Havaijissa räjähti elektromagneettinen pommi, jonka pulssi tuhosi saarilta kaikki sähkölaitteet. Uuden vuosituhannen armeijaksi itseään nimittävä terroristiryhmä ANM julisti saaret omikseen heti räjähdyksen jälkeen. Räiskintäpeli Eagle Onessa pelaajan vastuulle jää saarien takaisinvaltaus ja yllättäen sankari on ilmassa yksinään ylivoimaa vastaan.
Eagle One on onnistunut risteytys arcade-räiskintää ja kevyttä lentosimulaattoria. Lopputulos on Ace Combateja suoraviivaisempaa ampumista, mutta lentomalli on sen verran realistinen, että kun lentämistä helpottavat avut on poistettu, joutuu lentokoneen ilmassa pitämiseen keskittymään.
Suoraviivaisesta tehtävästä toiseen etenevä kampanja on koko pelin runko. Parinkymmenen tehtävän aikana vallataan Havaijin saaret takaisin terroristeilta ja tutusti uusia tehtäviä saa lennettäväkseen vasta selvitettyään edelliset. Vaikeustasoa ja muita asetuksia voi vaihtaa kesken kampanjan. Turhautumaan ei pääse, koska samaa tehtävää pari iltaa tahkottuaan voi pudottaa vaikeusastetta, läpäistä tehtävän ja jatkaa vähän vaativammalla tasolla.
Piristävästi tehtävät eivät ole tyyliä mene ja tapa kaikki, vaan niissä on yleensä jokin järjellinen päämäärä, kuten saattueen tuhoaminen tai alasammutun lentäjätoverin hakeminen pois taistelukentältä. Yksipaikkaisella Harrierilla se voi tosin olla hankalaa.
Juoni etenee videoiden uutisvälähdyksinä, jotka on tehty todella huolellisesti. Kaksinpeliä varten paikalle tuotu kaveri jopa luuli välianimaatiota hetken aidoksi uutiseksi. Huolellisesti tehdyt video-osuudet toimivat tehokeinoina yhtä hyvin kuin Final Fantasy VIII:n välianimaatiot.
Harrierin lisäksi lentämään päsee Huey-helikopteria, A-10-rynnäkkökonetta ja F-16-hävittäjää. Harrier on kuitenkin nelikön hauskin vehje, sillä hitaalla helikopterilla ei tule oikein lentämisen tunnetta, kestävyydestään kuuluisa A-10 hajoaa liian herkästi ja F-16 on aivan liian vikkelä vehje.
Aseistus riippuu hieman lennettävästä koneesta ja tehtävästä, mutta yleensä kyydissä on konetykki, raketteja, erilaisia ohjuksia ja joskus pommeja. Konetykit, pommit ja raketit pitää itse tähdätä kohteeseen, mutta ohjukset osuvat aina kunhan maali saadaan ensin lukittua.
Yhteistyö toimii
Kaksinpeliä voi pelata jaetulla ruudulla joko mies miestä vastaan ilmataisteluina tai kampanjan tehtäviä yhteistyössä lentäen. Valitettavasti vaakatasoon jaetulta ruudulta näkyy vain kapea kaistale taivasta ja vastustajan löytäminen voi olla vaikeaa tutkasta huolimatta. Vihollinen voi olla millä korkeudella tahansa eikä lentäjän katsetta voi kaksinpelissä käntää.
Ilmataistelua hauskempaa on lentää kampanjan tehtäviä yhteistyössä. Vaikeustasokin laskee, koska viholliset ampuvat myös kaveria ja kahden koneen rakettihyökkäyksessä on enemmän sodan fiilistäkin.
Lentomalli on pikemminkin onnistuneen hauska kuin huippurealistinen. Jos kaikki pelihelpotukset ovat pois päältä, koneen saa sakkaamaan ja tietyssä nopeudesta tehty silmukka päättyy aina samalle korkeudelle. Ainoastaan G-voimista johtuvaa näkökentän mustumista jäi kaipaamaan.
Vaurioita Harrier kestää suhteettoman paljon eikä ensimmäisestä maakosketuksesta yleensä tuhoudu. Koneella on erikoinen tapa laskeutua itsekseen aina, kun kone koskettaa maata loivassa kulmassa ja hitaalla nopeudella. Typerästi kone vielä kehuu täydellisestä laskeutumisesta, vaikka lentäjä-ässä on vain yrittänyt lentää maanpintaa nuollen.
Sumu ja matalla oleva pilviverho peittää kaiken vähänkin kauempana olevan näkyvistä. Ongelma on sama kuin Silent Hillissä. Valkoinen sumu näyttä siltä kuin konetehoja koitettaisiin säästää, jotta peli pyörisi sujuvammin, mutta yötehtävien vastaava musta pimeys taas luo mukavasti tunnelmaa. Vaikka sumuinen sää on Eagle Onessa ikuista, niin vuorokauden aika ja sää vaihtelevat. Pelissä jopa noustaan ukkosmyrskyssä keikkuvan lentotukialuksen kannelta salamoiden välähdellessä taivaalla.
Sumusta erottuva maasto on uskottavan näköinen, sillä kumpuilevassa saaressa erottuu teitä, kaupunkeja ja sotilaskalustoa. Varsinkin maaston hienot korkeuserot toimivat, sillä valtaosa peliajasta lennetään aivan maan pinnassa kukkuloita väistellen.
Yleisilme on miehekkään sotilaallinen ja ruudun täyttää Harrierin todella vapaasti mukailtu HUD-näyttö. Vehje on lentäjän apuväline, joka heijastaa tärkeimmät tiedot ruudulle lentäjän näkökenttään, jolloin hänen ei tarvitse vilkuilla mittareita kesken ilmataistelun.
Yksinäisyys masentaa
Vihollisia on rasittavan paljon. Ilmassa lentää aina vastustajien hävittäjiä ja jos yhden ampuu alas niin toinen kaartaa heti paikalle. Laaksossa etenevää autosaattuetta on turha lähestyä vastarinteen suojassa, kun vastarinteessä väijyy yhtä monta ilmatorjuntavehjettä kuin tielläkin.
Tehtävissä olisi saanut olla omaa kalustoa huomattavasti tiheämmässä. Nyt taivaalla lentää aina vain pelaajan oma kone paria terroristien vehjettä vastaan ja maastossa liikkuu harvoin omia. Vaikkapa kaupunkitaistelussa Harrier kutsutaan tukemaan kaupungin puolustusta, mutta puolustajia ei näy missään.
Tämän tyylisiä pelejä kaivattaisiin enemmänkin. Nyt kevytsimurintamalla lentelevät vain Ace Combat -sarja ja Eagle One. Eagle One ei kalpene porukassa yhtään ja se on toiminnallisena usein jopa viihdyttävämpi kuin Ace Combatit. Jos pelissä olisi vaikka linkkikaapelikaksinpeli ja vähän vapaammin etenevä kampanja, yleisilme olisi positiivisempi.
84
