Viimeinen kerta
Jo seitsemän vuoden ajan olemme joka kevät matkanneet tulppaaneita ja narsisseja pursuavaan Lontooseen katsomaan enemmän tai vähemmän keskeneräisiä pelejä. Nyt ei enää tarvitse: European Computer Trade Show'n kevätnäyttely kuihtui pois.
Tilanne on itse asiassa varsin hölmö, koska ECTS:n imi tyhjiin toisella puolen Atlanttia pidettävä E3, joka itse asiassa oli tänä vuonna vasta toista kertaa. Viimevuotinen näyttely keräsi kuitenkin hirveästi kiitosta, sillä seurauksella, että tänä vuonna kaikki kynnelle kykenevät eurooppalaiset firmat keskittivät tuotteensa Los Angelesiin. Niinpä englantilaiset pr-henkilöt tapasivat englantilaisia lehtimiehiä 10 tunnin päästä kotoa. Jo toisen kerran.
Karua ja hiljaista
ECTS palasi oikeastaan lähelle juuriaan. Ihan ensimmäisillä messuilla osastot olivat nimittäin varsin karuja, hillitöntä meteliä ei ollut ja porukkaa oli vähän, niin kuin nytkin.
Ainoastaan muutama softatalo oli panostanut messuihin: Philips, jonka CD-I:llä on vankkumattomat kannattajansa Iso-Britanniassa, GT Interactive, joka oli rakentanut kaksikerroksisen Quake-osaston sekä Activision, jonka osastoa koristi Muppet-nukkien merirosvolaiva The Muppet Treasure Island -pelin kunniaksi. Olipa altaassa jopa neuroottisia piranjoja, jotka raukat yrittivät olla mahdollisimman hyvin melulta piilossa.
Messuilta puuttuivat kokonaan muun muassa Electronic Arts, Virgin ja Infogrames. Läheisessä hotellissa pitivät tapansa mukaan varjomessuja Mindscape, Empire ja Eidos eli U.S. Gold, Core Design ja Domark. Sony/Psygnosis oli ylhäisessä yksinäisyydessään parin kilometrin päässä koko alueelta.
Parhaat muovikassit jakeli muuten Domark, jonka tyylikäs mustavalkoinen Deathtrap Dungeonin mainos haki vertaistaan. Nikon suosikiksi kohosi firma, jonka standiltä löytyi pieniä välipala-salamimakkaroita. Peperami on tuotemerkki, ja näitä pitäisi saada Suomeenkin.
Missä pelit?
Messujen ei-niin-kauhean kiireinen ilmapiiri tuntui tarttuneen myös peleihin: mitään kauhean uutta ja ihmeellistä ei esillä ollut.
Messujen vakioamerikkalaiset eli id Softwaren Jay Wilbur ja Mike Wilson esittelivät Quakea suljettujen ovien takana. Liki valmis Quake näytti ihan lystiltä, joskin yhtäläisyydet isäpappa-Doomiin olivat huomattavat. Ainakin Jay Wilbur näytti nauttivan sen pelaamisesta. Veri lensi metrin kaarina, hirviöt olivat näyttäviä ja muutenkin väkivalta oli reipasta, joten saapa nähdä.
Avaruutta
Messujen pelihimoja herättävin peli oli Master of Orion II: Battle of Antares, jota englantilaiset eivät tosin osanneet pelata. Niinpä reipas pelitoimittajamme toimikin hetken tietämättään esittelijänä innostuessaan pelaamaan tätä todella lupaavan tuntuista avaruusstrategiapeliä. Aurinkokunnissa on monta planeettaa, maataistelu on saatu mukaan ja siirtokuntien hallinta muistuttaa Master of Magicia.
Toinen odotettu avaruspätkä lienee Space Control 3. Pelistä ei ollut valmiina muuta kuin Hypermelee-osuus, jolla tällä kertaa käyttää zoomailevaa isometristä grafiikkaa. Ja kolmas odottettu lienee Spectrum Holobyten Star Trek: Generations. Uudistetut (lähinnä kohennetut) avaruustaistelut ainakin näyttivät hyviltä, mutta sen Away Team -osuuksien muuttaminen Doomimaiseen olomuotoon ei välttämättä ole hyvä idea.
Ilmojen soturit
Interactive Magic oli raahannut paikalle messujen ainoan suuren luokan julkkiksen eli kymmenottelija Daley Thompsonin. Firman Destiny on ainakin idealtaan mielenkiintoinen: reaaliaikainen Civilization, jossa on kolmiulotteinen maasto. Ohjelmoija ainakin oli pelistään innostunut.
Wild Billin firma on myös ostanut oikeudet Air Warrioriin, jota katsellessaan ex-Air Warrior Niko ja tuntematon britti innostuivat haukkumaan retuperälle jätettyä, Englannissa pyörivää Eurohostia. Ei se ollutkaan tuntematon britti, vaan Mad Dog, ja näin kerran virtuaalitaivaan jakaneet lentäjät tapasivat livenä. Mad Dog innostui vielä kehumaan suomalaista lentäjää Kaizua, ja yllättyi kuullessaan, että hän on saman lehden miehiä.
Little Shots
Originin Crusader on poikinut pari kloonia, joista Miragen Mayhem oli ainakin täynnä toimintaa. Brittiläiseen tapaan ehkä liiankin täynnä. SCI:n miesten ja naisten aseelliseksi yhteenotoksi laajentunutta sukupuolten sotaa käsittelevä Gender Wars näytti lupaavammalta. Itse Crusaderkin saa jatkoa, nimellä Crusader: No Regret.
Messujen lupaavimpaan pelitarjontaan kuului Blue Byten Settlers II, varsinkin kosmeettisesti kohennettu jatko männävuosien kulttipelille. Esimulgasu olisi ollut tässä lehdessä, jollei Blue Byten pr-mies olisi vahingossa lähettänyt kuva-CD:tä oikean pelin asemasta. Niin se käy.
