ECTS 2000

London Falling

Röheästi nimetty ECTS 2000 kertoi iloisena, kuinka kävijöitä on ennätysmäärä ja näytteillepanijoita kanssa. Siellä minäkin tepastelin 3.-. syyskuuta tippa linssissä, ja tunsin suurta yhteenkuuluvaisuutta ammattitaitoisen pelibisnesperheen kanssa.

Suuri kävijämäärä selittyi heti kättelyssä: ilmaisen lipun netistä vaivattomasti valmiiksi hankkineiden pelibisnesammattilaisten ja sähköliikkeiden varastomiesten jono oli aamulla kilometrin mittainen, ja lippunsa ostamaan joutuvien massiivista jononhallintasokkeloa kiersi kaksi ihmistä.

Näytteillepanijat edustivat pääasiassa kaikennäköistä pikkusälää, isoista pelitaloista paikalla oli vain muutama Hasbron ständi isoimpana. Suurista firmoista osa järjesti varjotapahtumia. Activisionin hotellille oli kuljetus, Eidos järjesti kaksi päivää ennen messuja oman tilaisuutensa ja messuja edeltävänä iltana ihailtiin Electronic Artsin pelituotteita heidän upouudessa, todella vaikuttavassa lasipalatsissaan. Artsin pääpaino oli PS2-peleissä, PC-puolelta oli esillä Urheilupeli 2001 -versioiden (joiden analyysiin minun taitoni eivät sovellu) lisäksi tuttuja moneen kertaan nähtyjä pelejä.

Suurten firmojen puuttumisesta oli se ilo, että mökätaso oli jokseenkin inhimillisissä kantimissa. Jopa lämpötila pysyi, Virgin/Interplayn osaston unohtaen, aivan siedettävissä lukemissa. Mutta ECTS-messujen lähtölaskenta on jo selkeästi alkanut: jos Sony ja Nintendo seuraavat muiden esimerkkiä, jäljelle jää apea tynkämessu.

PC:n tulevaisuus ja konsolit

PC:n tulevaisuudesta ei kannata huolestua. Yksikään firma, jonka kanssa puhuin ei myöntänyt karsivansa sen enempää PC-pelejä kuin olevansa sitä mieltä, että PC:n aika olisi ohi. PC-painotteiset firmat vain totesivat, että konsolimarkkinoille on pakko mennä mukaan.

PlayStation 2 puhutti. CTW:n haastattelussa Sony Europen (tai Sony UK:n, niin kuin brittilehdissä sanotaan) johtaja Chris Deering meni korkeasta hinnasta ahdisteltuna möläyttämään, että hinta laskee joulun jälkeen, ja on sen jälkeen ahkerasti selitellyt sammakkoaan. Markkinointimielessähän se on järkevää: jos koneita kerran saadaan vähän, rahastetaan ensin fanipojat ja hoidetaan massat myöhemmin. Toinen suosittu puheenaihe oli PlayStation kakkosen ohjelmointi tai lähinnä sen vaikeus. Ohjelmoijien kommenttien mukaan se on vaikein systeemi minkä he ovat nähneet.

Mitä PlayStation 2:n pelitarjontaan tulee, niin linja on uudelleenkierrätettyä perus-Pleikkarikamaa keskimäärin Voodoo 1 -tasoisella grafiikalla. Hyvännäköisinä poikkeuksina livenä olivat Gran Turismo 2000 ja Tekken Tournament, joita PC-pelaajakin kestää katsella. Videolla vakuuttivat ulkonäöllään Metal Gear Solid 2 sekä Electronic Artsin graafisesti nätit sporttipelit. Eniten nauratti pleikkamiehissä paljon kohua herättänyt deathmatch-peli Time Splitters, padeilla pelattava köyhä Quake-wannabe, sekä Pleikkareiden ympärillä pyörivä geekozoid-lauma, joita ei todellakaan pelasta katu-uskottavat releet.

Kuumin peruna on kuitenkin britsoftin tuho, ainakin brittien mielestä. Ainoa merkittävä brittiläinen pelifirma on enää Eidos, kaikki muut ovat ranskalaisten ja jenkkien taskussa. Eikä Eidoksella tunnu menevän kovin hyvin. Jos Eidos sortuu (siis myydään), seuraavat britsoftin lipunkantajat ovat paljon pikkuisemmat Empire ja Codemasters.

Mutta oli siellä pelejäkin.

Radalla tavataan

F1 Grand Prix 3 kohtaa voittajansa! Hasbro julkaisee ennen joulua F1 Grand Prix 3 Add-On Diskin, joka paitsi päivittää datan vuoden 1999 tasolle myös lisää ja korjaa rutkasti pelin puutteita. Hasbron lisenssi muuten edellyttää, että viiden vuoden aikana julkaistaan 10 F1-peliä, eli F1 Grand Prixejä ja F1 Grand Prix Managereita tulee varmasti riittävästi.

Vanhojen kumien paikkauksen lisäksi uuttakin on tulossa. Yllättäen lupaavin autopeli löytyi Empiren osastolta. World Sports Car ei ollutkaan ankea arcadekaahaus, vaan realismipohjalta väännettyä autoilua, joka näytti ja tuntui paremmalta kuin arcadekaahaukset. Erikoisuuksiin kuuluu esimerkiksi se, että kaiken mikä aukeaa voi avata vaikka radalla, ja irtoavia osia on paljon. Tosi autofriikki voi vaikka muuttaa tekstuurit läpinäkyviksi ja ihailla toimivien iskareiden jylhää kauneutta.

World Sports Carin toinen hyvä idea, joka saisi levitä, on se ettei moninpelaajien määrää rajoiteta pelissä lainkaan, sillä tulevaisuus tuo kaikille lisää kaistaa. Saa nähdä mitä pelistä tulee.

Vielä ne lentää

Lentosimulaattoririntama on pieni mutta täyttä asiaa. Jokainen peli nimittäin täyttää aukon rintamassa, ja yksi täyttää suorastaan koko maailmansodan kokoisen aukon.

Blue Byten Il-2 Stormovik, pääosassa toisen maailmansodan neuvostohävittäjät, jäi näkemättä mutta sellainen siis on tulossa. Lisää toisen maailmansodan ässiä tarjoaa Mig Alleyllään simuntekijöiden kärkiryhmään nousseen Rowanin näkemys taistelusta Englannista. Battle of Britainissa on muutakin kuin hyvä lentomallinnus. Pelissä voi lentää Spitfireä, Hurricanea sekä Me-109:ä, mahdollisesti myös Me-110:ä. Pommikoneita ei voi lentää, mutta niiden konekiväärikoppeihin pääsee brittisikoja tiputtamaan. Pommareista ovat mukana Junkers Ju-88 sekä Dornier Do-17, mutta ilmeisesti ei Heinkel He-111:tä, mikä olisi kovin kummaa. Suurimman vaikutuksen tekivät valtavat ilmassa kieppuvat konemassat.

Pommikoneita on aina sorrettu ja sorretaan lisää: MicroProsen odotettu B-17 II on saanut osuman budjetista ja menettänyt moninpelinsä. Sitä ei luvata edes patsissa. Toivottavasti yksinpeli on kunnossa. Pelaajahan pääsee itse tepastelemaan B-17:n käytäville ja voi miehittää minkä tahansa paikan. Tietokone huolehtii lopuista.

World War II Online taas kuuluu meidän PC-pelinörttien märkiin uniin. Kun konsolimiehet voivat pelata neljistään Golden Eyeta saman koneen ääressä pubin/klubin jälkeen, me olmit joudumme tyytymään koko toiseen maailmansotaan satoja muita ihmisiä vastaan. Vastakkain ovat Saksa ja liittoutuneet. Sota alkaa Ranskasta 1940 ja päättyy sitten kun päättyy, vain alkaakseen alusta.

Tehtäväpohjaisessa massiivimoninpelissä pelaaja voi olla sotilas tai ohjata tankkia, lentokonetta tai laivaa. Roolipelin makua tulee siitä, että pelaaja aloittaa sotilaana, mutta menestys tehtävissä tuo mukanaan ylennyksiä ja mahdollisuutta komentaa muita. Pelaajia per areena on hulppea tuhat. WW2 Online menee pian betatestaukseen, palaamme sitten asiaan.

Strategian soihtu palaa

Tosiaikanaksutteluiden ykkösnimet ovat tietysti Warcraft III ja Red Alert 2. Pikakokeen perusteella Command & Conquer: Red Alert 2 on niin hyvässä kuin pahassa taas yksi C&C-peli, ja se lienee tarkoituskin.

Blizzardin Warcraft III on mielenkiintoisempi, vaikka onkin ottanut takapakkia alkuperäisistä suunnitelmistaan ja on selkeästi klassisen koulukunnan toimintanaksuttelu. Giljoonapäisten rushausarmeijoiden asemasta Blizzard yrittää kuitenkin saada skaalaa pienemmäksi sekä eliminoida rushauksen. Pelaajien välissä on este, esimerkiksi leirillinen pahoja ötököitä, jotka täytyy eliminoida ennen kuin vastustajan kimppuun pääsee, eikä eliminointi onnistu alkusarjan yksiköillä. Sankarit taas tarkentavat pelaamista pienempiin mutta merkityksellisempiin joukkoihin. Sankarit kasvavat voimassa ja taidossa, ja niiden loitsut ovat vaa'ankieli voiton ja tappion välill

ä. Niin minulle kerrottiin.

Mattelin peleistä SSI myytiin Havakselle, joten Harpoon 4, samoin kuin SSI:n muukin kiinnostava tarjonta, jäi näkemättä. Korvaukseksi Hasbron osastolla kuukkeloi Avalon Hillin tunnettuun lautapeliin perustuva Advanced Squad Leader, miestasolla liikkuva vuoropohjainen strategiapeli toisen maailmansodan hilpeiltä päiviltä. Pelin takaa löytyy vanha tuttu Random Games (Soldiers at War), jonka viimeinen peli, WH40K: Chaos Gate, oli jo vallan rattoisaa pelattavaa.

Activisionin projektissa Star Trek -peli joka genreen, Away Team edustaa squad-peliä, joskin tosiaikaisena. Ainakin esittelyversiossa selkeänä akilleen kantapäänä federaation törtöt eivät vastaa tuleen automaattisesti, ja kehitysryhmä kuulemma vielä keskustelee, pitäisikö niiden muka vastata. Idiootit. Mielenkiintoisinta Trek-peliä eli Larry Hollandin Bridge Commanderia, jossa pelaaja on kapteeni, ei ollut näytillä.

Railroad Tycoon 2:n tekijät, Pop Toys, esittelivät Tropicoa, jossa pelaaja pääsee diktaattoriksi banaanitasavaltaan. Ihan kohtalaisen mielenkiintoisen tuntuista nävertämistä, eikä peli jossa voi ammuttaa mahdollisen vastustajan perheineen voi olla läpeensä paha.

Empiren kustantama Stars! Supernova on siirtynyt ensi vuoteen, ja näyttää edelleen kosmeettisesti kohennetulta Starsilta. Esittelijä melkein pyörtyi hämmästyksestä, kun kerroin jopa pelanneeni ensimmäistä Starsia, ja vieläpä moninpelinä.

Räiskin, siis olen

3D-räiskinnöissä on se paha juttu, että niiden arvo paljastuu vasta kun itse pelaa. Jopa mahtava Half-Life oli kaikkien listan lopussa, ennen kuin siitä tuli oikeaa pelattavaa.

Vakionumeroista Team Fortress 2:sta ei ollut nyt esillä, mutta messut ilman Half-Lifeä eivät ole oikeat messut. Näytillä oli Half-Life-modista peliksi kasvanut Gunman, ja halflifemäiseltä se näytti.

Quake-kierteestä takaisin Doomia tekevä id ei antanut lupaa näyttää Return To Castle Wolfensteinia, mikä on aika outoa kun pelin kerran tekee Xatrix. Muista ikuisuusprojekteista Interplay näytti jälleen kerran Giantsia, jossa kieltämättä on ainesta, sekä Shinyn Sacrificea, joka näyttää kyllä vängältä, mutta Messiahin jälkeen Shinyllä on todistettavaa.

Hidden & Dangerousin tehnyt Illusion Softworks demosi Mafiaa. Siinä pelaaja pääsee goodfellaksi fiktiiviseen kaupunkiin, jossa ajellaan autoilla ja tehdään gangsterihommia. Automallit ovat hienoja, mutta siihen peliesittelyn anti jäikin. Take 2:lle siirtynyt Oni on täysin vaiheessa, sillä kamppailu PS2:n ohjelmoinnin kanssa on vetänyt jarrut päälle kehitystyöhön. Mangatyttö potki ihan näyttävästi vihollisia, mutta pelilliset arvot ovat vielä arvoitus.

Ulkomuodollisesti lähinnä Giants ja Mafia tuntuvat peleiltä, joita vanhakin jaksaisi vääntää.

Pakolliset kuviot

Ei messua ilman Black & Whiteä. Mistäs sitten kirjoitetaan kun se joskus ilmestyy? Molyneux keskittyi tällä kertaa esittelemään ihan muuta kuin olentojen hämmästyttäviä toilailuita, ja alan olla suorastaan varovaisen toiveikas Black & Whiten suhteen. Olisikohan se muutakin kuin viikon ajan hauska tamagotchi?

Kyläläisten kiusaamisesta ja niiden palvonnasta syntyvä mana kuulosti jälleen yhdeltä populous-geeniseltä mutantilta, mutta jos se toimii niin kai omaa peliään saa matkia.

Molyneux kertoi aika vängän esimerkin Mustiksen tekoälystä: Kaksi olentoa kopitteli kiviä, mutta toinen oli siinä huono. Se tuli kateelliseksi, lämmitti kiviä tulessa ja jätti toisen löydettäväksi. Kun tämä poltti näppinsä ja itki, pahis nauroi. Ja kaikki kuulemma aiheutui kahdesta keskenään kommunikoivasta tekoälystä.

Koska Sims on yksi vuoden kovimpia myyjiä, niin Black & Whiten tulevaisuus näyttää turvatulta, koska pahimmassakin tapauksessa simistit varmasti rakastuvat siihen. Toivottavasti peli vihdoinkin, vihdoinkin ilmestyy, sillä alan olla aika täynnä sitä.

Yleensä ottaen messujen antama kuva loppuvuodesta on kovin konservatiivinen, enkä nähnyt oikeastaan mitään, mikä herättäisi vastustamattomia odotusviboja. Toisaalta selvästi lupaavia pelejä kyllä riittää loppuvuoden tarpeisiin.

Lisää aiheesta