PC konsoleiden puristuksessa
Kymmenet tuhannet pelaavan maailman ammattilaiset kerääntyivät jo kuudetta kertaa pällistelemään tuhansia uusia pelejä E3-messuilla Los Angelesissa. Tänä vuonna konsolit jylläsivät ja PC:n pelitarjonta tuntui kovasti yksipuoliselta. Messujen ylivoimaisesti suurimman huomion varastivat Sonyn PS2 ja Microsoftin X-Box.
Messujen tuhansista peleistä moni jäi näkemättä ja vähintään yhtä monet eivät ansaitse välttämättä tulla edes mainituiksi. Erilaisia 3D-räiskintöjä ja roolipelejä oli paljon, mutta esimerkiksi lentosimuja löysin kovan etsimisenkin jälkeen vain neljä. Vuoropohjaiset strategiat on yhtä kuollut lajityyppi, eikä seikkailupelejäkään näkynyt paria poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan.
PS2 syksyllä
Messujen kovin juttu oli tietysti PS2, jota Sony oli yhtäkkiä alkanut kutsua tietokoneeksi, koska siihen saa lisälaitteena kiintolevyn. Ilmeisesti Japanissa joku on hieman huolissaan Microsoftin suunnitelmista.
Poikkeuksellisesti me euroihmiset emme joudu tällä kertaa odottelemaan jenkkejä enempää, vaan PS2 julkaistaan sekä USA:ssa että Euroopassa 26. lokakuuta. Julkistuksen kanssa samaan aikaan pitäisi ilmestyä reilun tusinan verran pelejä, jotka messuilla eivät näyttäneet niin upeilta kuin hypen voisi olettaa. Monet viereisen Segan osaston Dreamcast-peleistä olivat aivan yhtä upeita.
Kaikesta huolimatta PS2:n ilmestyminen läntiselle pallonpuoliskolle syksyllä on varmasti pelimaailman tämän vuoden suurin juttu, kiinnostipa se tai ei.
Pelkkää räiskintää
Pelaamisessa on aina havaittavissa jonkinlainen trendi. Pari vuotta sitten kaikki tekivät Command & Conquer -klooneja, nyt jokaisella oli 3rd person -räiskintä. Ainakin siltä se tuntui.
Kaiken huippu oli lukittujen ovien takana piilossa esitelty American McGee's Alice, Liisa Ihmemaassa -tarinaan perustuva peli, jonka pikkutyttömekossa laramaisesti juossut ja kiipeillyt Liisa piti kranaatteja esiliinan taskussa. Tummanpuhuvassa Ihmemaassa Liisan tehtävänä oli ampua niin shakkinappulat kuin pelikortitkin kuoliaaksi. Peli on kuulemma tarkoitettu ehdottomasti aikuisille.
Ei minun Liisani Ihmemaassa pyssyt ja käsikranaatit puhuneet, kyllä meno oli paljon hillitympää. Toisaalta Ihmemaa sinänsä antaa kyllä ihan mielenkiintoiset puitteet vähän radikaalimmallekin toteutukselle.
Keskitasoa kiinnostavampi on Command & Conquer: Renegade, joka panee yksinäisen soturin 3D-Command & Conquer -maailmaan taistelemaan. Ensimmäisen kerran pääsee näkemään miltä tutut rakennukset näyttävät (myös sisältä) ja kuinka isoja ne oikeasti ovat. Myös tutut C&C-kulkuneuvot ovat Luopiomme käytössä, ja hän voi napata ajettavakseen vaikka Nodin buggyn.
Renegaden pohjalla on suomalaisen Hybridin tekemä 3D-koodi. "Hybridin koodi on lähtökohtamme, tosin teimme siihen paljon muutoksia ja lisäyksiä, koska sitä ei ollut tarkoitettu näin yksityiskohtaiseen ja nopeaan toimintaan", sanoo Westwoodin toinen perustaja Louis Castle. "Emme kuitenkaan halua kieltää hyvän enginen olemassaoloa: siitä ei vain enää ole paljon jäljellä", hän korostaa.
Mr Kabuto, I presume
Näin Planet Moonin Giantsin ensi kertaa pari vuotta sitten. Lähes valmis peli oli nyt yksi E3:n valopilkuista.
Giantsissa kolme rotua taistelee valtavan ison, saarista koostuvan maailman hallinnasta. Sea Reaperit ovat utuisia naishahmoja, joiden voima ja valta ovat magiassa, meccarynit ovat pienikokoisia sotilaita, joiden vahvuus on teknologiassa ja Kabuto on brutaali jättihirviö.
Tärkeitä ovat myös smartiet, pikkuolennot, jotka voi kääntää puolelleen tekemään hommia. Mitä enemmän smartieita on saanut puolelleen, sitä enemmän merkitystä niillä on. Smartieitten lisäksi maailmassa harhailee kaksijalkaisia otuksia, jotka ovat Kabuton lempiruokaa. Kabuton voi tappaa nälkään listimällä "lampaat".
Giants näytti kauniilta ja on idealtaan erittäin omaperäinen. Se on ainoa peli, joka sai minut nauramaan ääneen koko messuilla. Toivottavasti Giantsille ei kuitenkaan käy niin kuin vaikkapa MDK:lle: idea on upea, mutta liian omaperäinen löytääkseen pelaajansa.
Rooleja pelattavaksi
Interplaylla oli näytillä monta roolipeliä. Baldur's Gate II, Icewind Dale sekä nettipeliin tarkoitettu Neverwinter Nights ovat jo tuttuja. Jos Icewind Dalen pressiversiota pitää mittapuuna, Interplayn AD&D-sarja jatkaa vakaasti Baldurin ja Planescapen viitoittamaa tietä sama pelimoottori hyristen.
Messiah tuli ja Messiah meni, ja jäi näkemättä jos räpäytti silmiään. Nyt esillä oli Shinyn uusin peli Sacrifice ensimmäistä kertaa. Lähinnä näytillä oli vain upeita efektejä ja Dave Perryn ylisanoja.
Ideana on viiden jumalan keskinäinen kamppailu, jossa ei säästellä ilmoja ja säitä, eivätkä maanjäristyksetkään ole harvinaisia. Jumalat voivat manata avukseen hirviöitä, joita on 50 erilaista.
Sacrifice on reaaliaikastrategia, jota pääsee moninpelaamaan nelistään, vaikka yksinpelikin on mukana. Tärkeintä pelissä ei ole resurssien hallinta, vaan nopea taistelu. Taistelu on myös avain lisäresursseihin ja -hirviöihin. Pelin yhdeksi vahvuudeksi on nostettu helppo tasoeditori, jolla kuka tahansa voi tehdä lisää maailmoja valloitettavaksi.
Kaikki sankareita
Vanhaa Heroes- ja Warlords-fania ilahdutti suunnattomasti Warlords Battlecry. Peli on tosiaikainen fantasiasota. Käytössä on vain yksi sankari, jonka kokemus ja taidot kasvavat pelaamisen myötä. Sankari kasvattaa itselleen armeijaa kaupungeissa ja kylissä, ja panee ne joko puolustamaan omaisuuttaan tai valloittamaan lisää. Itse sankarin ei tarvitse välttämättä matkustella armeijoittensa mukana maita ja mantuja. Yhteen sankariin sitoutuu kuulemma täydellisesti, joten sitä yrittää suojella henkeen ja vereen.
Sankariaan voi peluuttaa niin yksittäisissä skenaarioissa ja kampanjoissa kuin myös moninpelissä. Heron mukana myös hänen armeijansa siirtyvät pelistä toiseen. Sankaria voi toisin sanoen kouluttaa paremmaksi ja vahvemmaksi yksinpelissä ja siirtää sen sitten moninpeliin. Mielenkiintoinen idea, mutta toivottavasti tasoerot otetaan jotenkin huomioon.
Yksin pimeässä osa seuraava
Edward Carnby oli Alone in the Dark -sarjan sankari. Sarja perustui löyhästi H.P. Lovecraftin visioihin ja oli aikoinaan edistyksellinen huimine kamerakulmineen ja vektorigrafiikalla tehtyine hahmoineen. Alone in the Darkia ilmestyi kolme tasaisesti heikkenevää osaa. Nyt Yksin pimeässä tekee paluun nimellä Alone in the Dark: The New Nightmare.
Alone on kauhuseikkailu, jonka näyttämö on Varjojen saari Mainen rannikolla. Sankaria Edwardia tai -tarta Alinea ohjataan ulkoapäin, kolmannesta persoonasta. Jippona on taskulamppu, jolla paitsi löytää piilotettuja esineitä, myös voi karkottaa hirviöitä. Jotkut pienemmistä elukoista kun ovat valonarkoja ja hyökkäävät vain pimeässä.
Darkworksin tekemä ja Infogramesin julkaisema uusi Alone in the Dark tuntui odottamisen arvoiselta. Seikkailuja ei todellakaan ole liikaa.
Infogrames esitteli myös upeaa I-War 2:ta, joka on ehkä hieman enemmän toimintapainotteinen kuin edeltäjänsä. Vastapainona erilaisia ohjattavia aluksia on valtavasti ja ne ovat kaikki täysin kustomoitavissa. I-War 2:sta enemmän syksyllä om
ana juttunaan. Epic näytti Infogramesin osastolla myös tulevaa Unreal 2:ta, mutta toistaiseksi tarjolla ei ollut kuin keskeneräinen grafiikkaengine, joka tuntui suoriutuvan mainiosti suurista ulkomaisemista ja kaarevista pinnoista.
Apinasaarelle
Ron Gilbertin Monkey Islandit olivat hauskoja, viihdyttäviä, mielenkiintoisia seikkailuja, jotka kaiken lisäksi tarjosivat älykkäitä puzzleja ja kompaktin kokonaisuuden, joka oli suorastaan pakko pelata loppuun. Vuosi sitten ilmestynyt Monkey 3 ei ihan moista addiktiota saanut aikaan, mutta nelonen tuntui taas erittäin lupaavalta.
Vaikka pelin nimi onkin Escape from Monkey Island, se ei suinkaan ole viimeinen osa, vaan jatkoa on edelleen luvassa. Escape on kuulemma samanlainen "escape" kuin kakkososan loppu. (Pelatkaa ne ihmeessä, ne ovat edelleen hyviä pelejä!)
Nelososasta ovat vastuussa Sam and Max hit the Road -pelin tekijät, joten omituista huumoria pitäisi löytyä. Peli sijoittuu ah niin kotoisalta tuntuneelle Meleen saarelle. Guybrush Threepwood ja hänen uusi vaimonsa, kuvernööri Elaine Marley-Threepwood palaavat kotiin kuherruskuukaudelta ja huomaavat, että Elaine on julistettu kuolleeksi, hänen talonsa määrätty hävitettäväksi ja hänen paikkaansa on pyrkimässä lipevä poliitikko Charles L. Charles. Sillä välin, kun Elaine yrittää päästä takaisin omalle paikalleen, Guybrush sekaantuu jälleen kerran varkaisiin ja voodoohon.
Sen sijaan Obi-Wan näytti hyvin samanlaiselta kuin kaikki muutkin messujen 3rd person -ampumapelit: Obi-Wan kuljeskelee ympäri kaunista kolmiulotteista maailmaa ja mätkii mielettömän määrän Star Wars -maailmaan kuuluvia ötöjä valomiekallaan. Ennen pitkää hänellä on käytössään myös Voima, jota kuulemma käytetään ennennäkemättömällä tavalla. Moiseen en kuitenkaan messuesittelyssä törmännyt. LucasArtsin Star Wars -pelit sitten X-Wing: Alliancen eivät ole vakuuttaneet, saa nähdä tuleeko nyt muutos.
Activision 2
Activision tarjosi kasakaupalla jatko-osia: Dark Reign 2, Call to Power 2 ja kolme Star Trek -peliä: Voyager Elite Force, Away Team ja Bridge Commander. Odotetuin jatko-osa taitaa olla Return to Castle Wolfenstein. Alkuperäistä huomattavasti verisempi natsisikojen teurastus perustuu Quake III:n engineen. Uudelta Wolfensteinilta ei kannata odottaa juurikaan realismia, vaan se on "vain" 3D-räiskintä toisen maailmansodan maisemissa. Eniten yleisöä keräsivät tässä lehdessä esimulgaistu Vampire The Masquerade ja PlayStationin Tony Hawk's Skateboarding 2.
Kolmas Warcraft
Uusi isometrinen kuvakulma on Warcraftin kolmannen osan jippo. Vaikka pelistä oli esillä jo pelattava versio, se tuskin ilmestyy tämän vuoden puolella, varsinkin kun se on vedetty idealtaan kokonaan uusiksi. Blizzard hyllytti sankarivetoisen idean ja muutti peliä enemmän perusnaksuttelusuuntaan.
Isometrinen kuvakulma mahdollistaa skrollauksen, vapaammat rakentamiset sekä mahdollisuuden kontrolloida joukkoja, vaikka sankaria ei olekaan mukana. Sankarit toimivat vähän Warlordsin tapaan, eli niillä on omat tehtävänsä, ne keräävät kokemusta ja etsivät taikaesineitä. Pääpaino on edelleen pienin joukoin käydyssä sodassa, ei massataisteluissa.
Warcraft kolmosen luvataan sisältävän entistä enemmän roolipelaamista nimenomaan sankareitten kehittämisessä, vähemmän resurssien hallintaa ja enemmän interaktiivista ympäristöä. Rotuja on nyt viisi: örkit, ihmiset, demonit ja epäkuolleet, viidettä rotua ei vielä julkistettu.
Kuten kuvista näkee, Warcraft III näytti varsin tutulta ja on ainakin Jenkeissä vuoden odotetuimpia pelejä. (Minusta se vaikutti yhtä hemmetin typerältä kuin kaksi edellistäkin Warcraftia. #kl)
Muuten Sierra keskittyi strategia- ja roolipeleihin. Tarjolla oli ensimmäisen Falloutin tekijöiden steampunk-rope Arcanum ja Age of Empiresin pääsuunnittelijan Empire Earth, joka oli kuin Age of Empires kivikaudelta kauas tulevaisuuteen.
Gabriel Knight 3:n suosiosta huolimatta Sierralla ei ollut esitellä yhtään uutta seikkailupeliä. Eniten messuyleisöön tuntui uppoavan ruotsalainen Ground Control. Sierran peleistä Kaizu olisi mieluiten ottanut Tribes 2:n mukaansa.
Microsoft voimissaan
Microsoftin uudet pelit esiteltiin numerossa 4/00, joten koko repertuaaria ei kannata käydä läpi. Suurin yllätys oli pleikkarihitti Metal Gear Solid. Sen ilmestymistä PC:lle huhuiltiin jo yli vuosi sitten, mutta sittemmin Konami ampui huhun alas. Ilmeisesti mieli muuttui sillä Solid Snake on tulossa riehumaan PC:lle syyskuussa ja mikä parasta, se julkaistaan heti kättelyssä halpispelinä. Microsoftin edustajan mukaan he ovat hieman huolissaan siitä, että Metal Gear Solid on heidän ensimmäinen verinen pelinsä ja heidän mielestään konsolikäännöksestä ei voi pyytää täyttä hintaa.
Jos Chris Robertsin johtaman Digital Anvilin ekaa peliä Starlanceria kutsutaan yleisesti uudeksi Wing Commanderiksi, voi Freelanceria yhtä perustellusti kutsua Privateerin perilliseksi. Joka tapauksessa Erin Robertsin suunnittelema Starlancer on selvä välityö, päähuomion keskittyessä kuuluisamman veljen suunnittelemaan Freelanceriin.
Pelaaja on palkkasotilas, joka ottaa keikan sieltä missä parhaiten tarjotaan ja hankkii palkkioilla kauppatavaraa ja entistä hienomman ja paremmin varustellun avaruusaluksen. Chris painotti Freelancerin tapahtuvan oikeassa, elävässä universumissa, jossa ihmiset puuhailevat omiaan pelaajasta riippumatta. Sitä millä konstein pelaaja elantonsa ansaitsee ei yritetä rajoittaa liikaa, eikä pelaajaa ohjata valmiiseen tehtävärakenteeseen, vaan juoni polveilee sivujuonteineen aika ajoin pelaajan eteen muiden puuhien välissä.
Simut lelumaassa
MicroProse esitteli nykyisen omistajansa Hasbron pilipalipelien rinnalla huomattavasti aikaisempia vuosia niukempaa määrää pelejä, mutta onneksi laatu tuntuu korvanneen määrän. Kuukausi sitten Joona otti kylmät GP3:lla, mutta siitä oli menty eteenpäin huimasti. Hasbron edustajan mukaan Joonan kokeilema versio oli tehty jo tammikuussa, mikä johtui vain siitä että pelattavan demon tekeminen vie mahdottomasti aikaa mikä on pois varsinaisesta pelin tekemisestä.
Kisoissa oli nyt oikea määrä autoja pelin silti hidastumatta. Toinen näyttävä uusi ominaisuus olivat sääefektit. Sateella rata peittyy vain osan radan leveyden peittävistä vesilätäköistä, jotka vielä vaikuttavat rengaskohtaisesti, eli esimerkiksi ajaminen toisen puolen renkaat kuivalla ja toisen märällä ei välttämättä ole hyvä idea. Muhkeat vesiroiskut ja hienot sadepisarat näyttivät nekin komeilta.
Pelottavan niukan simulaattoritarjonnan lupaavin tarjokas on pitkään kehitteillä ollut B-17 Mighty Eighth. Pelin grafiikasta vastaava Ken Hall esitteli hienouksia päästämällä lyhyen sarjan vieressä lentävän B-17:n keulaan. Osumien välähdykset ja pöllähdykset näyttivät kuin suoraan sodan aikaisista tähtäinkameroista napatuilta, mutta vielä vaikuttavampaa oli miten luodinreiät ja vauriot näkyivät juuri siellä mihin oli ammuttukin. Seuraavaksi siirryttiin uhriksi joutuneen pommarin keulaan, missä radisti ja keula-ampuja olivat lyyhistyneet niille sijoilleen. Kummankaan asemia ei voi käyttää ennen kuin tilalle saadaan hengissä oleva miehistön jäsen, mikä sekin pitää tehdä itse.
Miehistön kyvyt muuttuvat kampanjan edistyessä, kuten myös väsymys ja moraali, minkä ansiosta taitavimpia miehistöjä ei voi lennät
tää jatkuvasti. Moraali otetaan huomioon myös lennon aikana, jolloin läheiset osumat saattavat ajaa miehistön paniikkiin. B-17 Mighty Eighthin piti ilmestyä jo kesäksi, mutta se viivästyy ainakin syksyyn. B-17 2: The Mighty Eighth vaikuttaa huomattavasti tavallista omaperäisemmältä lentosimulta.
Jo kuolleeksi luultu, mutta yllättäen paluun tehnyt Hasbron peli on Starship Troopers. Enää se ei olekaan 3D-räiskintä, vaan hieman Force Commanderia muistuttava reaaliaikastrategia.
Huonona uutisena loppuvuodesta ilmestyväksi suunniteltu M1 Tank Platoon! on hyllytetty ilmeisesti Gunship!:in huonon menestyksen takia. Harmi, sillä linkkaus tankki- ja kopterisimun välillä kuulosti hyvältä.
Nukkuva jättiläinen
Electronic Arts tuntui keskittyvän tänä vuonna PS2:n pelien esittelyyn. PC:llä näkyvimmin oli esillä Black & White, joka oli oikeastaan ensimmäistä kertaa näytillä pelattavana. Ehkä hieman yllättäen siitä onkin tulossa ihan oikea ja vähitellen valmiskin peli, eikä vain ohjelmalelu tai loputtomien .LHX-fileiden aihe.
Juuri kun porukka oli jo kyllästymässä Need for Speedeihin, toi EA sarjaan uutta eloa erinomaisella Porsche Challengella. Pirteä linja tuntuu jatkuvan Need for Speed: Motor Cityssä. Siinä rakennellaan ja kustomoidaan omaa jenkkiautoa, viedään se kisoihin joko konetta vastaan tai netissä muiden kanssa, missä tarjolla on rahaa, uusia osia ja kokonaisia autoja. Tyyli on upeasti 50-luvun henkinen ja peli vaikuttaa aivan modernilta versiolta kulttimaineeseen nousseista Street Rod -jenkkirassipeleistä.
EA on järjestellyt omistamiaan osastoja uusiksi, mistä näkyvin seuraus on vanhan ja maineikkaan Originin muuttaminen vain yhdeksi EA:n osastoksi. Vanhaa nimeä ei unohdeta kuitenkaan kokonaan, vaan Ultima Online 2:n uusi nimi onkin yllättäen Origin. EA:n edustajien mukaan he halusivat juhlistaa uutta alkua aivan kuin bändi, joka antaa ekalle levylleen pelkän oman nimensä. Kuulostaa kaukaa haetulta, mutta on järkevää, siilä ei Ultima Online 2 enää klassiselta Britannialta tunnukaan.
Originin tekijöillä ei ollut vielä näyttää pelistä paljon muuta kuin 3D-grafiikkaa ja animaatioita, mitkä molemmat näyttivät todella upeilta. Peli näyttää Ultima 9: Ascensionilta, tosin se tuntuisi pyörivän paljon paremmin. Alunperinhän Ultima Online 2:n ei edes pitänyt kuulua Ultima-sarjaan, vaan sen piti olla scifiä. Perintönä vanhoista suunnitelmista Originissa on sekoitettu perinteinen keskiaikainen fantasia, nykyisyys ja tulevaisuus niin, että pelin maailman eri kolkissa eletään ikään kuin eri ajanjaksoissa.
Tekijät lupasivat säilyttää Ultima Onlinen hyvän roolipelaamisen, mikä on ollut sen paras valtti paljon suoraviivaisempia kilpailijoita vastaan. Originissa voi edelleen tehdä leipää ja kasvattaa hahmolleen hyvin erilaisia taitoja, jotka kaikki eivät suinkaan liity taistelemiseen. Silti puheet siitä miten he haluavat tehdä pelistä mahdollisimman helpon oppia pisti hieman epäilyttämään. Jälleen kerran tekijät muuten ottivat vertailukohdaksi Command & Conquerin, aivan kuten Richard Garriot pari vuotta sitten. Hänellähän ei enää ole mitään tekemistä Originin kanssa firmana tai pelinä.
Uudelleen organisoinnin myötä osana Originia olleen Jane's Combat Simulationsin tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. EA:n edustajilta sai keskenään ristiriitaisia tietoja. Toisen mukaan se on lopettanut toimintansa, kun toinen väittää sen edelleen jatkavan, mutta paljon entistä pienempänä. Vasta messujen jälkeen kävi ilmi, että Jane's on ilmeisesti tekemässä vielä viime vuonna Looking Glassin kehittelemää toisen maailmansodan lentosimua nimellä Attack Squadron. Vähän sen jälkeen tulikin surullinen tieto Looking Glassin toiminnan loppumisesta.
The Sims laajenee epätodelliseen suuntaan sen ensimmäisellä lisälevyllä The Sims: Livin' Large. Uuden arkkitehtuurin ja viiden uuden uravalinnan lisäksi pääpaino on kaikenlaisessa paranormaalissa ja yliluonnollisessa. Miten olisi lampun henkiä pitämässä jöötä talossa tai alienien tekemät abduktiot? Luultavasti joitain riemastuttaa se, että nyt Simsissä voi pelehtiä vastakkaisen sukupuolen kanssa lakanoiden välissä. Ei, sitä ei silti näytetä kokonaan.
Älämölöä Eidoksella
Sekavimman, ärsyttävimmän ja meluisimman osaston kyseenalainen kunnia meni jälleen kerran Eidokselle. On aivan käsittämätöntä, miten jälleen uusi Lara jaksaa innostaa aikuisia ihmisiä riekkumaan tai miten Eidos ei opi koskaan, ettei pelejä tsekkaile mielellään, jos ei kuule edes omaa ääntään.
Aikaisempien vuosien tapaan Eidoksella on hirvittävä arsenaali pelejä, joiden taso vaihtelee rajusti. Ehdottomasti hulppeimmasta päästä niistä oli Commandos 2. Se ei enää ole niin puzzlemainen kuin edeltäjänsä, vaan paino on enemmän toiminnassa. Uutta on myös erilaisten ajoneuvojen, kuten tankkien, kuorma-autojen ja veneiden ohjaaminen. Kaiken kruunaa mahtavan yksityiskohtainen grafiikka ja mikä parasta, kaikkia yksinpelin tehtäviä voi pelata myös kimpassa kavereiden kanssa.
Toinen lupaava uutuus on hauskasti nimetty I'm Going In. Se on kuin nykyaikaan siirretty Hidden & Dangerous, eli hiipimistä ja erilaisia high-tech aseita piisaa. Hieman samoilla linjoilla oli ruotsalainen Hitman: Codename 47, tosin painottuen enemmän suoraan toimintaan ja vähän tarpeettomaankin väkivaltaan.
Eidos tekee Sydneyn olympialaisten virallisen pelin nimellä Sydney 2000. Mutta ketä oikeasti kiinnostaa? Peli näyttää karulta ja yksioikoiselta lisenssiroinalta.
Uutisina kai voidaan pitää sitäkin, ettei uutta Tomb Raideria nähty, vaan Core on tekemässä jotain muuta nimellä Project Eden. Edelleen kyseessä on hahmon selän takaa kuvattu 3D-seikkailu, mutta pääasiassa on sentään joku muu kuin Lara. Tosin ei hänestäkään täysin päästä, mutta sentään Core lupaa uudistavansa sarjan täysin seuraavassa osassa, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Putinin housuissa
Kirkkaasti Eidoksen kiinnostavinta peliä esiteltiin vain suljettujen ovien takana. Oman Elixir-tiiminsä perustanut nuori Demis Hassabis on aikaisemmin ollut tekemässä muun muassa Theme Parkia ja Black & Whitea. Peter Molyneaux ja aika monet muutkin pitävät kaveria nerona, eikä käy kieltäminen sillä Elixirin ensimmäisessä pelissä Republic on enemmän innovaatiota ja teknistä osaamista kuin puolessa messujen muissa peleissä yhteensä.
Republic sijoittuu moderniin Venäjään, missä ideana on oman lahkon johdossa kerätä kannattajia, delegoida töitä alaisille ja vähitellen hilata itsensä kansanjohtajaksi. Pelin perusidea on luoda kontakteja potentiaalisesti hyödyllisiin ihmisiin.
Omaperäinen idea on toteutettu grafiikkasysteemillä, joka tuntuu pystyvän näyttämään loputtomasti polygoneita. Esimerkiksi kaupungeissa näkyvyyttä ei ole rajattu lainkaan, vaan horisontti jatkuu pitkälle, siitä huolimatta että kaduilla liikkuu satoja ihmisiä. Yksityiskohtia on niin paljon, että parvekkeilla oleviin kukkalaatikoihin voi zoomata niin lähelle, että erottaa yksittäisten kasvien terälehtien yksityiskohdat. Kaiken lisäksi Demis lupailee täysin uudenlaista tekoälyä ja tuhansia yksilöllisesti käyttäytyviä ihmisiä. Täyttä puppua vai jotain todella uutta, siitä otetaan vielä selvää. (Pelihän kuulostaa jälleen uudelta Mike Singleton -mestariteokselta...#nn)
Pieniä yllätyksiä suurten varjossa
Tänäkin vuonna monet mielenkiintoisimmista peleistä näytettiin
vain takahuoneissa tai kaukana hälystä pienempien julkaisijoiden osastoilla.
Täydellinen esimerkki täysin piilosta iskeneestä yllätyksestä on Battle Realms. Harva on edes kuullut uudesta julkaisijasta nimeltä Crave ja vielä vähemmän Ed Del Castillosta tai hänen Liquid-tiimistään. Silti Ed on ollut tuottamassa ja suunnittelemassa muun muassa Command & Conqueria, Ultima 9: Ascensionia ja Gettysburgia.
Ed Del Castillo pauhasi kovasti siitä miten täysin persiilleen koko pelibisnes on mennyt ja miten pelintekijät eivät nykyään ole paljon enempää kuin julkaisijoiden orjia. Vaahtoa suusta pyyhkiessään Ed ehti myös kertoa Battle Realmsista.
Peli sijoittuu feodaaliseen Japaniin. Sen monista yksinkertaisista mutta kaivatuista uudistuksista kannattaa mainita tapa, jolla esimerkiksi ratsuväki ei suinkaan synny valmiina yksikköinä. Kuka tahansa pelin hahmo voi hypätä hevosen selkään, tosin ratsastustaito riippuu täysin treenistä. Samaten ratsastajan voi ampua hevosen selästä, minkä jälkeen valmiiksi koulutettu heppa on varastettavissa, tai vastaavasti hevosen voi ampua ratsastajan alta. Peli on täynnä vastaavia ilmiselviä asioita, joita kukaan ei vain ole aikaisemmin tajunnut tehdä.
Red Storm näytti Rainbow Six: Rogue Spearin seuraavaa osaa Rainbow Six: Covert Ops Essentials. Se ei olekaan kunnollinen peli, vaan multimediaohjelma, jolla voi tutustua maailman eri salaisten palveluiden toimintaan ja kokeilla sen jälkeen muutamassa tehtävässä opittuja taitoja käytännössä.
Empire keskittyi ilahduttavasti strategiaan ja simulaattoreihin omalla piskuisella osastollaan. Paikalla oli Rowanin kaveri esittelemässä Mig Alleyn runkoa käyttävää Battle of Britainia, josta ei oikeastaan ollut vielä muuta näytettävää kuin täysin dynaaminen kampanja ja upeat pilvet. Rowanin mukaan heidän innoittajanaan on ollut LucasArtsin vanha klassikko Their Finest Hour, tosin tietysti paljon hienompana ja realistisempana.
Toinen kiinnostava Empiren julkaisu on Stars: Supernova, jonka beta alkaa kesän aikana ja myyntiin se tulee joskus alkusyksystä. Supernova on ensimmäisen Starsin tapaan vuoropohjainen moninpelattava avaruusstrategia. Poissa ovat Starsin taulukkolaskentaa muistuttava ulkoasu ja hieman hankala vuorojen siirtely. Grafiikka on strategiapeliksi skarpin hienoa, ja vuorojen siirtely on tehty lähes näkymättömäksi. Supernovastakin enemmän syksyllä suuremman jutun merkeissä.
Close Combat palaa syyskuussa ilmestyvässä viidennessä osassaan takaisin juurilleen, sillä aiheena on Normandian maihinnousu ja tarkemmin sanottuna Utah Beach. Uusia asioita ovat muun muassa laivaston tykistö sekä miehistö, joille voi valita aseet erikseen. Muutenkin paino on aiheesta johtuen jalkaväen toiminnassa.
Yksi vaikuttavimmista peleistä oli Bungien tuleva Halo, vaikkei sitä vieläkään näytetty kuin itsestään pyörivänä demona. Jollain tapaa sen yhdistelmä upeaa grafiikkaa, vähän Tribesiä muistuttavaa tiimivetoista toimintaa, skriptattuja tapahtumia ja hienoja ajoneuvoja kiehtoo. Toivottavasti pettymys ei ole kovin suuri, kun valmis peli ei kuitenkaan täytä suuria lupauksia.
Ehkä ensi vuonna, kun uudet konsolit ovat vihdoin esillä täydellä voimallaan saattaa PC-pelaajakin toivoa ainakin pientä paluuta aikoihin, jolloin PC:n vahvuus oli sen monipuolisessa pelitarjonnassa. Sopii vain toivoa, että pelitalojen jatkuva laulu siitä miten pelien pitää olla helpompia jossain vaiheessa ei enää ole synonyymi tasapäistämiselle ja yksipuolistamiselle.
Messuilla jäi varmasti monta hyvääkin juttua havaitsematta, koska kaikkia tuhansista peleistä ei kerta kaikkiaan pysty kolmessa päivässä käydä läpi. Palaammekin syksyn mittaan vielä messujen lupaavimpiin peleihin ja tekijöihin omina erillisinä juttuina.
Kaizun halutuimmat
B-17 2: The Mighty Eighth
Halo
Stars
Supernova
Commandos 2
Battle Realms
