Suomalainen avaruusstrategia Eclipse on täppärillä yli kymmenen kertaa halvempi ja pienempi kuin lautapeli – loistava diili.
Touko Tahkokallion suunnittelema Eclipse on ollut jo pari vuotta yksi lautapeliharrastajien suosikkipeleistä. Tahkokallio fanitti aikoinaan pc:n Master of Orionia ja halusi tehdä samantyyppisen, eeppisen kaliiberin avaruusstrategian. Varsinaisen alkusysäyksen Eclipse-projektille antoi Vlaada Chvátilin Through the Ages -lautapeli, joka auttoi ideoimaan riittävän kevyen ja toimivan resurssisysteemin.
Eclipsen maailma pyörii taloussysteemin ympärillä. Käymättömien korpimaiden valloittajat keräävät rahaa, tiedettä ja materiaa, joita irtoaa vallattujen avaruusheksojen planeetoista. Alueiden ylläpito ja toiminta, kuten teknologian tutkiminen tai alusten päivittäminen, kuluttaa rahaa, joka maksetaan kierroksen lopussa pois. Jokainen siirto ja vallattu alue lisäävät valtakunnan ylläpitokustannuksia. Tiukkaa pohdintaa vaativiin kompromisseihin pakottava systeemi on tarkasti tasapainotettu: paljon kuluttava, laaja imperiumi ei välttämättä pysty puuhastelemaan yhtään enempää kuin pieni.
Avaruus on aina satunnainen, sillä aluksi tunnetaan vain tehokkaan puolustusmasiinan hallitsema galaksin keskus ja pelaajien scifirotujen aloitusmaailmat. Lauta kootaan pelin edetessä satunnaisessa järjestyksessä käännettävistä heksapaloista, joissa on planeettoja, voittopisteitä ja madonreikiä seuraaviin aurinkokuntiin. Jos eri heksojen madonreiät kohtaavat, rotujen taistelualukset pystyvät matkustamaan heksalta toiselle. Tietyissä heksoissa on etenemistä hidastavia neutraaleja Muinaisten aluksia.
Kun eri osapuolien alukset kohtaavat samassa heksassa, kierroksen päätteeksi käydään taistelu, joka ratkaistaan noppia viskomalla. Pelaajien aluksiinsa valitsemat tekniikat vaikuttavat osumien sietokykyyn, osumatodennäköisyyteen, vahinkoon, hyökkäysten lukumäärään ja ampumajärjestykseen. Noppaläjästä huolimatta taistelut ovat tuuripeliä vain silloin, jos ei ole varautunut kahakkaan kunnolla.
Eclipsen onnistuneesta iOS-käännöksestä vastaa puolalainen Big Daddy’s Creations, joka on tehnyt muun muassa loistavan Neuroshima Hex -lautiskäännöksen. Tahkokallio ei ollut mukana kehityksessä suoraan, mutta hän testasi ja kommentoi iOS-painosta.
Digitaalinen Eclipse näyttää siistin scifiltä ja toimii loogisesti. Resurssien osalta lautapelin tyyliä on muutettu pyöreistä kiekoista litteiksi viipaleiksi. Lautapelin kirjanpitoalustojen kehitys-, tekniikka- ja alustiedot pysyvät reunoilla näppärästi piilossa ja ponnahtavat esiin vain tarpeen tullen.
Taitavasti pelaava tekoäly pitää voitetuilta Muinaisilta irtoavien ilmaisten tekniikkalaattojen pisteitä arvossaan: kone ottaa usein mieluummin kaksi pistettä kuin tehokasta erikoistekniikkaa. Tekoäly tykkää myös avaruuden tutkimisesta reilusti konkurssirajan yli. Tilanne kuitataan kierroksen päättävässä taloudenpidossa poistamalla huonoilta heksoilta vaikutusvaltakiekko. Kone suunnittelee suurimmista aluksista karmeita ohjuslavetteja, sillä kertakäyttöiset ohjukset eivät kaipaa alukseen isompaa reaktoria. Laitoin tekoälyn oivallukset korvan taakse seuraavaa lautissessiota varten.
Täppäriversion ainoa harminaihe on sama kuin aina: ihmiset. Nettimoninpelejä jauhetaan harvoin loppuun asti, sillä matsit kestävät aidon lautapelin tapaan tuntikausia. Varmaan häviöön matkalla olevat harvoin pelaavat loppuun. Katkojen takia pudonneet ihmiset eivät usein vaivaudu takaisin, vaikka ottelua voisi helposti jatkaa.
Törmäsin myös kerran yksinpelin jumitusbugiin, josta selvisi vain uudestaan aloittamalla. Päivitykset korjannevat bugit ennen pitkää, joten en raaski rokottaa niistä muuten hienoa avaruusstrategiaa. Antimateriaa piippuun ja menoksi!
92 + Pelit suosittelee
92
