaan harvinaista, että puolet joukkueesta on teholla ja toinen mokoma tajuttomana ennen kuin pallo saadaan ensimmäisen kerran maaliin. Voi siinä joku reppana kuollakin.

Blood Bowl on tehty ilahduttavan huolella. Mukaan on pakattu myös "turhaa" roinaa kuten eri joukkueiden esittelyjä ja Blood Bowlin historiaa, mutta juuri nämä ylijäämät luovat pelille sen oikean verihuurretun meiningin. Esimerkiksi pelin mukana toimitetun käsikirjan luettuaan pelaajat eivät enää ryhdy pillin soidessa nyssöilemään vaan keskittyvät pääasiaan: vastustajan joukkueen täydelliseen murskaamiseen. Kyllä se pallo sieltä sitten joskus löytyy. Tähän mennessä parhaaksi todettu strategia koostuu kahdesta vaiheesta: ensin kaadetaan yksi vastapuolen pelaaja, minkä jälkeen koko joukkue kokoontuu potkimaan maassa avuttomana lojuvaa pelaajaa. Kun uhri on kannettu paareilla tai arkussa pois kentältä, kaadetaan seuraava pelaaja jne.

Ei sillä, etteikö Blood Bowlissa olisi puutteita. Pelissä tuoksahtaa kevyt rahastuksen aromi. Jopa veteraanisäännöt jättävät tunteen, että jotain on pihdattu myöhempiin lisäsääntökokoelmiin. Säännöistä puuttuvat esimerkiksi keinot omien joukkueiden luomiseen, yksilöllisten pelaajien kehittämiseeen, huijaamiseen, tuomarien lahjontaan sekä kiellettyjen aseiden käyttöön. Apua ongelmiin tarjoavat esimerkiksi Blood Bowl Star Players ja Blood Bowl Companion, jolloin koko setin yhteishinnaksi muodostuu hulppeat 470 markkaa plus lisäjoukkueiden miniatyyrit...

Veteraanisäännöistä mainittakoon sellainen korjaus, että puolustajan ja kiinniottajan liikkumiskyky yksinkertaisesti ei saa olla sama. Esimerkiksi jos kiinniottaja on omistanut koko ikänsä nopeuden kehittämiseen, hänen täytyy kyetä juoksemaan nopeammin loukkaantumatta kuin lähinnä hartioiden leventämiseen keskittynyt puolustaja. Testipelit alkoivat toimia huomattavasti mukavammin, kun puolustajan MA-arvoksi vaihdettiin kolmonen ja kiinniottajan MA:ksi viitonen.

Jos idea kuulostaa kiehtovalta, kannattaa yrittää etsiä Activisionin Grave Yardagea. Idea pelissä on pitkälti sama kuin Blood Bowlissa eli väkivallan maustamaa fantasiapalloilua.

Auts! No nyt äsh, se meni poikki

Onhan niitä kaikenlaisia kolmiulotteisia roolipelejä tietokoneille, mutta tuskinpa ne vielä kymmeniin vuosiin saavuttavat samaa kolmiulotteisuuden tasoa kuin lautapelit. Kaikkien pelien mukana nimittäin toimitetaan vino pino muovisia miniatyyrejä, joita kolmiulotteisemmaksi tuskin ilman hologrammitekniikkaa pystyy bittitasolla menemään.

Ylimääräistä hupia aiheuttaa se, että figuureja ei ole suinkaan koottu valmiiksi. Pakkauksissa esitellyt hahmot on lisäksi maalattu, eikä sivuhuomautusta "figures supplied unpainted" välttämättä huomaa ilman suurennuslasia.

Esimerkiksi Mighty Empires -peliä on täysin turha kuvitella ryhtyvänsä pelaamaan ilman melkoisia esivalmisteluja, semminkin kun miniatyyrien ehjänä irrottamiseen tarvitaan työkaluja, mieluiten pieniä sivuleikkureita. Kynsiviila ja askarteluveitsikään eivät ole pahasta. Vastaavasti Blood Bowlin miniatyyrit eivät pysy jalustoissaan ilman liimaa, vaikka jalustoja pitäisi joukkueen kokoonpanoa muutettaessa kyetä vaihtamaan! (Kunhan on hankkinut erivärisiä lisäjalustoja.)

Ongelmat eivät rajoitu pelkästään muoviosiin. Hero Questin huonekalut ovat osaksi kovaa pahvia, jonka pinta murtuu helposti. Niinpä esimerkiksi aarrearkkujen kannet näyttävät helposti siltä kuin niiden päällä olisi pomppinut lauma pillastuneita jättiläisiä.

Oheisessa taulukossa kerrotaan kunkin pelin ensimmäiseen kokoonpanoon todennäköisesti kuluva aika. Tämä sisältää miniatyyrien irrottamisen ja kokoamisen, lippujen sun muiden liimaamisen jne. Testipelaajat kokosivat pelit mahdollisimman kiireesti eli huolelliselta ja ilman työkaluja työskentelevältä pelaajalta kuluu todennäköisesti aikaa enemmän. Jos kyseessä on miniatyyri-friikki, joka aikoo maalata hahmot huolella, pelkkään irrotteluun ja valuvirheiden korjailuun kuluu aikaa helposti päivätolkulla.

Mighty Empires

Hinta 230 mk

Alkup. valmistaja Games Workshop

Edustaja Vain säännöt suomennettu

Sisältää 64-s. engl. ohjekirja, 36-s. suom. ohjekirja, 2 5-sivuista noppaa, 6 strategiakorttia, 112 karttapalaa, 15 kaupunkia, 15 linnaketta, 45 kylää, 45 armeijaa, 15 laivaa, 15 lohikäärmettä, 162 territorio-merkkiä, 24 hävitysmerkkiä, 45 vakoilumerkkiä, 9 loitsumerkkiä, 76 kuormastomerkkiä, tarra-arkillinen lippuja.

Ikäsuositus 14 +

Pelin 1. kokoaminen 2 h

Peliaika liian pitkä

Pelaajamäärä 2-3

Vaikeusaste 85

Tekninen toteutus 82 (se kartta se kartta)

Ohjeiden selkeys 44 (Warhammer erikseen!)

Itse peli 66

Yleisarvosana 70

Kommentti Strategisen tason strategiapeli Warhammerin maailmassa. Jäänyt hyvistä ideoista huolimatta keskeneräiseksi. Pelaajan kommentti: aaaaaaargh!

Lisämateriaalia Lisää pienoismalleja!

Mighty Warriors

Hinta 150 mk

Alkup. valmistaja Games Workshop

Edustaja Vain säännöt suomeksi

Sisältää 36 miniatyyriä, 4-s. ohjeet, 4 6-sivuista noppaa, 20 ovea, 12 huonetta, 2 loitsukorttia, 2 armeijakorttia, (myös pelilaatikkoa tarvitaan).

Ikäsuositus 8 +

Pelin 1. kokoaminen 1 h

Peliaika 1/2-2 h

Pelaajamäärä 2-4

Vaikeusaste 20

Tekninen toteutus 85

Ohjeiden selkeys 80

Itse peli 82

Yleisarvosana 83

Kommentti Pelien historian lyhyimmät säännöt, jotka yllättäen myös toimiva

t.

Lisämateriaalia

Hero Quest

Hinta 249 mk

Alkup. valmistaja Milton Bradley Ltd.

Edustaja Hasbro Brio Scandinavia

Sisältää Pelilauta, 14-s. sääntökirja, 36-s. seikkailukirja, pelinjohtajan suojus, 31 hirviötä, 15 mööpeliä, 21 ovea, 10 kivilaattaa, 6 ansaa, portaat, 4 salaovea, 64 pelikorttia, 4 hahmokorttia, muistiinpanolehtiö, 2 6-sivuista noppaa, 4 taistelunoppaa.

Ikäsuositus 10 +

Pelin 1. kokoaminen 1-2 h

Peliaika n. 1 tunti

Pelaajamäärä 2-5 pelaajaa

Vaikeusaste 30

Tekninen toteutus 82 (pahviosat murtuvat)

Ohjeiden selkeys 88

Itse peli 90

Yleisarvosana 85

Kommentti Hintavahko pikapeli, jonka voi oppiminen ole ylivoimaista edes vannoutuneille tammen ja myllyn pelaajille (lue: ignoraamuksille).

Lisämateriaalia Suomeksi useita lisäseikkailuja, englanniksi myös muuta rompetta.

Blood Bowl

Hinta 230 mk

Alkup. valmistaja Games Workshop

Suom. kustantaja Vain säännöt suomeksi

Sisältää Styroksinen(!) pelikenttä, 24-s. säännöt, 40-s. käsikirja, 5 maalialuetta, 2 pelaaja-aitiota, 16 örkkiä, 16 ihmistä (sort of), 32 jalustaa, numerotarra-arkki, 4 palloa, heittomitta, 2 pomppimisosoitinta, 2 pisteosoitinta, 2 joukkuekorttia, 4 6-sivuista ja 1 8-sivuinen noppa.

Ikäsuositus 14 +

Pelin 1. kokoaminen 1/2 h

Peliaika 15 min-2 h

Pelaajamäärä 2

Vaikeusaste 32/52 (perus-/veteraanisäännöt)

Tekninen toteutus 81 (ne jalustat)

Ohjeiden selkeys 92 (hauskuus)

Itse peli 92

Yleisarvosana 90

Kommentti Hyvä pohja kunnon verilöylylle, mutta sääntöjä voi vielä kehittää. Pelaajan suusta: "Miten niin säännöt kieltävät teräaseiden käytön".

Lisämateriaalia Joukkueita ja englanninkielisiä lisäsääntöjä, jos kotikulman kauppiaalta löytyy.

Lisää aiheesta